Töissä ulkomailla

Terkkuja kiertueelta! Tapahtumakausi lähti toukokuussa niin ripeästi käyntiin, että kaiken vapaa-ajan on mielummin viettänyt kaukana läppäristä. Tuntuu jotenkin älyttömältä ajatella, että nyt on jo 35 tapahtumaa takana, vaikka vasta hetki sitten pakkasin pitkän tauon jälkeen laukut ja lähdin kuukaudeksi Englantiin. Nyt enää viisi tapahtumaa edessä.

Terkkuja Englannista. Oon parhaillani taas tapahtumakiertueella, pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta olla taas täällä, mutta pandemia on laantunut täällä todella hyvin laajojen rokotuksien ja lockdownien ansiosta – ainakin toistaiseksi ja kiva niin. Oon pohtinut viime aikoina kielitaidon merkitystä. Omalla kohdallani kielitaito, englanti ja saksa erityisesti, ovat avanneet mulle kiehtovia mahdollisuuksia työskennellä kansainvälisesti yhdistäen työn ja matkailun. Oon tosi kiitollinen siitä, että vanhemmat kannustivat mua viidennellä luokalla aloittamaan saksan opinnot, vaikka tätä 11-vuotiasta olisi silloin suhuässien ja modaaliapuverbien sijaan kiinnostaneet pojat ja yleisurheilu. Tuo viidennen luokan valinta on sittemmin vaikuttanut vahvasti myöhempiin opintoihini ja työuraani. Oon saanut esimerkiksi tehdä töitä Itävaltalaisella hiihtokeskuksella, myydä suomalaista hunajaa Saksassa joulumarkkinoilla ja tuottanut useita tapahtumia ympäri Eurooppaa. Unohtamatta tietenkään sitä, että kirjoitin graduni saksaksi. Toki viehätys tehdä töitä kansainvälisesti ja päästä matkustamaan ovat vaikuttaneet myös paljon, mutta koen tuon saksan kielen opintojen aloittamisen ohjanneen opintojani ja työuraani erittäin merkittävästi. Positiivisessa mielessä, ehdottomasti. Puhutaan, että laaja kielitaito olisi suomalaisten valttikortti. Otsikoissa on kuitenkin viimeisten vuosien ajan kerrottu suomalaisten kielitaidon kaventumisesta entisestään. Vapaaehtoisten vieraiden kielten opiskelua ei nykyisin kannusta ylioppilastulosten pisteytysjärjestelmä jatko-opintoja ajatellen, jossa pitkästä matikasta saa pisteistä kohtuuttomasti enemmän kieliin nähden. Järjestelmä ei kannusta lukemaan kieliä sitten ollenkaan. Kävin itse lukion Pälkäneellä, joka on lukioksi todella pieni, ehkä kaiken kaikkiaan reilut sata oppilasta. Muistan, että meitä oli enää kaksi viimeisillä saksan kielen kursseilla. Aiheellisena pelkona saattaa olla se, että erityisesti pienemmissä kouluissa, ei kielten opintoja voida enää monipuolisesti tarjota niille harvoille, jotka niitä haluaisivat oppia. Kysyntä vaikuttaa kielten opetustarjontaan ja pian vapaaehtoisten vieraiden kielten opintojen tilalle voidaankin vaihtaa olemattomat kielten opiskelumahdollisuudet. Kielitaito – mahdetaanko sen arvo ymmärtää vasta aikuisena? Tunnutaan ajattelevan, että englannilla nykyisin pärjää aina ja kaikkialla. Mahdollisesti, jos kanssakäymiseksi riittää keskustelu hotellin aulassa ja burgeritilaus ketjuravintolassa. Tapahtumakiertueilla Saksassa olen monesti huomannut sen, että minkäänlaista palvelua voi olla haastavaa saada englanniksi, mutta hypätessäni itse esim. rekkakorjaamolla tulkkaamaan ontuvalla ammattisanastolla ongelmaa mitä tuskin ymmärrä edes suomeksi, on se aina saatu ratkaistua. Ranskan tapahtumissa itseäni nuoremmat osallistujat luikkivat vähin äänin pois paikalta, kun toivon keskustelua englanniksi. Ylen artikkelissa todetaan, että ”vain joka kuudes 40 vuotta täyttäneistä saksalaisista arvioi puhuvansa erittäin hyvää englantia.” Sanotaankin, että voit ostaa tavaraa Saksasta englanniksi, mutta myydä ainostaan saksaksi. Saksa on tällä hetkellä Suomen suurin vientimaa, joten en oikein osaa käsittää yhtälöä, miksi kielten opiskelua ei jatko-opintojen pisteytyksissä arvosteta. Ihan uteliaisuutta, jos olisit voinut – olisitko näin jälkiviisaana opiskellut koulussa enemmän vieraita kieliä? Jos nyt saisin päättää, olisin ehkä opiskellut espanjaa hieman, mutta se ei meidän lukiossa tainnut olla mahdollista. Harmittaa myös, etten koskaan oppinut ruotsia puhumaan, vaikka tunneilla pärjäsinkin. Omalla kohdallani olisin toivonut ymmärtäväni paljon aikasemmin sen, ettei kommunikaation ja kieliopin tarvitse olla täydellistä. Ymmärretyksi tuleminen on tärkeintä ja palkitsevinta, mutta myös rohkaisee käyttämään vierasta kieltä toistekin. Tietynlaiset pakkotilanteet olen kokenut parhaimmiksi oppitunneiksi, joihin olen päässyt matkaillessani ja tehdessäni töitä kyseisissä maissa. En ole tainnut mainita, mutta olen oikeastaan oppinut englanninkin vasta lukion jälkeen matkustelun ja työn kautta. Pitkä englanti oli kirjoittamistani aineista heikoin, B muistaakseni. Tällä hetkellä koitan opiskella espanjaa itsenäisesti. En sen vuoksi, että välttämättä työllistyisin espanjankieliseen maahan. Haaveilen pidemmästä reppureissusta ja työllistymisen sijaan haluaisin pystyä hyppäämään Etelä-Amerikan kulttuureihin ja ymmärtämään paremmin paikallista arkea. Tiedostan sen, että englannilla varmaan jotakuin pärjäisi, mutta en näe espanjan osaamisesta mitään muuta kuin hyötyjä. Olisi myös hulluutta olla hyödyntämättä reissatessa kielikylpyä, joka opettaa paikallista kieltä lähes itsestään. Ja jos ei muuta, niin voinpahan sitten eläkepäivillä Espanjassa tilata kahvit mustana ilman sokeria tai mahdollisimman kuivaa valkoviiniä. Sellaista vain. Luotatko täysin siihen, että pelkällä englannilla pärjää? Moikataanko myös Instagrammissa ja Facebookissa?