Author name: Eveliina

Täällä sitä taas ollaan, Nalle Puhin unelmaduunissa Leipzigin joulumarkkinoilla! Tänä vuonna olen jo neljättä kertaa töissä Saksassa joulumarkkinoilla samalla suomalaisella firmalla myymässä suomalaista hunajaa. Aloitin hommat Dresdenissä 2013,  2014 jatkoin Leipzigin ja Hallen tuuraajana ja vuonna 2016 Rostockissa. Ennen tätä pestiä en tiennyt itsekään hunajista juuri mitään, mutta työ opettaa nopeasti. Joulumarkkinoilla työpäivät ovat todella pitkiä, mutta kyllä aina kuukauden jaksaa! Jos Leipzig kiinnostaa kaupunkina, täältä löytyy hyviä kaupunki vinkkejä. On suorastaan hullua, kuinka hunajafaneja täällä päin ollaan. Hunajan käyttötavat hieman eroavat meillä päin totutusta, sillä Saksassa on muun muassa tavanomaista voidella hunajaa aamupalalla leivän päälle. Lisäksi saksalaiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, mikä hunaja on esimerkiksi parhain flunssan ehkäisyyn tai kurkkukipuun. Tänä vuonna hunajaa on ostettu myös koiralle herkuksi ja itselle hiustenhoitoaineeksi. Kaikkea sitä näkee. Tässä kurkistus viime perjantaiseen työpäivääni: 07.50 Herään tuntia tavallista aikaisemmin, koska olin sopinut aamiastreffit saksalaisen ystäväni kanssa keskustaan. Tapasimme Robertin kanssa reppureissulla Laosissa 2015 ja  sen jälkeen olemmekin nähneet jollain käsittämättömällä tuurilla joka vuosi, ihan vain bongailemalla toistemme sijainteja Instagramissa. Pieni maailma. Toisen kerran näimme viime jouluna Schwerinissä ja nyt täällä Leipzigissa. Nopeat meikit ja samat vaattet päälle, kuin viikolla aiemminkin. Luotan, että ne pysyvät raikkaassa ulkoilmassa ihan freshinä. 😀 08.35 Hyppään ratikkaan ja jään vanhasta tottumuksesta pois päärautatieasemalla. Siinä kohtaa huomasin tulleeni yhden pysäkin liikaa ja suhautin yhden stopin takaisin päin. Onneksi Robertkin sanoi olevansa myöhässä. 09.05 Vihdoin pelipaikalla Bagel Brotherssilla. Perillä huomasin päärautatieaseman pysäkin kuitenkin olleen lähempänä. Aamupalan lomassa vaihdamme kuulumisia siitä, mitä olemme kumpikin maailmalla vuoden aikana touhunneet. 09.50 Robertin avustuksella hunajakojuni on tänään auki ennätysajoissa! Naapurikojun suklaatyttö ottaa meistä yhteiskuvan ja minä alan hommiin. 09.58 Päivän ensimmäiset kaupat, jee! 10.15 Pyörin hyrränä kopissani miettien, mistä sitä tänään aloittaisi. Täytän pöydän eilisen inventaarion jäljiltä överitäyteen ja teen muutamat valmiit hunajapaketit valmiiksi – jos vaikka olisi vilkas perjantai! 10.41 Lapsi huutaa äidilleen ”kato, joulupukki” osoittaen samalla minua. 10.51 Askartelen kojuni seinälle kyltin: ”Pssst…. Nikolaus kommt bald! Wissen sie was an dem Tag in Finnland gefeiert wird?” Saksassa 6.12 tulee perinteisesti Nikolaus tuomaan lapsille makeaa heidän kenkiinsä yön aikana ja monet aikuiset ostavat hunajaa lapsilleen Nikolaus-yllätykseksi. Lopussa on kysymys, tietävätkö he, mitä silloin Suomessa juhlitaan. 11.20 Sveitsiläinen mehiläisharrastaja ostaa arvokkaamman puolukkahunajan. Minua harmitta, koska en saanut hänelle myytyä vielä arvokkaampaa lakkahunajaa. Lakka on yleisesti varsin tuntematon herkku täällä päin. 11.30 Paljon hieman vanhempia asiakkaita käy maistelemassa hunajia ja kauppa käy. Jo toinen asiakas tänään kertoo käyneensä viime kesänä Suomessa. Bussilla olivat surauttaneet Suomen halki aina Nordkappiin saakka. Pohdin puoliääneen, eikö Itä-Saksasta järjestetä vieläkään mitään muita matkoja Suomeen. Valehtelematta noin 90% Suomessa käyneistä asiakkaista on ollut kyseisellä Nordkapin matkalla. 😀 13.10 Syön myynnin ohessa Lidlistä ostamani valmiin salaatin. Kylmässä ulkoilmassa ei ehkä salaatti ole se kaikista mieluisin lounasvaihtoehto. Lidlissä käynti menee täällä muuten ihan urheilusuorituksesta. Kassalla hengästyy melkein enemmän kuin juoksulenkillä, kun myyjä raivolla vetelee ostoksiani 10cm pitkälle ”pakkaushihnalle,” josta saan lastata niitä valonnopeudella takaisin kärryyni. 13.20 Ruokakateus iski, kun naapurin suklaatyttö kävi hakemassa vastapäisestä kojusta ranskalaisia. Sovimme, että syömme yhdessä Langosit huomenna lounaaksi – lauantain kunniaksi. 14.05 Hiljainen hetki. Ihmiset kävelevät kiireisinä ohi. Pari vanhempaa miestä pysähtyy vitsikkäänä: ”Suomessahan on aivan liian kylmä mehiläisille, niiden on pakko olla jäämehiläisiä!” Mietin, mihin aikaan kehtaisi hakea ensimmäisen Glühweinin. Päädyn hakemaan suklaatytöltä kuumaa vettä, johon sekoitan hunajaa. 14.15 Käytän hiljaisen hetken hyväksi ja lähden nopealle vessareissulle. Suklaatyttö lupaa vahtia kojuani sen aikaa. Vessassa hymisen taas tyytyväisenä työasuani, koska se päällä kukaan ei koskaan kysy minulta vessakorttiani, jolla työntekijät saavat käyttää vessaa ilmaiseksi. Sen sijaan vessapoika tarjoaa minulle taskustaan manteleita. 15.30 Kauppa käy, enkä huomaa edes katsoa kelloa. Täytän hunajia, siivoan levinnyttä hunajaa pöydältä ja teen lisää paketteja. Yksi saksalainen asiakas kertoi äsken asuneensa Mikkelissä! 15.40 Kaksi tyttöä tulee kojulle moikaten ujosti suomeksi. Toinen tytöistä oli ollut suomen kielen kurssilla täällä Leipzigissa. Ryhmässä oli ollut vain neljä oppilasta, minkä takia jatkokurssia ei oltu järjestetty. Harmi. 16.05 Haen vastapäisestä kahvilasta taas kerran kahvin mukaan. Herttainen naistarjoilija muistaa minut jo ovella ja kutsuu hellittelynimellä Mäuschen. Hätkähdän hieman. 16.20 Markkinat alkavat täyttyä – ensimmäinen perjantai tänä vuonna joulumarkkinoilla. Ihmisiä kerääntyy juomaan Glühweinia ja kiertelemään markkinoiden tarjontaa. Minulla käy kauppa taas varsin vilkkaasti, en huomaa edes katsoa kelloa. Eräs mukava nainen ostaa hunajaa niin paljon, ettei siihen minun päiväpalkka riittäisi. Kreisiä! 🙂 17.00 Paikallinen Tohtori Sykerö utelee, miten Suomessa pystyy kesäisin nukkumaan, kun on niin kirkasta. Tämän jälkeen alkaa pitkä luento siitä, kuinka melatoniinin ja serotoniinin muodostuminen häiriintyy pohjoisessa kesäaikaan. Tässä kohtaa tipuin kärryiltä. 17.50 Kadulta alkaa kuulumaan ihania herkkiä balladeja. Kun katu hieman tyhjenee, huomaan naisen pyörätuolissa soittamassa kosketinsoitinta. Jos olisin ehtinyt, olisin ehdottomasti vienyt hänelle muutaman kolikon! Eilen kadulla soitti kaksi koululaista nokkahuilua. Kiitän mielessäni sitä, ettei näillä markkinoilla soi sama joululevy nonstoppina kaiken aikaa, niinkuin Dresdenin Striezelmarktilla. 19.20 Kuulen kadulta kiroilua suomeksi. Hetken päästä kaksi suomalaista miestä kävelee kojuni ohi klassisissa perjantaifiiliksissä. Moikkaan heille ja vaihdamme kuulumiset. Kuulemma perinteinen poikien reissu Saksan joulumarkkinoille menossa. Täällä on yllättävän paljon suomalaisia! 19.40 Toinen suomalainen nainen tulee juttelemaan, mutta en kiireen takia ehtinyt juoruilemaan. (Nainen tuli seuraavana päivänä uudelleen ja kertoi tuomaroivansa täällä istumalentopalloa. Laji, josta en ollut koskaan kuullutkaan!) 20.15 Joulumarkkinoilla ihmiset alkavat keskittyä Glühweineihinsa ja minä saan hengähtää. Yksi nuori nainen tulee kysymään minulta, tiedänkö mistä saa Suomesta ostettua puusta tehtyä jauhoa. Sitä kun kuulemma saa ainoastaan Suomesta. Silmän suurina vain tuijotin häntä, kunnes pienen googlaamisen jälkeen selvisi, että nainen haluaisi kokeilla pettujauhoa! 20.55 Paikallinen nuoriso kerääntyy kojuni eteen luukuttamaan 2000-luvun poppia. Tunnen itseni vanhaksi. 21.10 Alan siistimään kojua ja keräämään roskia. Samalla täytän pöydän vielä valmiiksi aamua varten ja teen muutaman paketin. Päivä oli mukavan vilkas! 21.30 Katu hiljenee hieman ja alan tosissaan odottamaan kotiin pääsyä. Aina kun pahin kiire hellittää, alkaa väsyttämään. 21.55 Alan sulkemaan kojuani. Joku innokas tulee vielä maistelemaan hunajia. 22.20 Vien roskat ja hyppään ratikkaan. 22.40 Vihdoin kotona! Posket alkavat hulluna punoittamaan, kun pääsee vihdoin kylmästä ulkoilmasta lämpimään. Teen jättiannoksen pastaa ja käyn suihkussa. 23.10 Selaan vielä puhelinta ja menen sen jälkeen nukkumaan. Huomenna taas uusi päivä – luultavasti vielä vilkkaampi. Päivät joulumarkkinoilla ovat siis pitkiä, eikä hirveästi tarvitse vapaa-ajan ohjelmaa suunnitella. Vapaapäiviä on onneksi aina silloin tällöin. Yleisesti asiakkaat ovat suurimmalta osin ihania ja päivät menevät loppujen lopuksi aika