Kuinka moni haaveilee tällä hetkellä rantalomasta? Taitaa näillä sateisilla talvikeleillä yhdellä jos toisella mieli haikailla kohteeseen, jossa saa vain nauttia auringon paahteesta omilla poskipäillä ja imeä pillillä kookosvettä suoraan tuoreesta kookoksesta. Auringon vaalentamat aurinkorasvoihin takertuneet sotkuiset hiukset roikkuvat merivedestä märkinä pitkin selkää ja et edes tiedä mikä viikonpäivä on kyseessä. Taustalla aallot liplattavat lempeästi ja palmut huojuvat mukavasti trooppisessa tuulessa. Täällä ainakin bingo! Omalla kohdallani haaveilen aina ensimmäiseksi kohteesta, joissa ei vaatetuksena tarvita kuin bikinit ja flip flopit. Rakastan rentoa rantaelämää, mutta harvemmin kuitenkaan jaksan koko päivää vain kerätä rusketusta rannalla. Kaipaan usein pientä aktiviteettia loikoilun ohelle. Kuuban Trinidadin läheisyydessä sijaitseva ranta Playa Ancon on täydellinen rantapäivän viettoon. Ranta on vielä suhteellisen rauhallinen, koska resortteja löytyy vain kourallinen. Pitkää rantaviivaa pitkin voi kuka vain hetkeksi unohtaa oman arkensa ja pysähtyä vain nauttimaan lähes ilmaisista mojitoista rantapyyhkeelleen. Ehkä jossain kohtaa sinulta kysytään, haluatko lähteä snorklailemaan merelle. Korallejakin voi kyseisellä reissulla nähdä, mutta niitä en lähtisi ensisijaisesti metsästämään. Olen aina ollut kovin onnekas siinä mielessä, että olen aina ollut suhteellisen terve. Jos oma terveys on kunnossa, ei silloin oikein osaa kantaa huolta asioista, jotka eivät itseä sillä hetkellä kosketa. Kovinkaan monea tuskin kiinnostavat verenpainelääkitykset tai malarian estolääkkeet, ennen kuin diagnoosi koreilee jo paperilla. Minullakin unohtui Aasiassa kolmen kuukauden reppureissun aikana tyystin varoitukset hyttyskarkotteista ja pitkistä vaatteista, joilla voisi malariaa tai dengueta ehkäistä. Huolettomasti vain painelin menemään kohti uusia seikkailuja. Kummasti varoitukset palasivat mieleeni, kun makasin uuden vuoden aattona neljänkymmenen asteen kuumeessa ensiavun tippaletkussa dengue-diagnoosini kanssa. Olen perus mentaliteetiltani melko huoleton, enkä välitä stressata kaikista mahdollisista matkailun vaaroista etukäteen. Turhaan sitä käyttää energiaa murehtimiseen, mitä voisi mahdollisesti sattua. Vasta kun itselle käykin jotain, alkaa aivan eri tavalla kiinnittämään huomiota asioihin. Denguen jäkitarkastuksessa Suomessa hätääntyneenä utelin, voinko enää lähteä matkalle dengue-alueelle. Lääkäri vastasi, että riski sairastua uudelleen on minimaalisen pieni ja voit yhtä hyvin jäädä myös Suomessa huomenna auton alle. Alright! Omalla kohdallani tunnustan, että olen ollut maailman huonoin aurinkorasvojen käyttäjä. Mielestäni rasvoilla läträäminen ennen aurinkoon menoa ei vain yksinkertaisesti ole sitä kaikista mukavinta puuhaa, saatika että uskoisin niiden vaikutukseen. Olen siitä mielessä onnekas, etten vaaleudestani huolimatta pala auringossa kovinkaan nopeasti. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei auringolta suojautuminen olisi tarpeen. Muutaman kerran elämäni aikana olen silti kärvistellyt punaisen ihoni kanssa ja vasta kesänä aloin ensimmäistä kertaa ottamaan selvää erilaisista aurinkorasvoista. Aiemmin olen mieltänyt kaikki aurinkorasvat vain kemialliseksi humputukseksi, jota myydään ihmisille siinä uskossa, että ne suojaisivat täydellisesti ultraviolettisäteilyltä ja ihosyövältä. Kriittisyyttäni on puoltaneet myös tutkimukset, joissa on todettu aurinkorasvojen olevan haitaksi niin itselle kuin ympäristölle, sekä mahdollisesti jopa lisäävän ihosyöpien riskiä. Aurinkorasvat jaoitellaan pääpiirteittäin kemiallisiin ja fyskaalisiin rasvoihin. Kemiallisissa rasvoissa teho useimmiten perustuu siihen, että UV-suodatin imee UV-säteet itseensä, kun taas fysikaalisissa aurinkorasvoissa UV-säteet heijastuvat pois iholta. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat usein luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Varsinaiseksi aurinkorasva-asiantuntijaksi en kuitenkaan tässä kohtaa aio heittäytyä, koska mielestäni henkilökohtainen pohjatieto, omat mieltymykset ja uskomukset valikoivat aina kaikesta saatavilla olevasta tiedosta sen, mihin kukin sillä hetkellä haluaa perustaa oman mielipiteensä. Viime kesänä päädyin kokeilemaan ystävältäni luonnonmukaista Algamariksen aurinkosuojaa, joka levittyi ja imeytyi ihoon hyvin. Tuoksukin oli miellyttävä! Muistan lapsuudestani ne karseat paksut aurinkorasvat, jotka vain maalasivat ihon vielä entistäkin valkoisemmaksi. Eipä enää! Kiinnostukseni luonnonmukaisiin tuotteisiin on viime vuosina nostanut päätään ja aurinkorasvoihin oli herännyt pieni kiinnostus. Päätin niille uuden mahdollisuuden. Ennen Kuuban matkaa hankin pitkästä aikaan ihan ihka oman aurinkosuojan. Pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen päädyin Biosoliksen aurinkosuojaöljyyn. Viime reissulla löysinkin itseni rasvailemasta itseäni päivittäin. Tässä öljyssä suojakerroin on 20 ja itsellenikin yllätyksenä öljy kimalteli iholla kauniisti. Edelleenkin olen hieman epäileväinen sen suhteen, onko aurinkosuojien vaikutuksia tutkittu pitkällä tähtäimellä tarpeeksi, varsinkin synteettisten suojien kohdalla. Kemikaalitärpätit siirtyvät iholta aina suoraan vesistöihin, minkä jälkeen ne löytyvät pikkuhiljaa seuraavalta aterialta. Oma mielipiteeni aurinkorasvoja kohtaan muuttui siinä kohtaa, kun huomasin luonnonmukaisten fysikaalisten aurinkosuojien olevan jopa nykyisin ihan mielyttäviä käyttää, sekä olevan samalla myös parempi vaihtoehto itselle ja varsinkin ympäristölle. En usko niiden käytöllä olevan haittaakaan. Millainen on sinun suhteesi aurinkorasvoihin? Pssst! Lisää Kuubasta voit lukea täältä: Kuuba – Parhaat vinkit autenttiselle lomalle Varadero – All inclusive -hotelli jätti kylmäksi 5x miten päästä Havannan tunnelmaan Kuuban turistikortti + 5 matkavinkkiä Trinidad – pala Kuubaa, johon uskon sinunkin ihastuvan Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa? Facebook: @korkkaritrinkassa Instagram: @eveliinatyllinen Twitter: @eveliinatylline
