Reppureissulle pakkaaminen on joka kerta yhtä kiehtovaa ja haastavaa. Kutkuttavan reissuodotuksen päätteeksi omissa tavaroissa ja vaatteissa kotona kieriskellessä aina tuntuu siltä, kuin kaikki roinat olisivat elinehto matkalla pärjäämiseen.
Reppureissu: millainen on hyvä rinkka ja mitä pakata? Read More »
Taas mennään lajikokeilujen parissa, jee! Näin toukokuussa vuorossa on jo vuoden viides uusi aktiviteetti, joka on niinkin siisti kuin ilma-akrobatia. Kukapa ei olisi ihaillut sirkusesityksissä niitä näyttävän hienoja koreografioita, joissa taitelija pyörii renkaalla tai silkeissä niin sulavan näköisesti ? Ilma-akrobatia näyttää niin sensuellilta ja kauniilta. Kovin paljon en tiennyt lajista entuudestaan, mutta telinevoimistelutaustan pohjalta oli selvää, että laji on paljon rankempi, kuin miltä se näyttää. Dynaamisesti liikkuvassa asiassa roikkuminen vaatii ihan hirveästi voimaa koko keholta. Lisäksi roikkuminen ei ole niin luontainen liikkumisen muoto ja varsinkin vieraaltaan se saattaa tuntua pahaltakin. Kävin Turussa Studio Movella yhdellä silkki- ja kolmella rengastrapetsitunnilla ja jäin varsinkin trapetsiin aivan koukkuun. Ihastuin myös siihen, miten helppoa oli käydä kokeilemassa lajia ja sinne on myös matala kynnys palata. Jos olit lapsena se puissakiipeilijä, rakastat roikkumista sekä onnistumisen tunteita, tykkäisit varmasti ilma-akrobatiasta. Aerial Silks – Silkit Aloittelijoiden akrobatiakangastunti sai ilmeeni innosta soikealle, mutta myös ranteiden ja kyynerpäiden väliset lihakset aivan täydelliseen kramppiin. Moni varmasti muistaa miltä tuntui kiivetä koulun liikuntatunnilla köyttä pitkin kattoon? Silkkitunnilla katosta roikkuu kaksi valtavan pitkää kangaskaistaletta, joista tunnilla tehdään esimerkiksi erilaisia solmuja, joiden varassa pystyy tekemään näyttäviä liikkeitä ja asentoja. Silkit yllätivät minut aivan täysin rankkuudellaan, sillä en ollut tajunnut kuinka paljon liukasta kangasta tosiaan on yhdessä kangaskaistaleessa. Tuskin sain koko paksua nippua edes puristettua niin, että sormet olisivat osuneet yhteen. Kuvittele vaikka itsesi riippumaan verhoistasi. Ei turhan helppoa, haha. Aloittelijoiden tunnilla käytiin kohta kohdalta läpi, kuinka solmuja tehdään, joiden varassa myös silkeissä pysyminen helpottui huomattavasti. Tunnilla tehtiin pieniä sarjoja, joita jokainen sai tehdä oman uskalluksensa ja tasonsa mukaan. Huomasin nopeasti luottavani solmuihin todella hyvin ja uskalsin tehdä liikkeitä pian myös pää alaspäin. Olihan alla vielä patja. Haasteeksi kuitenkin jäi se, että asentoihin johtavat liikeradat ovat hankalia muistaa oikeassa järjestyksessä, joten tuskin enää osaisin tehdä ulkomuistista mitään nilkkasolmua ihmeellisempää. Aerial Rings, eli rengastrapetsi Myönnän, etten ollut kovin tarkasti tutustunut kurssikuvauksiin, kun innokkaasti menin ensimmäiselle rengastrapetsitunnille. Tuo avoimen tason tunti ei ollut mikään varsinainen alkeistunti, vaan mukana oli jo ihan pitkiäkin koreografioita ja haastavampia liikkeitä. Telinevoimistelutausta pelasti pinteestä tuolla tunnilla, olin oikeastaan vain innoissani kaikista koukuttavan jännittävistä liikkeistä ja pyörähdyksistä, joilla pääsin itseäni haastamaan. Opin monia tapoja päästä näyttävästi istumaan renkaaseen, pudottautumaan käsien varaan erilaisiin asentoihin ja spagaatteihin, sekä ihan vain miettimään asentojen näyttävyyttä, vaikkeivat omat liikkeeni kovin sulavia vielä tällä kokemuksella olleetkaan. Se muuten yllätti täysin, että rengas on roikkuu ilmassa vapaasti melko korkealla. Suosittelen käymään ensiksi alkeistunnilla, jollaiselle itsekin menin tämän ensimmäisen kokeilun jälkeen. Starttitunti oli huomattavasti avoimen tason tuntia rauhallisempi, eikä tunnilla hötkyilty liikkeestä toiseen kovin nopeasti. Kolmannen kerran kävin vielä avoimen tason tunnilla, koska pidin sen haastavuudesta. Huolimatta siitä, että monet liikkeet olivat jonkinlaisia spagaatteja tai vastaavia, ei tunneille osallistuminen vaadi kovin hyvää liikkuvuutta. Hauskaa sitä on ilmankin ja käsissä tuntuu! Miten kokeilemaan ilma-akrobatiaa? Mielestäni on aivan huikeaa, että näin aikuisena pääsee vielä uusien harrastusten pariin, joiden junan luuli jo menneen. Ei liene yllätys, että innostuin tästäkin lajista ihan suunnattomasti. Ilma-akrobatia tuskin jäi vain näihin kokeiluihin, varsinkin kun irtotunneille meneminen on niin helppoa. Parasta on, että harrastamisen voi aloittaa milloin tahansa menemälllä vain irtotunnille, eikä mitään kuukausijäsenyyksiä tarvita. Turussa Studio Moven irtotunneille oli helppo vain ilmoittautua netistä ja mennä paikalle. Jos sua kiinnostaa päästä kokeilemaan, niin Studio Movella on studiot myös Tampereella, Ylöjärvellä ja Porissa. Voit ostaa joko kolmen irtotunnin starttipaketin 29€ tai odottaa, että heille aukeaa taas tarjous irtotuntien kokeiluun 10 euroa kerta hintaan. Onko sulla joku laji mielessä, jonka haluaisit aloittaa, mutta ajattelit jo olevan liian myöhäistä? Tässä vielä linkit tämän vuoden aiempiin lajikokeiluihin: Tammikuu: Sri Lanka, Kalpitiya: Leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa koko elämän Helmikuu: Ella, Sri Lanka – zipline, kokkauskurssi ja päivävaelluksia Maaliskuu: Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot Huhtikuu: Sisäsurffaus – aalloille helposti Triplassa
Lajikokeilu: Ilma-akrobatia Read More »
Sigiriya eli leijonankallio on yksi Sri Lankan muinaisista ylpeyksistä. Tuo yhdeksi maailman kahdeksanneksi ihmeeksi kutsuttavista kohteista kätkee sisäänsä valtavasti srilankalaista historiaa jo vuosituhansien takaa. Kertoessani viime vuonna kiertueen lopulla työkaverilleni, että aiomme mennä talvella Sri Lankaan, hän sai minut innostumaan tästä majesteettisen mystisestä leijonankalliosta, joka oli silloin itsellenikin vielä täysin tuntematon maailman ihme. Lyhyesti kerrottuna Sigiriya on yksi Sri Lankan merkittävimmistä matkailukohteista. Yli 370 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava valtaisa kivi kätkeytyy vehreään viidakon syleilyyn kätkeäkseen vuosituhansien takaisen historian, mikä nykyisin houkuttelee valtavasti matkailijoita ihastelemaan muinaisia palatsin jäänteitä, valtavaa puutarhaa, uima-altaita ja vehreitä lampia. Sigiriyan historia on värikäs, mutta tarinoista tunnetuin on luultavasti kuningas Dhatusenan pojan Kasyapan I aikakausi, joka rakennutti kuninkaallisen linnoituksen kiven päälle perustaen sinne ilotalon tapaisen palatsin itselleen ja 500 vaimolleen. Kasyapa ei ollut itse laillinen perillinen jatkamaan kuninkaana ja pian kruunuun oikeutettu veli löysi armeijoineen paikalle ja valloitti Sigiriyan. Kasyapa aikakaudelta merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat edelleen leijonan muotoinen portti kalliolle sekä muinaiset freskat, joita on vielä jäljellä lähes parikymmentä kappaletta. Näistä suurinosa kuvaa selvästi yläosattomia naisia, mutta näiden kuvaaminen ei enää ole sallittua. Vierailu Sigiriyassa kannattaa ajoittaa aikaiseen aamuun Sigiriyan uskotaan olevan Sri Lankan suosituin nähtävyys huolimatta 1200 portaan kiipeämisestä varsinaisen kallio huipulle. Pääsymaksu on paikalliseen hintatasoon nähden melko korkea, 30 dollaria, mutta toivon sen menevän alueen ylläpitoon. Maksu onnistuu vain käteisellä, mutta puiston sisällä on myös pankkiautomaatti. Kuuleman mukaan hän toimii silloin kun huvittaa. Jos haluat reissata budjetilla, voit vaihtoehtoisesti kiivetä viereiselle Pidurangalan kivelle. Pääsymaksu on vain 3 dollaria, mutta maisemat ovat huikeat Sigiriyan suuntaan. Me vierailimme ainoastaan Sigiriyassa, mutta monet tuntuivat kehuvan Pidurangalaa. Itse Sigiriyan kalliolle on tänä päivänä hyvät ja turvalliset portaat, mutta katsetta ei voi olla kiinnittämättä kallion jyrkänteisiin muotoidostuneisiin pienen pieniin askelmiin, jotka olivat aiemmin toimineen kulkureittinä ylös. Älytöntä ajatella, miten kaikki tiilet ja muut palatsin rakennustarvikkeet on saatu aikanaan huipulle. Huipulle kiipeäminen ei ainakaan itselleni tuntunut kovin pahalta, varsinkin kun retken ajoitti varhaiseen aamuun, jolloin aurinko ei vielä ehtinyt paahtamaan aivan liikaa avonaiselle kalliolle. Varhainen aamu on myös rauhallisempi aika vierailla kukkulalla. Aamun aikaisimpina tunteina villit elefantit saattavat sinut hämärässä yllättää. Ympärilläsi vipittää vuorokaudenajasta huolimatta kymmeniä apinoita, joiden päätyö on saada vierailijan repusta kaivettua jotain evästä nakerrettavaksi. Maisemat huipulla olivat maagiset pitkälle viidakkoon. Oli kuitenkin sääli nähdä kuinka matkailijat kohtelivat tuhansia vuosia vanhoja rakennelmia. Huipulla paahtava aurinko väsyttää portaita nousseet matkailijat ja palatsin jäänteet odottavat matkailijoita kieltokylteistä huolimatta istumaan vanhojen seinänmuodostelmien päälle ja toimimaan esteratana lapsille joilla on vielä energiaa. Onko Sigirya vierailun arvoinen? Monet tuntuvat sanovan Sigiriyan olevan must kohde vierailla Sri Lankassa ollessa ja onhan se mielestäni kohteena hieno ja ainutlaatuinen. Sijainniltaan Sigiriya on aikalailla keskellä maata ja sen lähistöllä on jokusia nähtävyyksiä, kuten Dambullan luolatemppelit. Käytännössä Sigiriya on kuitenkin alueen ainoa huikea vetonaula ja matka sinne kestää yllättävän kauan. Se kannaatko siellä vierailla riippuu tietenkin jokaisen omista innostuksen kohteista ja siitä mitä haluaa nähdä ja kuinka paljon on aikaa. Meille Sigiriya sattui olemaan matkan varrella, kun palasimme Arugam Bayn surffirannoilta takaisin leijalautailemaan ja sukeltamaan Kalpitiyaan. Paikallisbusseilla Arugam Baysta Dambullaan matkasimme noin kahdeksan tuntia. Kandysta matka olisi autolla reilut pari tuntia, mutta esimerkiksi etelän surffirannoilta Sigiriaan lähtemisessä menisi pelkkiin matkoihin yhteensä jo pari päivää. Huolimatta siitä, että matkailen innokkaimmin urheilullisten luontoaktiviteettien perässä, pyrin käymään ihmeiksi kutsutuissa nähtävyyksissä sen ollessa mahdollista. Sigiriyan vierailu oli mielestäni huippu juttu, mutta en lähtisi sinne vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Sri Lanka on valtavan suuri saari, jossa voi tehdä ihan mitä vain teeplantaasivierailuista laitesukellukseen ja kokkauskursseista leijalautailuun, joten kannattaa tehdä ajasta siellä omannäköinen. Saimme viettää maassa yhteensä kuusi viikkoa, joten aikaa oli ehkä tavallista lomaa enemmän. Perinteisellä kahden viikon lomalla olisin katsonut Sigiriyasta videoita netistä ja keskittynyt aktiviteetteihin. Täältä löytyy lisää aktiivisia kohdevinkkejä Sri Lankalle.
Sigiriya, Sri Lanka – onko kohde vierailun arvoinen? Read More »
Taas mennään uusien aktiviteettikokeilujen parissa – tällä kertaa vuorossa sisäsurffaus, laji jota olen halunnut kokeilla jo ties kuinka pitkään. Olen ollut hurjan innoissani päätöksestäni kokeilla joka kuukausi jotain uutta lajia, koska silloin tulee herkemmin mentyä niiden tuttujen juttujen ulkopuolelle ja on saanut huiseja uusia elämyksiä. Se huono puoli tässä kuitenkin on, että olen innostunut jokaisesta lajikokeilusta niin paljon, että haluaisin harrastaa kaikkia jo kokeilemiani lajeja aktiivisesti. Surf House Helsinki tuo lämpimän tuulahduksen trooppista eksotiikkaa Helsingin Triplan kauppakeskuksen pohjakerrokseen, jossa voi sisäsurffauksen lisäksi myös harrastaa vuoden ympäri muun muassa rantalenttistä. Sisäsurffausta pääsee kuka vain kokeilemaan helposti vain varaamalla kalenterista ajan aloittelijoiden tunnille. Sisäsurffaus Triplassa – miten aallot kohtelivat ensikertalaisia? Pääsiäisenä kaikki kolme ensikertalaista heittäydyimme vihdoin noiden kiehtovien aaltojen vietäväksi. Vaihdoimme pukuhuoneissa tohkeissamme treenivaatteet ja poistimme kellot ja korut, jottei ne katoasi aaltojen matkaan. Lyhyen alkubriiffauksen jälkeen pääsimme aalloille, joissa meillä oli tunti aikaa surffailla niin paljon kuin ehdimme. Meillä sattui käymään hyvä tuuri, sillä tuolla vuorolla ei ollut meidän lisäksi kuin kaksi muuta, joten saimme aika paljoa aikaa remuta aalloilla täyden kymmenen hengen ryhmän sijaan. Koko tunnin ajan Surf Housen ohjaaja opasti ja avusti meitä alkuun. Virtauksen voimakkuus tuli melkoisena yllätyksenä ensimmäistä kertaa aallolle päästessäni. Onneksi ohjaaja piti meitä köyden varassa, jotta tasapainoa oli helpompi ylläpitää. Aina jossain vaiheessa luovuin köydestä ja heittäydyin aallon vietäväksi, mikä oli ihan huisin siistiä, mutta ilo päätyi melko nopeasti aina laudalta kaatumiseen. Kaatumista ei onneksi tarvitse pelätä, sillä pohja on kuin trampoliini ja virtaus vie lempeän vauhdikkaasti pehmustettuun takaseinään. Hiljalleen opin hieman ohjailemaan lautaa ja pääsin kääntymäänkin kerran, vahingossa toki. Olin kovin toiveikas, että aiemmasta lumilautailu-, surffaus- ja leijalautailutaustasta olisi paljon hyötyä tässäkin lajissa. Huolimatta siitä, ettei laudalla oleminen hirveästi meitä kolmea ensikertalaisesta jännittänyt, ei me voitu kuitenkaan lajia liian helpoksi kehua. Sisäsurffaus muistuttaa ehkä enemmän wakesurffausta, sillä painoa oli ideaali pitää paljon takajalalla. Samuli on lähes syntynyt lauta jalassaan ja hän jo lähti ensikokeilulla yrittämään erilaisia temppuja. Tunti oli ohi aivan liian nopeasti ja vaatteita vaihtaessani jo tiesin tulevani tänne vielä uudelleen. Silloin muistan ottaa mukaan myös pyyhkeen! Lajia on helppo suositella ihan kenelle vain, joka haluaa kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Aiempi lautailulajitausta ei ole todellakaan välttämätöntä. Joko oot käynyt kokeilemassa? Jäitkö koukkuun?
Sisäsurffaus – aalloille helposti Triplassa Read More »
Ota yhteyttä:
eveliina.tyllinen@gmail.com
Tmi Eveliina Tyllinen
Y-tunnus: 2888551-7
