Knöödeli, omenastruudeli ja späzle – itävaltalainen ruokakulttuuri on paljon muutakin kuin ne tutut wieninleikkeet ja sacherkakut. Muistan edelleenkin, kuinka kauhun- ja innostuksen sekasin tuntein aloitin ensimmäistä työpäivääni itävaltalaisella hiihtokeskuksella. Heidän mielestään omaan makuuni olematon saksan kielen taitoni oli tarpeeksi hyvä aloittaa alkavan laskukauden työrupeama kiireisen rinneravintolan kassalta.
Yllätyksekseni epävarmuuteni saksa kielen kanssa ei muodostunutkaan ensimmäisten päivieni ainoaksi haasteeksi, sillä Itävallan kulinaristiset erikoisuudet haastoivat muistiani ja oppimiskykyäni mukavasti. Onneksi mukavuusalueelta poistuminen (taas jälleen kerran) palkitsi ja tänä päivänä saksan kielen käyttäminen, saatikaan ruuasta puhuminen, eivät enää nosta sykettä.
Jotta et itse ole yhtä pulassa ravintolassa Itävallassa kuin minä, niin tässäpä tulee muutamia paikallisia ruokaherkkuja ja -ylpeyksiä. Metkasti Itävaltallan murteessa monet ruokasanat eroavat myös täysin saksan kielestä, joten monet sanat saattavat yllättää. Lisäyksenä vielä sen verran, että en ihan osaa sanoa, ovatko ruuat alkuperäisesti Itävallasta ja niitä tulee varmasti vastaan muissakin alppimaissa. Kuvina käytin @visittirol Instagram-tiliä, minusta se on ihan mahtava!
Alkuun tai välipalaksi
Landjäger. Kuivattu salami tai makkara, joka säilyy hyvin taskussa laskupäivän hätäeväänä. (Huom. säilyy luultavasti vielä vuosia kyseisen laskupäivän sen jälkeenkin)
Laugenbrezel. Pretzel on tavallaan leipä, jonka pinnalla on suolakiteitä. Syödään täytettynä tai sellaisenaan. Tämä taitaa olla melko tuttu juttu jo Lidlistä.
Gulaschsuppe. Gulassikeitto taitaa olla alkujaan Unkarista, mutta tämä näkyy erittäin vahvasti ruokalistoilla ympäri Itävallan.
Brettjause. Itävaltalainen versio tapaslautasesta.
Suolaiset ja pääruuat
Knöödelit ja sen lukuisat variaatiot. Knöödelitaikina perinteisesti tehdään kuivuneista sämpylöistä tai perunasta, ja sen sekaan voi maun ja fiiliksen mukaan heitellä lähes mitä vain. Yleisimpiä ovat kinkku-, juusto-, pinaatti- tai pekoniknöödelit. Käyttötapoja on myös monia, esimerkiksi knöödelikeitto (Knödelsuppe) tai ihan lisukkeen tavoin esimerkiksi gulass-lihan kanssa.
Makkarat ja nakit. Nämä eivät varsinaisesti kuuluneet suosikkeihini ja nimiin liittyi selkeästi paljon tunnesiteitä ja alueellisia mielipiteitä. Lista variaatioista on loputon: Frankfurter, Bratwurst, Brühwurst, Rauchwürstel…
Tafelspitz. Annos, johon kuuluu perinteisesti siivu keitettyä härkää, perunaa, omenaa ja piparjuurta. Joku on kutsunut tätä Itävaltalaisten perinneruuaksikin.
Tiroler gröstl. Tää on hiukan niinkuin meille tuttu pyttipannu! VisitTirolin videoissa on ihan ohjeet ja kaikki – aika lohturuokaa, mutta toisinaan jees!
Sauerkraut eli hapankaali, jossa mukana usein myös pekonia. Tämä klassikko(inhokki) osataan tehdä varsinkin Tirolissa paljon fressimmäksi ja kaalitki ovat vielä täysin pureskeltavia. Oikeasti hyvää!
Kiachl. Rasvassa paistettu taikinalättynen, joka syödään hapankaalin kera.
Rührei. Munakokkeli, johon lisätään hieman suolaa, voita ja maitoa. Munakokkeli voi olla melko löysää ja muistuttaa toisinaan munavelliä. Pinnalle ruohosipulia.
Spätzle. Pastan tai makaronin tyylinen lisuke, joka on koostumukseltaan tyypillistä pastaa hieman paksumpaa. Juustospätzle (Kasspatzln) menee annoksesta ihan sellaisenaan.
Leberkäse, vapaasti suomennettuna maksajuusto. Tässä on tosin maksan lisäksi lihaakin jonkin verran. Tätä mieluusti laitetaan pyöreän sämpylän väliin tai lisukkeeksi annoksiin. Pannun kautta voissa pyöräyttäminen kuuluu tapoihin, ei tosin omiini…
Jälkiruuat ja makeat asiat
Germknödel, saksassa Dampfnudel. Nyt on ihan lupa herkutella taikinalla. Puoliraa’aksi jätetty, hiukan höyrystetty pullataikinapallo, joka tarjoillaan vaniljakastikkeen kera. Päälle voit valita joko unikonsiemeniä tai kanelia ja sokeria. Ehdottomasti parempaa miltä kuulostaa.
Apfelstrudel ja variaatiot. Voitaikina piiras, jossa sisällä hurjan paljon omenaa (tai rahkaa, täytteestä riippuen), joka syödään vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa. Jessssss.
Palatschinken. En juuri keksi miten nämä eroavaisivat suomalaisille tutuista lätyistä. Nautitaan mieluisilla täytteillä, monesti Nutellalla.
Kaiserschmarrn. Tämä on mahdollisesti yksi hehkutetuimmista jälkiruuista, eli paloiteltu paksu pannukakku, joka paistetaan suuressa määrässä voita isolla pannulla. Tämä herkku syödään tyylipillisesti omenahillon tai marjahillokkeiden kera. Päälle tomusokeria ja avot!
Makeat knöödelit, esim. aprikoosiknödel (Marillenknödel). Tämä leivos kätkee sisälleen taikinapalloon aprikoosin puolikasta, pyöriteltynä tomusokeriin.
Buchteln. Vuokaan leivottu pullakranssi. Toisinaan sisältä löytyy hilloa. Tarjoilla voi esimerkiksi vaniljakastikkeen kera, jos kaipaa kastiketta.
Juomat ja muut asiat pulloissa
Schiwasser. Alkoholiton limonaadi, jossa vadelmasiirappia, sitruunaa ja vettä. Löytyy lähinnä hiihtokeskuksilta janojuomana.
Riesling, Grüner Veltliner ja Zweigelt. Viinit he osaavat monesti!
Marillensnaps, Williamsbirne ja muut hedelmäsnapsit, joissa usein coctailtikku kyseisen hedelmän palalla.
Gösser Naturradler. Paras Radler kaikista, eli oluen ja sitruunamehun sekoitus.
Jägertee, Lumumba ja Glühwein. Klassikot vuosikymmenestä toiseen.
Steirisches Kürbiskernöl. Ei varsinainen juoma, mutta itävaltalainen kurpitsansiemenöljy, joka valmistetaan Steiermarkin osavaltiossa ja on oiva esimerkiksi tuliaisena.
Unohtuiko listalta joku? Mikä itävaltalainen herkku on sinun suosikkisi? 🙂
Täältä voit lukea lisää Stubaier Gletscheristä, jonka ravintolasta suurin osa näistä herkuista on syöty. Muista tunnelmaan pääsemiseksi myös laittaa Spotifyyn kokoamani Apre Ski -lista soimaan!
Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?
10 Comments
Your comment is awaiting moderation.
Your point of view caught my eye and was very interesting. Thanks. I have a question for you. https://www.binance.com/it/join?ref=YY80CKRN
Your comment is awaiting moderation.
Your article helped me a lot, is there any more related content? Thanks! https://accounts.binance.com/sk/register?ref=B4EPR6J0
Your comment is awaiting moderation.
The point of view of your article has taught me a lot, and I already know how to improve the paper on gate.oi, thank you. https://www.gate.io/zh-tw/signup/XwNAUwgM?ref_type=103
Your comment is awaiting moderation.
I am currently writing a paper that is very related to your content. I read your article and I have some questions. I would like to ask you. Can you answer me? I’ll keep an eye out for your reply. 20bet
Radler on minusta oiva juoma. Parempaa ja raikkaampaa kuin olut (josta pidän) ja ei niin kevyttä tai makeampaa kuin limsa. Eikä ole prosentteja kuuri mitään, vie janon mutta ei voimia👍
Ähh, ei olisi pitänyt tulla lukemaan tätä postausta ennen iltapalan syöntiä nälkäisenä. Nam mitä annoksia! Erityisesti itse kiinnostaisi gulassikeitto, itävaltalainen versio tapaslautasesta sekä tuo pyttipannu.
En ollut ajatellut, että Itävallassa olisi näin pitkä ja kattava perinneruokalista, wau! Täytyy palata tähän, kun seuraavan kerran suuntana on Itävalta. Kaikista eniten sytyin noista makeista ja viineistä😄
Kiitos tästä jutusta! Ollaan menossa Wieniin ja jotain muutakin perinteistä kuin leikettä ja sacherkakkua voisi siellä maistella. Tuota höyrytettyä pullaa olenkin syönyt ja se oli hyvää tosin aika iso annos.
En ollut ikinä ajatellut Itävaltaa varsinaisesti kulinarismin mekkana, mutta toissakeväinen Wienin reissu muutti kyllä suhtautumiseni. Ja siis varsinkin leivonnaiset, oi nam!
Ihan huippu postaus! Jonkin sortin kulinaristina ruokapostaukset innostavat aina, ja tässä vielä hyvin kattavasti kerrottu. Monta sellaista ruokalajia kyllä listalta löytyi, joita on päästävä maistelemaan kun Itävaltaan suuntaa.
Mainio postaus! Hieman pilke silmäkulmassa lisäisin vielä muutaman juoman jotka minusta kuuluvat Itävaltaan: Almdudler tietysti! Erilaiset gespritzit tai Schorlet eli jollain tavalla ”kuplitetut” mehudrinkit. Joku osannee selittää paremmin. Sekä syyskuiseen Wieniin ainakin ehdottomasti liittyvä Sturm, johon itse en ole muualla törmännyt. Se on todellinen spesiaali koska on tarjolla vain muutaman viikon ajan.
Jukrat, miten pystyin unohtamaan Almdudlerin ja Spritzerit! Hugokin on ihan must try! <3
Itse asuin Tirolissa, jossa en muista törmänneeni tuohon Sturmiin - pitääkin tutustua!
Todella hyvä postaus jälleen kerran! Urheilumielessä usein välipalaksi riittää myös palauttava vehnäolut tai kaksi matkan jatkuessa eteenpäin 😉
Kiitos! Ajattelin hölmönä, että ne olisivat vähän niinkuin itsestääselviä…. 😉