Eveliina – Sivu 4 – Eveliina Tyllinen

Sao Miguel, Azorit – vinkit luontoseikkailijan paratiisiin

5 kommenttia / Portugali, Retkeily / Eveliina

*kaupallisia linkkejä Azorit, voi kuinka osaisin kertoa kyllin kauniista näistä yhdeksästä saaresta, jotka viihtyvät omassa rauhassaan Atlantin syleilyssä. Saariryhmä, joilla voi nähdä ja kokea aivan käsittämättömiä luontokohteita, merellisiä seikkailuja ja kerran elämässä aktiviteetteja. Sellaisia, joita ei osaisi odottaa edes villeimmissä unelmissa, koska kuvitteli luonnollakin olevan jonkinlaisia rajoja kaiken kauniin monimuotoisuuden kanssa. Azoreilla ne kaikki voi heittää romukoppaan ja pysähtyä ihastelemaan vieri vieressä kasvavia palmuja ja havupuita, kuumia lähteitä ja kirkkaita kraaterijärviä. Sao Miguel on Azorien pääsaari, johon keskityn erityisesti tässä jutussa, mutta vinkkejä saat varmasti muillekin saarille tästä yleisesti. Nämä autonomiset saaret kuuluvat virallisesti Portugalille, mutta harva paikallinen on koskaan käynyt mantereella. Kuulemani mukaan monet azorilaiset haluaisivat olla itsenäisiä. Maatalous on saarien suurin elinkeino, turismilla ei ymmärtääkseni tavoitella massoja ja vienti on vähäistä, minkä vuoksi itsenäistymistä ei ehkä nähdä vielä hetkeen. Azoreille voi siis matkustaa ihan kuin mihin muuhunkin EU-maahan nauttien viisumivapaudesta, edullisista puhelinlaskuista ja EU-alueen datapaketista. En tiennyt Azoreista paljoakaan etukäteen. Atlantin ylittäjät siellä pysähtyvät purjeveneillään. En ollut kovin konkreettisesti ajatellut niitä matkakohteena, ennen kuin Samuli kertoi saarilla aiemmin viikkoja viettäneensä ja haluavansa minut sinne joskus vielä viedä. Jukrat, mikä tsäkä, sillä muutoin olisi saattanut jäädä tämä uusi lempimatkakohde kokematta. Azorit ovat ympärivuotinen matkakohde, sillä sää on melko tasainen kaikkina vuodenaikoina Matkakohteena Azorit on aivan täydellinen luontoretkeilijän kohde, sillä sää on verrattain tasainen ympäri vuoden. Kesäisin lämpötilat nousevat hieman reiluun 20 asteeseen, kun taas talvella lämpötilapainuu hieman sen alle. Tasaisista lämpötiloista nautiskelevat myös lehmät, joille ei käsittääkseni oltu aina rakennettu edes navettoja, kun pystyivät kerran ympäri vuoden laiduntamaan luonnossa omassa rauhassaan. Ensimmäiseksi Azoreille saavuttuani kiinnitin huomioni lämpimän kosteaan merituuleen, joka pyyhkäisi hiukset sekaisin kasvoilleni, samalla kuitenkin lämmittäen mukavasti. Portugalin mantereella oli marraskuussa saanut jo hieman palella, mutta täällä ilmasto oli aivan erilainen. Erilaisuus tuli ilmi myös metkoina sääilmiöinä, sillä vartin sisään saattoi nähdä kaiken sankasta sumusta sateenkareen ja rankkasateesta pilvettömän taivaan auringon paisteeseen. Miten Azoreille voi matkustaa? Pääsääntöisesti lentäen. Sata Airlines ja TAP Portugal lentävät Portugalin mantereelta useamman kerran viikossa eri saarille Azoreille. Lennot ovat varsin edullisia, menopaluut usein alle 50 euron. Saarien kesken etäisyydet ovat toisinaan suuria, minkä vuoksi lentäen on helpoin liikkua joidenkin saarten välillä. Sao Miguel on saarista vilkkaimpien yhteyksien päässä. Joidenkin saarien välillä voi kulkea myös lautalla. Lauttaliikenteestä vastaa Atlânticoline. Aikataulut vaihtelevat vuodenajan mukaan. Vuoden ympäri liikennöidään Faialin, Picon ja Sao Jorgen välillä. Auton vuokraaminen kannattaa. Azoreilla suosittelen ehdottomasti vuokraamaan auton. Mykistävät luontokohteet ovat ripoteltuna pitkin saaria ja mahdollisten julkisten liikennevälineiden reitit palvelevat ehkä paremmin paikallista kuin turistia. Sao Miguel on Azorien pääsaari ja Ponta Delgada sen pääkaupunki Näiden yhdeksän saaren hallinnollinen ja samalla isoin saari on Sao Miguel, jonka pääkaupunki on Ponta Delgada. Sao Miguelilla on asukkaita noin 140 000 ja se on kooltaan saarista suurin, 745 km2, eli noin puolet Ahvenanmaan koosta. Saari on kauniin vehreä, eikä sitä turhaan kutsuta sen lempinimellä Ilha Verde, eli vihreä saari. Ponta Delgada on idyllisen pieni kaupunki, joka kuitenkin tarjoaa kaikkia hotelleista, ostoskeskukseen ja muihin palveluihin. Kaupunki on kaunis ja vanha, mutta ennen kaikkea rauhallinen. Ponta Delgadasta suunnatessa saaren muihin kolkkiin retkille, ei voinut olla törmäämättä lähes kaikkia pientareita koristaviin valtaviin hortenssiapensaisiin. Suurin osa saaren majoituksista on Ponta Delgadassa. Meistä oli ihan mukavaa yöpyä Ponta Delgadassa ja suunnata sieltä päiväretkille, mutta vaihtoehtoja on tietenkin ympäri saarta. Sen verran voinen vielä mainita meidän majoituksesta, että yövyimme koko ajan Vintage Placessa*, idylisessa guesthousessa. Tässä hostellissa sai omat tyylikkään huoneen ja kylppärin, mutta muiden vieraiden kanssa sai jakaa yhteisen keittiön. Huoneita ei ollut kovin montaa, hostellin edustalla oli aina ilmaisia parkkipaikkoja ja kaikki keskustan palvelut olivat lyhyen kävelyetäisyyden päässä. Aamupala vierasmajalla oli ehkä yksi sen parhaimmista asioista, sillä iso osa sen herkuista leivottiin itse. Ennen Azorien matkaa tapasimme Sintrassa erään saksalaisen soolomatkaajan, joka suositteli kovin lämpimsti Out of the blue -hostellia*, mutta me olimme varaamassa tätä hostellia aivan liian myöhään ja huoneet olivat jo varattu. Ponta Delgadasta päiväretkille suunnatessa voi ihailla lehmiä ja lukuisia hortenssioita Suunnatessa Ponta Delgadasta päiväretkille saaren muihin kolkkiin, saa lähes poikkeuksetta ihailla valtavia hortenssiapensaita koristamassa pientareita. Saari on ylipäätään aivan viimeisen päälle siistissä kunnossa. Nurmikot ovat leikatut, kukkasia on istutettu tyylikkäästi ja harkiten, eikä roskia näy juuri missään. Aina uuteen kylään saapuessa tokaisin, että: ”voisin muuttaa asumaan tänne – täällä on niin ihana tunnelma!” Ensimmäiseksi olin vaihtamassa osoitetta Furnasiin, sittemmin Mosteirosiin ja viimeisempänä Ribeira Grandeen, jossa voisi myös surffata. ”Mä voisin muuttaa tänne – täällä on niin ihana tunnelma!” Sao Miguel – mitä tehdä ja nähdä? Nähtävyyksillä rietastelua tai uimista luonnonaltaissa, eli piscinoissa San Miguelilla ei seikkalijalle tule tylsää, sen voin sanoa. Koko saari on ympätty niin täyteen toinen toistaa maagisempia maisemia, että tulee pikemminkin kiire ehtiä kaiken haluamansa näkemään. Mielettömiä näköalapaikkoja on saarella lukuisia. Ei tietenkään ehditty kaikilla käymään, mutta suosikkeja meille olivat Sete Cidades kokonaisuudessaan, mutta erityisesti maaginen spotti Boca do Inferno, josta avautuu näkymä useaan kraaterijärveen idyllisen patikkapolun varrella. Lisäksi Mosterosin kylän rannan edustalla on huikeita kivimuodostelmia, jotka toivat mieleeni Australian kuuluisat Twelve apostles -muodostelmat. Muodostelmat eivät ole kuitenkaan ainoa syy vierailla Mosterosissa. Uimista valtoimissa Altlantin tyrskyissä vältellään Azoireilla uimalla luonnon muodostamissa suljetuissa altaissa, piscinoissa, joita onkin saarella useita. Oma suosikkini oli kaikella idyllisyydellään myöskin Mosteirosissa. Aurinko oli lämmittänyt veden altaassa mielyttäväksi, mutta tyrskyt pitivät kuitenkin huolen siitä, että vesi vaihtui tiheään. Sain uida yhdessä altaassa aivan itsekseni ihaillen rapuja ja paistatellen kivillä, vaikka muutoin sinä päivänä hyvä jos tarkeni tuulessa t-paidalla. Jos vieroksut kylmiä altaita, niin siirrytään kuumiin lähteisiin ja suosikkiini, Termas da Ferrariaan Jos en vielä ole tarpeeksi käyttänyt ylistäviä superlatiiveja, niin nyt viimeistään ollaan huisien luonnonihmeiden äärellä. Parasta Sao Miguelilla olivat ehdottomasti kuumat luonnonuimapaikat. Kävin näistä yhteensä kahdessa, kummankin ollessa varsin erilaisia. Furnasissa sijaitsevat kuumat lähteet ovat enemmän kylpylänomaiseksi tehty rentouttava keidas, jossa on useita tietynasteisia altaita. Furnasin lähteiltä löytyy myös siistit vessat, pukuhuoneet ja matkamuistomyymälä. Termas da Ferraria on omaan makuuni ehkä mahtavin paikka maan päällä. Laavakiven muodostamaan pieneen uomaan iskeytyivät kauempaa avomeren hyiset aallot. Kaikki altaassa olijat estivät itsensä paiskautumasta kallionseinimiä vasten pitämällä lujasti kiinni naruista, joita oli viritelty laidoita toisille. Lähteen polttavan kuuma vesi yhdistettynä vilvoittaviin Atlantin aaltoihin oli maaginen elämys ja vieläpä täysin ilmainen. Jos haluaa välttää jännitystä, niin pääsymaksullinen allas löytyy samalta paikalta. Samuli kävi

Sao Miguel, Azorit – vinkit luontoseikkailijan paratiisiin Read More »

9 vinkkiä, kuinka matkustaa vastuullisemmin

3 kommenttia / Vastuullinen matkailu / Eveliina

*postaus sisältää kaupallisia linkkejä Viime vuosina on paljon pohdittu sitä, pitäisikö kaukomatkailua rajoittaa tai hillitä. Tiedostetaan turismin olevan elinkeino valtavan suurelle määrälle ihmisiä, mutta kenellä on lopulta oikeus matkustaa? Olen itsekin miettinyt paljon sitä, miksi matkustan edelleen, vaikka maailman tulevaisuus tietenkin kolkuttelee niskavilloissani. Itse en ole kuitenkaan ehdottoman joko tai -asenteen kannalla. Pyrin mielummin tiedostaen tekemään valintoja, jotta matkailusta koituisi edes jotain hyvää jollekin. Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka voivat puhua intohimoisesti jostain aiheesta taukoamatta vaikka tunteja, koska ovat niin innostuneita siitä, että tuskin huomaavat ajankulua. Mulle yksi sellaisista aiheista on ollut vastuullinen matkailu. Matkailututkimus oli yliopistolla mun sivuaineista suosikkini, erityisesti kestävän ja vastuullisen matkailun näkökulmasta. Kestävän matkailu on niin kiinnostava aihe erityisesti sen monitahoisuuden vuoksi. Se huomioi koko matkan suunnitteluasteelta kohteeseen ja takaisin, mukaan lukien suorat ja epäsuorat vaikutukset muun muassa ympäristöön ja paikallisyhteisöihin. Saattaisi luulla, että matkustan itse täysin holtittomasti ja ajattelematta touhujani sen suuremmin, mutta todellisuudessa olen melko tarkka valinnoistani matkoilla. Matkailun hieman virkistyttyä pandemian varjoista ajattelinkin, että voisin kirjoittaa asiasta hieman laajemmin. Eihän kukaan ehdoin tahdoin halua mennä tekemään enemmän hallaa vielä meitä enemmän pandemiasta kärsineille? Listasin loppuun helpot vinkit kuinka matkustaa vastuullisemmin, mitä haluan vielä nopeasti avata kestävän matkailun keskeisimpiä teemoja. Sustainable development: ”Tourism that takes full account of its current and future economic, social and environmental impacts, addressing the needs of visitors, the industry, the environment and host communities” – UNTWO – Taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys matkailussa Kestävän matkailun tavoitteena olisi kehittää matkailua yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa sovittuun suuntaan, eikä siis heidän kustannuksellaan. Kun puhutaan kestävästä matkailusta, on aihe matkailututkimuksessa useimmiten jaoteltu kolmeen eri aihealueeseen, jotka ovat matkailun taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Puhuttaessa kestävästä matkailusta tulee kaikkien kolmen osa-alueen olla huomioituna tasapuolisesti. Keskusteluissa matkailun vastuullisuus nähdään usein vain lentopäästöinä sekä muovipulloina ja pilleinä rantavedessä, vaikka aihe on oikeasti hurjasti tätä ekologista puolta laajempi. Taloudellisessa näkökulmassa keskitytään muun muassa siihen, että matkailijoilta saadut tulovirrat jäisivät paikallisyhteisöjen käyttöön, eivätkä lipuisi investointeina johonkin muuhun maahan. Sosiakulttuurinen näkökulma pyrkii esimerkiksi vaalimaan maan kulttuuriperintöä ja tapoja, unohtamatta tietenkään myös ymmärrystä ja kunnioitusta matkailijan puolelta. Sosiokulttuurisia ongelmia ovat myös esimerkiksi ne tilanteet, jolloin lapsi on saanut kerjäämällä sen verran hyvin tuloja, että perhe päättää olla laittamatta häntä kouluun, koska nyt tienaa paremmin kadulla. Vastuullinen matkailu ja kestävä matkailu kulkevat käsitteinä aikalailla käsi kädessä, mutta käsittääkseni kestävä matkailu on enemmänkin ideologia tai yhteinen tavoite ja vastuullinen matkailu keskittyy enemmänkin toimintaan. 9 vinkkiä, kuinka matkustaa vastuullisemmin: Halusinkin kirjoittaa helpoista vinkeistä, kuinka matkustaa vastuullisemmin ihan pienillä valinnoilla. Aina ei tarvitse mennä fyysisesti viidakkoon istuttamaaan puita. Tosin, oikeastaan sehän vasta kiehtovaa olisikin. 1. Kuluta paikallisiin palveluihin ja jätä arvostelu Mulle on matkoilla aina tärkeää yöpyä paikallisten omistamissa paikoissa, syödä paikallisissa ravintoloissa ja kuluttaa muutenkin paikallisten palveluihin. Kansainväliset puljut aina houkuttelevat katukuvassa herkästi trendikkyydellä, mutta paikallisten paikat ovat usein myös hurjasti edullisempia. Paikallisten ruokapaikoissa myös käytetään todennäköisemmin paikallisia raaka-aineita. Parasta matkailussa on myös se, kun saa tutustua ihmisiin heidän omassa rakkaassa ympäristössä. Miten innolla he ottavat vastaan, kertovat arjestaan ja esittelevät omaa arkeaan. Paikallisten palveluiden suosiminen on myös taloudellisesti vastuullisempaa matkailua, sillä matkailijoilta saadut tulot siirtyvät todennäköisemmin suoraan eteenpäin paikallisyhteisössä. Majatalon omistaja esimerkiksi saattaa ostaa matkailijalta saaduilla rahoilla kalaa kalastajalta tai mangoja torilta, jolloin myös hekin pääsevät epäsuorasti hyötymään matkailijoista kyseisellä alueella. Kansainväliseen hotelliketjuun rahansa laittaessa saa ehkä hienompia fasiliteetteja, mutta rahat saattavat lipua ulos maasta investoinneiksi seuraaviin hotellikomplekseihin. Ja onhan ne nyt aika sieluttomia paikkoja, eikö? Jos siis voit, niin suosi matkoilla paikallisomisteisia palveluita ja jätä lähtiessäsi arvostelu. 2. Matkusta kauden ulkopuolella Varsinaisen matkustuskauden ulkopuolella matkustaminen on ihan hitti jo sen vuoksi, ettei muita matkailijoita ole niin paljoa ja hinnat ovat pääsesonkia alhaisemmat. Päivisin saattaa sadekuuro hieman yllättää, mutta eikö pieni sade vain piristä? Kauden ulkopuolisella matkailulla on myös se etu, että matkailun tulovirrat olisivat ympärivuotisia. Pelkästään jo Lapin matkailussa yksi suurimmista ongelmista on matkailun sesonkiluonteisuus. Kausityöntekijöiden hankkiminen ja kouluttaminen on suuri haaste ja samat työntekijät harvoin palaavat seuraavaksi kaudeksi. Lisäksi kauden aikana pitäisi saada säästettyä tarpeeksi rahaa kassaan, jotta selviää hiljaisen kauden yli. 3. Eläinaktiviteetit kannattaa harkita kahdesti, ehkä jopa kolmesti Aktiviteetit best, mutta eläinaktiviteettien kohdalla pidän itse aika korkeaa rimaa. Suosittelen tutustumaan etukäteen yrityksen tai järjestön taustoihin ja arvoihin. En halua kannustaa paikallisia tekemään vääryyttä eläimille, kuten esimerkiksi elefanteille on tehty jo pitkään, jotta matkailijoita pysyvät viihsytettyinä hinnalla millä hyvänsä. Safareilla Sri Lankassa kuulin kymmenien jeeppien ajavan aivan liian lähelle villejä eläimiä, jotta matkailijat saisivat täydellisen kuvan. Madagaskarilla olisi saanut illalliseksi paikallisessa kylässä hummeria, vaikka sen pyytäminen oli siihen aikaan tiukasti kielletty sen lisääntymisajan vuoksi. Sääntöjä ja kehotuksia ei ehkä kuunnella niin tarkasti, jos valistumaton matkailija on valmis jostain lystistä maksamaan tai edes antamaan paremman arvostelun. Siksi myöskin matkailijan pitää kantaa vastuu omista valinnoistaan. Huolimatta siitä, että olen skeptinen eläinaktiviteettien suhteen, niin kansallispuistojen safarimaksut tuntuvat usein menevän alueen eläimien ja heidän asuinalueen suojeluun, joten esimerkiksi Afrikan safareiden puistomaksuilla voi tietää tehneensä myös jotain hyvää! 4. Muista, että se mihin matkustat, on jonkun koti – kohtaa hänen ympäristönsä yhdenvertaisesti On kunnioittavaa tutustua maan tapoihin ja kulttuuriin ennen matkustamista, jotta ei tietämättömyydellään loukkaisi paikallisia omalla käytöksellään tai pukeutumisellaan. Omasta mielestäni matkojen parhaimpia hetkiä ovat olleet aina ne tilanteet, kun on päässyt kohtaamaan paikallisen ihmisen ja kuulemaan häneltä paikallisesta arjesta ja kulttuurista. Kannattaa siis olla avoin ja unohtaa vanhempien kiellot olla juttelematta tuntemattomille. Ainakin päiväsaikaan. Kovin hedelmällistä ei ole vertailla maan eroavaisuuksia meille totuttuun tai puhua arvottavasti meistä ja heistä, koska perimmiltämme me kaikki kuitenkin haluamme samoja asioita: rakastua, olla onnellisia ja pysyä terveinä. Se vuoksi onkin tärkeää kohdata ihminen ihmisenä, jotta voisimme jatkossa kohdata maailman yhdenvertaisempana. 5. Jos ei erikseen kielletä hyppimästä historiallisesti merkittävän kulttuurikohteen seinämillä, eikö se ole siis sallittu? Olen itse aina roikkumassa kaikkialla ja tekemässä kärrynpyöriä marketeissa, mutta pyrin aina hillitä itseni aina kaikissa kulttuurillisesti merkittävissä kohteissa. Noin seitsemän vuotta sitten kävin Angor Watissa ja kiipeilin siellä silloin itsekin kaikilla muinaisilla kielekkeillä, kun sitä ei oltu erikseen kielletty. Sittemmin olen ymmärtänyt, että jos tuhansia ihmisiä päivässä kiipeää tai istuu näillä jyrkänteillä, niin mitä niistä on enää jäljellä seuraavien satojen vuosien päästä? Olen huomannut, että on hyvä muistaa olevansa vieraana ja nauttia vieraanvaraisuudesta. 6. Kunnioita luontoa – mikä ei sinne

9 vinkkiä, kuinka matkustaa vastuullisemmin Read More »

OWD KURSSI KALPITIYA SRI LANKA LAITESUKELLUS LUOLASUKELLUS

Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot

3 kommenttia / Lajikokeilu, Sri Lanka, Sukellus / Eveliina

Tämän vuoden alusta kun lupasin kokeilla joka kuukausi jotain itselleni uutta lajia, en vielä tiennyt kuinka paljon saattaisin kustakin uudesta asiasta innostua. Laitesukeltamisen aloittaminen iski kovaa. En ole ehkä ikinä tuntenut oloani niin rauhalliseksi ja levolliseksi kuin veden alla. Jos et ole vielä käynyt laitesukelluksen Open Water Diving -kurssia, mutta olet kuitenkin löytänyt tähän postaukseen, niin varoitan – se saattaa olla menoa tämän jutun jälkeen. Laitesukelluskurssille päädyimme tavallaan sattumalta. Aloitettuamme kuuden viikon matkan Sri Lankan Kalpitiyasta leijalautailun parissa ja sen jälkeen ympäri saarta surffattuamme ja trekattuamme ei mikään enää tuntunut yhtä huisilta ajatukselta, kuin palata leijalautailun pariin. Kalpitiyassa pääsisi myös sukeltamaan, mikä teki päätöksen helpoksi. Vaakakupissa oli pyörinyt myös sukeltaminen Trincomaleessa, mutta helmikuun off sesonki ei houkutellut opettelemaan uutta taitoa haastavissa meriolosuhteissa saaren itärannikolla. Palasimme siis hykerrelen Kalpitiyaan. Laitesukeltamisen aloittaminen meni loistavasti yhteen leijalautailun kanssa, koska luonto antoi kuin tilauksesta neljä täysin tyyntä päivää putkeen, mikä oikeastaan oli hiton hyvä niin! Varasimme OWD-kurssin leijalautailumestan tutulta Sam Fernandolta, joka on omistaja PADI-sertifioidussa Kalpitiya Diving Centerissä. Muutimme tavaramme muutaman kilometrin päähän Kalpitiya diving Centerille ja aloimme käymään oppimateriaalia lävitse. Laitesukeltamisen aloittaminen sisältää yllättävän paljon opiskelua Minut yllätti aivan täysin se, kuinka paljon laitesukeltamisen aloittaminen vaati opiskelua. Kaksi päivää ennen kurssia Sam antoi meille paksun opuksen ja tunnukset verkko-oppimisalustalle. Kuulemma ensimmäisille sukelluksille ei tarvitsisi tulla, jos kurssimateriaali ei olisi puolivälissä ja välitestit läpäistynä. Halusin kovin yrittää sisäistää infoja ilmanpaineista ja ymmärtää mahdollisia riskejä, koska koin oloni turvallisemmaksi mitä paremmin asioita ymmärsin. Ajattelin, ettei tämä taida olla se laji, jossa virheet kannattaisi oppia kantapään kautta. Jos ilmanpaineopit on oksennettu paperille lukiossa ja hyvästelty sinne, niin oppimateriaali ei ollut ihan läpihuuto juttu. Toki materiaali sisälsi myös paljon turhaa täytettä, mutta sen ymmärsi vasta kappaleen luettuaan. Tuntui myös haastavalta sisältää sukellusvarusteita ja ymmärtää niiden ominaisuuksia, ennen kun oli kyseisiä kapistuksia ehtinyt livenä edes nähdä. Jos sinulla on mahdollisuus tutustua varusteisiin ja välineisiin ennen materiaalin pariin hyppäämistä, niin se auttaa ymmärtämään materiaalia paljon paremmin. Laitesukeltamisen aloittaminen saattaa jännittää ja pieni alkupaniikki on ihan luonnollista Älä ikinä pidätä hengitystä. .. Sukellusbuddyn tulisi aina olla sinusta kahden sekunnin matkan päässä. .. Jos happi loppuu…. Vyötärölle tulisi lisäpainoja… Veden alta ei saa nousta nopeasti pintaan vaikka olisi kuinka paniikissa… … Laitesukeltamisen kultaisia ohjeita ja oppeja lukiessani sain pienen pakokauhun jo ennen edes laitteita nähtyäni. Mielikuvissani olin lisäpainoillani jumissa meren syvyyksissä ilman happea. Varsinkin, kun minä ja poikaystäväni ollaan kumpikin kaksi varsin omapäistä pässiä – mekö pysyisimme kaiken aikaa toisistamme kahden sekunnin päässä? Juujuu ja tuskinpa, joten taitaapa olla viimeinen harrastus tämä, ajattelin. Kerron jo tässä vaiheessa, että nämä pelot osoittautuivat aika turhiksi, vaikkeivat ihan aiheettomia olleetkaan. Tähän kuitenkin vaadittiin oikeasti hyvä ja kärsivällinen opettaja, jonka pelkkä olemus saa tuntemaan olon turvalliseksi veden alla. Ensimmäinen oppitunti – varusteet selkään, lisäpainot lantiolle ja uima-altaaseen treenaamaan Ensimmäistä sukellusta edeltävänä ilta olimme valinneet meille sopivat sukellusvälineet yhdessä Samin kanssa ja läpäisseet välitestit. Testit läpäisee melko helposti, jos on vain malttanut lukea kappaleet. Aamun tullen kannoimme kaikkien meidän kolmen kamat autoon ja ajoimme uima-altaalle, jossa suureksi ilokseni saisin vetää ensimmäiset vedenalaiset hengitykseni avomeren sijaan. En ole koskaan ollut suuri snorklaamisen fani, koska koen sen aina yhtä epämukavana pärskintänä. Joten, jukrat kun osaisin kuvailla sitä fiilistä, kun oppii luottamaan välineisiin ja pystyy rauhallisesti hengittämään regulaattorin kautta täysin ilman snorklaamisesta tuttua pelkoa siitä, että vesi saattaa yllättää suun hetkenä minä hyvänsä. Tuon muutaman tunnin session aikana tutustuimme laitteisiin perusteellisemmin ja opettelimme kaikki tarvittavat sukellustaidot, jotka tulisi myöhemmin osata myös vedessä. Uima-allas tuntui turvalliselta ympäristöltä opetella kadottamaan ja löytämään regulaattori, tyhjentämään maski vedestä ja sääntelemään painetta BCD:ssa (buoyancy control device). Ensimmäisen päivän jälkeen olin aivan ähkyssä kirjojoista tankattuja oppeja ja vedessä opittuja uusia taitoja, mutta samalla moni asia oli kirkastunut nähnyäni ja kokeiltuani niitä itse. Veneestä takaperin kuperkeikalla veteen, nyt mennään Seuraavana päivänä avomereen siirryttäessä olin jo enemmänkin innoissani kuin jännittynyt. Edellisen päivän perinpohjainen treenaus uima-altaassa karisti tehokkaasti aikaisempia pelkoja, joten veneestä edes takaperin kuperkeikalla veteen hyppääminen ei tuntunut liian hurjalta. Laskeuduimme ankkurin varassa ensimmäisellä varsinaisella sukelluksella kahdeksaan metriin. Jo silloin huomasin, kaikesta uudesta huolimatta, että olo oli todella levollinen veden alla. Toistimme edellispäivänä opittuja taitoja veden alla. Sam varmisti tasaisin väliajoin käsimerkeillä onko kaikki hyvin. Metkointa oli minusta vedenalainen kommunikointi. En ollut osannut ajatellakaan etteihän sukeltaessa pysty puhumaan. Luulin, etten ikinä tulisi muistamaan kaikkia merkkejä, mutta ne alkoivat toistua sen verran usein ja opettajalla oli oikosulkuja varten mukana taulu, johon pystyi kirjoittamaan veden alla. Seuraavalla sukelluksella laskeuduimme pienen perehdytyksen jälkeen kahteentoista metriin niin kirkkaassa vedessä, että jo pelkästään veneestä näki pohjaan. Olin jo hieman rauhallisempi veden alla, mutta levollisuuteeni vaikutti erityisesti opettajan maagisen rauhoittava läsnäolo. Ainostaan paineentasaus toisessa korvassa tuntui haastavalta, mutta sen kanssa pystyi olemaan, kunhan vain eteni tarpeeksi rauhallisesti. Kummallakin sukelluksella viivyimme noin tunnin, mutta veden alla se tuntui 10 minuutilta. Kolmannella ja neljännellä sukelluksella vasta aloin ymmärtämään, kuinka siistiä laitesukeltaminen oikein on Kolmantena sukelluspäivänä olimme isommalla porukalla sukeltamassa, osa hupisukelluksella ja me viimeistelemässä kurssia. Open Water Diving -pätevyyden saamiseen vaaditaan usein noin neljä sukelluskertaa. Viimeisten kahden sukelluksen aikana kävimme 18 ja 12 metrissä. Sukellusten välissä pidimme reilun tunnin tauon, jotta typpeä ehtisi poistua elimistöstä tarpeeksi. Tuntui muuten hauskalta, kun Sam antoi meille lainaksi ranteeseen suomalaisen Suunnon sukelluskellon, joka näytti milloin pitää esimerkiksi viiden metrin turvapysähdys ja kuinka kauan tai syvällä on sukeltanut. Huolimatta siitä, että olin ihmeekseni pysynyt harvinaisen rauhallisena veden alla, en ollut vielä siihen mennessä kunnolla ehtinyt keskittymään minua ympäröivään vedenalaiseen elämään kaiken sen taitojen treenaamisen, hengityksellä korkeuden säätämisen ja sähellyksen ohella. Vasta viimeisellä sukelluksella saimme lähes kahden tutustua vedenalaiseen maailmaan ja sukeltaa jopa pienen luolan läpi. Ihastelin, kuinka kalat puikkelehtivat korallien väleissä kummoksumatta läsnäoloani, miten isot simpukat raahasivat kuortaan pohjaa pitkin ja virta heiluttaa vedenalaista kasvillisuutta. Samaan aikaan auringon säteet saavat koko vedenalaisen maailman säkenöimaan kaikissa väreissään. Näimme lukuisten korallien ja värikkäiden kalojen lisäksi päivälevolla keihäsrauskun, kivikalan maastoutuneena kiveen ja mureenan aukomassa rytmikkäästi suutaan kolossaan. Olin aivan haltioissani. Tämäkään hupi ei jäänyt tähän. Tervetuloa Padi-perheeseen, Eveliina Viimeisen sukelluksen päätteeksi vielä syvyyksissä Sam irroitti varusteistaan Padi-merkin ja pyysi meitä vierelleen yhteiskuvaan. Meistä oli just tullut PADI-sertifioidut sukeltajat. Tuo sertifikaatti on melko laajasti tunnettu ja sen saatuaan saa vuokrata laitteet toisen sertifioidun

Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot Read More »

Kirvunlinna – linnavuori Pälkäneellä

4 kommenttia / Retkeily kotimaassa / Eveliina

Kirvunlinna on muinaislinna Pälkäneen Kirvussa, aivan siinä Valtatie 12 varrella, noin kahdeksan kilometrin päässä Pälkäneen keskustasta. Silloin nuorempana Kirvunlinna tuntui olevan minulle valtavan suuri kukkula, jolle kiivettiin tutkimaan, vieläkö puuston lomasta näkisi avaran maiseman Pälkänevedelle. Noissa maisemissa vietin koko lapsuuteni, sokaistuen omaan lähiympäristööni ja sieltä löytyvään historiaan. Sittemmin Kirvunlinna on saanut vuosia toipua lapsuusajan vierailuistani vuosia. Tänä talvena monen vuoden tauon jälkeen kiipesin perheen kanssa taasen tuttua polkua linnavuorelle ja ehkä ensimmäistä kertaa tutustuin maisemien lisäksi Kirvunlinnan tarinaan. Kirvunlinna on mahdollisesti ollut pälkäneläisten pakopaikka rautakauden aikana Lapsena oikein malttanut pysähtyä miettimään, kuinka pitkä ja merkittävä historia tuolla naapurin jyrkänteellä onkaan. Sen sijaan olen luultavasti kiipeillyt ja keikkunut kallionkielekkeillä leikkien oman elämäni kukkulan kuningasta. Kerran muistan löytäneeni sattumalta myös geokätkön, vaikka silloin en laatikon tarkoitusta tainnut edes ymmärtää. Kirvunlinnan lakipisteellä sijaitsee muinaisjäännösalue, joka on perimätiedon mukaan toiminut rautakaudella pälkäneläisten pakopaikkana, muun muassa karjalaisten hyökkäyksien aikana. Kirvunlinnan lakipistettä ympäröivät jyrkät kalliorinteet, joihin on aikanaan rakennettu varustuksia turvaamaan Kirvunlinnan laelle paenneita kyläläisiä. Osan varustuksista sanotaan olevan edelleen näkyvissä, mutta en niitä tällä talvisella visiitillä tainnut löytää paksun hangen alta. Kirvunlinnan huipulla on luultavasti myös poltettu merkkitulia, koska näkymät ovat olleet avarat pitkälle Pälkänevedelle asti. Tarkkasilmäinen saattaa huomata alueella myös pienen luolan, jossa uskotaan pälkäneläisten piileskelleen isovihan ja mahdollisesti vielä sisällissodankin aikana. Kirvunlinna nykyisin Tänä päivänä järvimaisemat eivät ole enää niin avarat kuin mitä lapsuusmuistoissani. Alueen puut ovat kasvaneet ja pusikot ovat melko tuuheita. Huipulla ollut pöytä on myös kokenut kadotuksen, johtuen ehkä siitä, ettei tulenteko ole sallittua minään vuoden aikana. Kirvunlinna on suojeltu Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta, tarkoittaen sitä, että esimerkiksi kaadettavat puut tulisi jättää lahopuuksi lisäämään ympäröivän metsän monimuotoisuutta. Nykyisin noin 20-hehtaarin alue on suurimmalta osin Ahlmanin omistuksessa ja se on saanut nauttia olostaan luonnontilassa muodostaen monipuolisen metsän sen muinaisjäännösten ympärille. Vierailu Linnavuorella Kirvunlinna on helppo ja nopea vierailukohde. Huipulle kiipeää muutamissa minuuteissa, mutta kaakkoiskulman porttirakennelmia ja luolaa ihmetellessä saattaa saada pienen tovin vierähtämään ulkoilun lomassa. Iharintie 140 kohdilta löytyy pieni parkkipaikka. Tien toisella puolella kyltti osoittaa Kirvunlinnan suuntaan ja pellon laitaa seuraten pääsee Kirvunlinnalle vievälle polulle. Kirvunlinnassa ei ole minkäänlaista talvikunnossapitoa, eikä oikeastaan opasteitakaan. Ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä maastoa pystyy lukemaan kulkemiseen sopivat reitit, talvella eläinten jalanjäljet näyttävät mallia. On epäilty, että Linnavuoressa asustaisi jäljistä päätellen myös ilves.

Kirvunlinna – linnavuori Pälkäneellä Read More »

Author name: Eveliina

Sao Miguel, Azorit – vinkit luontoseikkailijan paratiisiin

9 vinkkiä, kuinka matkustaa vastuullisemmin

Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot

Kirvunlinna – linnavuori Pälkäneellä

.

.