6 viikkoa Sri Lankalla – vinkit aktiviteettien paratiisiin

Sri Lanka on matkakohteena aivan uskomaton, joka tarjoaa tekemistä ja näkemistä ihan jokaiselle. Rakastatpa sitten päiväretkiä vuoristossa, surffausta paratiisirannoilla tai historiallisilla kohteilla vierailua, tuskin tulet Sri Lankalla tylsistymään. ”Hitto, kuusi viikkoa yhdellä saarella, vaikka koko Aasia olisi tarjolla. ” – ajattelin, kun marraskuun alussa varasimme Espanjasta seuraavaksi reissuelämän tukikohdaksi menopaluulennot Sri Lankalle. Viikkojen huvetessa aloin kuitenkin kokoajan enemmän toivoa, ettei saarelta olisi tarvinnut lähteä ollenkaan. Rakastuin Sri Lankaan matkakohteena täysin. Löysin huimia uusia harrastuksia, ihastuin paikallisiin mausteisiin curryihin, mutta tärkeimpänä – ystävystyin paikallisten kanssa ja opin aivan valtavasti heiltä maan historiasta ja kulttuurista.

Jos olet suunnittelemassa matkaa Sri Lankalle, suosittelen tutustumaan Sri Lankan värikkääseen historiaan. Vuosien siirtomaa-aikojen riepotteluista, aivan turhasta sisällissodasta ja tsunamista kärsinyt kansa saisi jo pian nähdä aurinkoisemman aikakauden. Nykyinen poliittinen tilanne ei kuitenkaan ole kovin valoisa sekään. Postauksen lopusta löydät meidän kuuden viikon kaikki matkakohteet täsmävinkkeineen, mutta sitä ennen hiukan kokemuksia Sri Lankan kimurantista nykyisestä tilanteesta ja yleisesti maassa liikkumisesta ja matkustamisesta.

Miten Sri Lankalla pääsee liikkumaan paikasta toiseen?

Haluaisin sanoa, että matkustaminen on Sri Lankalla helppoa ja niin se tavallaan onkin, mutta ei ehkä siinä mielessä kun länsimaalaisena saattaisi odottaa. Selkeiden netistä löytyvien aikataulujen sijaan kannattaa turvautua paikallisiin. Kulkemismuotoja on pääsääntöisesti neljä: tuktukit, junat, bussit ja yksityiset kuljettajat.

Yksityiset kuljetukset ovat luonnollisesti ilmastoituja ja mielyttävimpiä. Paikallisia voi pyytää tilaamaan yksityisiä kuljettajia viemään hieman korkeampaa maksua vastaan suoraan kohteesta toiseen. Kuljimme kerran Kalpitiyasta Weligamaan (120€) ja kerran Hiriketiyasta Ellaan (50€). Tiet saarella eivät ole kovin nopeita, lukuunottamatta moottoritietä lentokentältä saaren eteläisiin rantakohteisiin. Muutoin tavanomaisilla maanteillä sukkuloivat sulassa sekamelskassa autot, tuktukit, aasit ja muu kevyt liikenne. Liikkuminen ottaa aina aikansa, oli kulkumuotona mikä tahansa.

Bussi- ja junamatkustaminen tuovat mukavasti lähemmäksi paikallisten arkea

Yksityisien kuljettajien lisäksi saarella voi helposti liikkua bussilla ja junalla. Junamatka Ellasta Kandyyn on monen matkailijan to do -listalla. Kuljimme ainoastaan kerran junalla pätkän Colombosta Palaviyalle. Naurettavan halvat liput sai ostettua asemalta. Jo tuona toisena päivänä Sri Lankassa huomasin paikallisten huikean vieraanvaraisuuden, kun kanssamatkustajat hymyillen halusivat jakaa omia eväitään kanssamme verkkaisesti etenevän junamatkan aikana. Junaraiteita ei oikein osunut meidän reitin varrelle enempää, joten loppumatkan käytimme lähinnä paikallisia busseja.

Busseissa vasta on meininkiä, varsinkin jos osuu karnevaalibussiin, jossa paikallinen rokki soi ja neonvalot vilkkuvat. Tiivistä tunnelmasta sai busseissa nauttia aina, mutta matkustusmuotona se oli lopulta harvinaisen helppoa. Alkuun hämmästelimme mistä näkisi aikatauluja, mihin vuorot menevät milloinkin ja mistä saisi lippuja. Ensimmäisen kerran bussiin uskaltauduttua kuitenkin opimme, että kunhan vain kerrot minne haluat, niin paikalliset lähes kantavat rinkkasi seuraavan oikeaan bussiin ennen kuin ehdit kaivaa edes puhelinta taskusta katsoaksesi minne olet päätynyt. Liput saa ostettua aina bussista ja rinkoille löytyi usein tilaa bussin edestä tai pikkuruisesta tavaratilasta. Bussimatkailua ei voi oikein voi suositella, jos matkustaa kovin tiukalla aikataululla, mutta rentona liikkumismuotona siinä pääsi mukavasti osaksi paikallisten tavanomaista arkea. Bussien väreillä on muuten vielä se ero, että punaiset ovat usein valtion busseja ja muut yksityisiä. Meille jäi fiilis, että yksityisissä meitä autettiin vielä tavanomaista enemmän.

Tuktukkeja käytettiin sitten lähes päivittäin liikkumaan lyhyitä matkoja, mutta he kyllä kuljettavat ihan yli tunninkin kestäviä matkoja mukisematta. Parasta oli tuktukilla päivittäisillä ostoksilla käyminen. Kerroin haluavani käydä paikallisessa apteekissa, ”alkossa” ja pankkiautomaatilla. Tuktuk vie ainakin jokaisen kaupan ovelle, joskus tuli jopa auttamaan ostoksilla ja vei reissun jälkeen takaisin majapaikalle. Koko lysti maksoi usein vain noin vitosen verran. Oi tuohon oisin voinut tottua! (:

Täydellinen kohde etätöihin, ota vain paikallinen liittymä

Jos pandemiaa on jostain kiittäminen, niin lisääntynyt mahdollisuus tehdä etätöitä. Siihen Sri Lanka on ihan täydellinen kohde. Aikaero on huippu, 3,5h Suomen aikaa edellä. Kahdeksalta kun herää, ehtii täydellisesti käydä surffaamassa aamuaallot, syödä rauhassa aamupalaa ja rentoutua hieman ennen kun pakenee porottavinta kuumuutta läppärin ääreen.

Liittymäksi ostin lentokentältä Mobitelin rajattoman SIM-kortin, jolla surffasin ja tein ihan huoletta töitä koko kuusi viikkoa. Ostimme Samulin kanssa kummatrkin eri operaattorin liittymät, jotta toivottavasti jommalla kummalla olisi nettiä työpaivinä. SLT Mobitelin liittymä taisi maksaa noin 16€ ja se tuntui toimivan ympäri saarta paljon paremmin kuin Samulin hankkima Dialog. Vielä vinkkinä se, että parhaimmat ja helpoimmat nettitarjoukset tuntuivat olevan Colombon lentokentällä. Kannatta tarttua niihin vaikka kuinka lennon jälkeen väsyttäisikin.

Poliittiset epäkohdat ja pandemia ovat kurittaneet paikallisia jo aivan liikaa

Kun vietin pidempään aikaa paikallisessa arjessa, opin tuntemaan heidän keskinäisen yhteisön ja elintavat. Opin asioita, joita en olisi muuten osannut niin selvästi havainnoida. Ymmärsin, että palmupuut olivat omistajilleen vihreää kultaa. Kuulemma 45 päivän välein kypsyvistä kookoksista sai aina säännöllisesti tuloa, minkä lisäksi ne ovat myös oivia rakennusmateriaaleja seiniin ja kattoihin. Näin myös, kuinka palmunlehdistä tehdyt katot ja seinät tulee vaihtaa uusiin lehtiin parin vuoden välein, koska muutoin ne alkavat murenemaan. Naureskelin, kun apteekki tuntui olevan pienissä kylissä monipuolisin ruokakauppa, josta sai myös länsimaaisia suklaita.

Lisäksi alkoholin myyminen on rajattu ainoastaan ”alkoihin ja ravintoloihin, joista moni tuntui kuitenkin myyvän turisteille bisseä iloisesti ilman lisenssiä. Kuittiin bisset kirjoitettii vasta myöhemmin käsin. Lisenssi maksaa ihan kohtuuttoman paljon paikalliseen tulotasoon nähden ja oikeastaan vain kansainvälisillä ketjuilla oli varaa se hankkia. Ei kuulemma ole myöskään vierasta, että paikalliset ravintoloitsijat maksavat poliisille sakot ”ennakkoon” siitä, että myyvät alkoholia lisenssittä.

Toki esille tuli usein myös lähes kaikkien epäsuosiota nauttiva presidentti ja Suomenkin otsikoissa hetki sitten näkyneet poliittiset epäkohdat, joihin kaikki paikalliset tuntuivat olevan tyytymättömiä. Meille matkailijoina nuo eivät kuitenkaan viime helmikuussa juuri näkyneet kuin lähes jokailtaisina sähkökatkoina, kun energian kulutusta pyrittiin niiden avulla säätelemään. Toivon todella, että maan sisäiset epäkohdat paranisivat ja nykyiseen ruoka-, lääke- ja energiapulaan löytyisi jokin järkevä ratkaisu, mutta helmikuun 2022 jälkeen tilanne on mennyt jälleen selvästi huonompaan.

Mitä ehti kuuden viikon aikana Sri Lankalla näkemään?

Lyhykäisyydessään siirryimme ensiksi Colombosta pohjoiseen leijalautailemaan, josta matkasimme etelään surffaamaan, minkä jälkeen palasimme takaisin pohjoiseen. Kuudesta viikosta taisimme lopulta viettää yli puolet pohjoisen Kalpitiyassa, joten enemmänkin saarta olisi tietenkin halutessaan voinut nähdä. Meille reissu oli aivan täydellinen just näin. Tehtiin just sitä mitä huvitti ja reissun teemaksi taisi tulla ilon irti ottaminen trooppisista vesilajeista, kun kerran se oli mahdollista.

Colombo

Ensimmäisen yön vietimme Colombossa, josta seuraavana päivänä otimme junan pohjoiseen Kalpitiyaan. Fiksu olisi katsonut, että Colombon lentokentältä olisi kannattanut jäädä yhdeksi yöksi Negomboon, eikä matkata turhaan tuktukilla etelämmäksi Colomboon, sillä käytännössä Sri Lankan neljänneksi suurin kaupunki Negombo on paljon lähempänä lentokenttää.

Pääkaupungin vilskeestä oli virkistävää päästä pois, mutta ehdimme kuitenkin käydä syömässä paikallisten ravintolassa heidän tapaan käsin nuudelia ja kastiketta aamupalaksi. Näitä paikallisten ravintoloita kutsutaan hieman harjaanjohtavasti ”hotel” ja ne ovat todella halpoja. Junamatkalla Colombosta Palaviyaan oli viihdyttävän nimisiä asemia, kuten ”Kakkapalliya.”

Kalpitiya

Syy, minkä vuoksi Kalpitiyaan oli niin kova hinku, oli etukäteen varattu leijalautailun aloittelijakurssi. Kuvitelmissani vedin huikeita hyppyjä jo ensimmäisinä päivinä, mitä siis toki teinkin, mutten tarkoituksella. Leijalautailu on ehkä haastavin laji, jota olen kokeillut ja jäin aivan täysin koukkuun.

Asuimme kaksi viikkoa paikallisomisteisessa huikeassa bungalowissa, jossa emme ainoastaan päässeet tutustumaan muihin leijalautailijoihin, vaan tutustuimme tähän yhteen kalpitiyalaiseen yhteisöön ja pääsimme jopa osaksi heidän arkea hetkeksi. Muutenkin Kalpitiya on aivan ihanan rauhallinen paikka, jota massat eivät ole vielä löytäneet. Oikea helmi siis, jonne vielä reissun lopulla palasimme uudelleen.

Sri Lanka, Kalpitiya: Leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa koko elämän

SRI LANKAN KALPITIYA – AUTIOITA RANTOJA JA VILLEJÄ VESIAKTIVITEETTEJA – Muuttolintu

Weligama

Leijalautailukurssin jälkeen suuntasimme etelän surffiaalloille, joista ensimmäinen kohde oli Weligama. Surffasin iloisesti aamut ja tein etätöitä palmujen alta iltapäivät, illat etsimme hyviä ravintoloita. Weligamassa on kivasti palveluita, mutta myös aivan liikaa ihmisiä omaan makuuni, minkä vuoksi siirryimme muutaman päivän jälkeen Hiriketiyaan. Yhteensä surffasimme kolmessa eri kohteessa, joista kaikista löytyy tarkempia fiiliksiä täältä:

Surffaus Sri Lankalla – aaltoja jokaiseen makuun

Hiriketiya

Weligamasta hieman itäämpäi sijaitseva Hiriketiya on ihanan boheemi kohde, josta löytyy täydellisten joogaretriittien smoothiwbowlien lisäksi myös idyllinen poukama surffaukseen. Ehdoton kohokohta oli, kun bongasin aaltoja odotellessani jättikilpikonnan nostamassa päätään vedestä. Viihdyin Hiriketiyassa paremmin kuin Weligamassa, koska koin kohteen luonnonläheisemmäksi. Vain viiden minuutin kävelyllä rannalta homestayhin apinat hyppivät yllämme viidakon oksissa. Jos pitää rannoista, löytyy surffirannan vierestä lähes tyhjä Dikwellan ranta.

Surffaus Sri Lankalla – aaltoja jokaiseen makuun

Ella

Ella on hurmaava vuoristokylä saaren sisäosassa, joka on täynnä erilaisia aktiviteetteja ja seikkailuja. Tunnetuin on ehkä junamatka Kandysta Ellaan. Monille matkailijoille Ella tuntuu olevan vain yksi välietappi, mutta mielestäni siellä voi helposti viipyä pidempäänkin, Ellassa on paljon muutakin huikeaa tekemistä.

Jos korkeat paikat aiheuta liikoja pelkoja, kannattaa kokeilla ziplinea, joka kiitää parhaimmillaan yli 80km tuntivauhtia vuorten rinteillä. Päiväretket Ella Rockille ja little Adam’s Peakille ovat myös huikeita, kuin myös Nine Arch -silta aamunkoitteessa. Maa on myös kuuluisa teen tuottaja, joten plantaasivierailua kannattaa ehdottomasti harkita. Lisäksi kävimme paikallisella kokkauskurssilla. Sri Lankassa syödään yleisesti paljon kasvisruokaa, etenkin erilaiset curryt olivat aivan huikeita. Paikallisesta ruuasta tuli muuten mieleen, että mun Instagramissa mun Sri Lanka -kohokohta on melkein täynnä ruokakuvia paikallisista herkuista.

Ella, Sri Lanka – zipline, kokkauskurssi ja päivävaelluksia

Arugam Bay

Arugam Bay on tunnettu surffiparatiisi, josta tuolloin tammikuussa kaikki paikallisista tuttuihin tuntuivat sanovan, ettei kannata lähteä, koska off sesonki – säät olisivat kehnot ja surffiakin huonosti. Otettiin silti riski ja hypättiin Arugam Bayn bussiin, koska etelän rantojen ryysis ei enää huvittanut. Juuri ennen Arugam Bayta elefantti tien laidalla toivotti meidän tervetulleeksi. Täällä viihtyisin!

Meidän saapumisesta tuntuivat olevan innoissaan sekä me että paikalliset. Minä innoissani lähinnä siitä, että on kaikkialla niin paljon väljempää – muita matkailijoita on vain kourallinen. Surffiaalloilla sain kokea ihan huimaa yhteisöllisyyttä muiden surffareiden kanssa. Sen aamun päätteeksi olin huomaamattani jutellut kaikkien kanssa aaltoja odotellessa, mitä ei ollut todellakaan tapahtunut esimerkiksi etelän aalloilla. 

Paikalliset, monet turismilla elantonsa saavat, ovat sen sijaan odottaneet matkailijoita saapuvaksi. Kahteen vuoteen kohteessa ei ollut käynyt juuri ketään ja monet palvelut olivat vielä silloin kiinni. Meidän majatalon omistaja on niin symppis, hän oli kuulemma samana päivänä avannut taasen Bookingin, kun me teimme varauksen. Saimme olla hänen ensimmäiset vieraat pitkän tauon jälkeen, mutta myös kuulla hänen surullisen tarinan siitä, kuinka hän oli menettänyt perheensä tsunamissa.

Arugam Bayhin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta leijasurffihammas oli alkanut kolottamaan ja oli palattava Kalpitiyaan.

Surffaus Sri Lankalla – aaltoja jokaiseen makuun

Sigiriya

Sigiriya sattui sopivasti hyväksi yhden yön välipysähdykseksi matkalla Kalpitiyaan. Sigiriya on yksi maailman kahdeksanneksi ihmeeksi kutsuttavista kohteista, joka kätkee sisäänsä valtavasti srilankalaista historiaa jo vuosituhansien takaa. Kohde oli ehdottomasti vaikuttava ja käymisenarvoinen, mutta en olisi sinne varta vasten lähtenyt. En taida vaan olla se tyyppi, joka nauttii pakonomaisista nähtävyyksistä. Sri Lankalla on paljon kivempiakin aktiviteetteja, kuin paahteisessa jonottaa portaikoissa jonottaminen.

Sigiriya, Sri Lanka – onko kohde vierailun arvoinen?

takaisin Kalpitiyaan

Leijalautailu puri pahemman kerran, eikä maltettu olla palaamatta, vaikka monta uutta paikkaakin oisi voinut vielä nähdä. Uudet maisemat ei kuitenkaan olisi tuntuneet yhtään niin siistiltä, kuin nähdä uudelleen vanhat tutut hymyt, työntää venettä ystävien kanssa Kalpitiyan tuttuun laguuniin ja kokea jälleen leijasurffauksen tuoma hurma.

Leijalautailun ohelle varasimme Kalpitiyasta laitesukelluksen Open Water Diving -kurssin. Sukeltaminen jännitti, varsinkin mitä enemmän alkoi ymmärtämään kaikesta mitä voi tapahtua ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Hengitystä ei saa pidättää eikä pintaan saa nopeasti palata paniikin yllättäessä. Viimeistään siinä kohdin järkytyin, kun sain viisi lisäkiloa lanteille, eikö näissä tamineissa jo ole tarpeen?

Pelot onneksi osottautuivat turhiksi ja pääsin ihastelemaan kuinka kalat puikkelehtivat korallien väleissä kummoksumatta läsnäoloani, miten isot simpukat raahasivat kuortaan pohjaa pitkin ja virta heiluttaa vedenalaista kasvillisuutta. Samaan aikaan auringon säteet saavat koko vedenalaisen maailman säkenöimaan kaikissa väreissään. Näimme lukuisten korallien ja värikkäiden kalojen lisäksi päivälevolla keihäsrauskun, kivikalan maastoutuneena kiveen ja mureenan aukomassa rytmikkäästi suutaan kolossaan.

Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot

Negombo

Viimeiset kaksi yötä vietimme Negombossa, joka tuntuu olevan monille se yhden yön välietappi ennen siirtymistä lentokentälle tai saaren muihin osiin. Eksyimme kristillisille festivaaleille paikallisten sekaan ja metsästimme vimmatusti tuliaisiksi mausteita ja teetä. Negombo on ihan kiva kaupunki hurjan pitkällä rannalla, joka oli ainakin helmikuun puolessa välissä lähes tyhjillään.

Kalpitiyasta tuli loman kohokohta, minne palaisin ihan milloin vain. Siellä tutustuimme huikeisiin ihmisiin, joihin ollaan oltu yhdessä vieläkin. Ootko ollut Sri Lankassa? Mitkä olivat sun suosikit?

Jukrat, joko me seikkaillaan yhdessä myös….

2 Comments

  • Pari viikkoa vietettiin Sri Lankassa keväällä. Silloin tilanne oli jo paljon kaoottisempi. Bensa-asemille oli useamman sadan metrin jonot ja jonotusaika monta tuntia. Niin ikään tiesulkuja oli ja meidän matkamme Trimcomaleehen katkesi tiesulkuun. Meillä oli yksityinen kuski muuten koko ajan ja koimme sen todella kätevänä. Ehkä upein itselle mieleen jäänyt asia oli auringonnousu Adam’s Peakilla, ja ylipäätään muutamat muutkin auringonnousut sekä erilaiset safarit.

    • Eveliina

      Oho, tosi harmillista!! Tuolloista osasi kyllä vähän enteillä, keittiökaasu tuntui silloin olevan tosi kortilla jo… 🥹

      Yksityiset kuskit on kyllä mukava tapa liikkua, mutta paikallisbussin tunnelman suosittelen myös kokemaan ✌🏼😍

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top