Surffaus Sri Lankalla – aaltoja jokaiseen makuun

*sisältää kaupallisia linkkejä

Surffaus Sri Lankalla on yhtä varma yhdistelmä ja kuin Suomi ja saunominen – aallot ovat lähes varmoja ja lämpimät säät hellivät läpi vuoden. Tuo trooppinen saarivaltio Intian eteläpuolellä on aivan täydellinen kohde lähteä surffaamaan. Sri Lanka on saari, minkä vuoksi surffattavia rantoja löytyy aivan kaiken tasoisille, olitpa sitten aloittelija tai jo kokeneempi surffaaja. Lähes jokaisella surffirannalla voit helposti vuokrata itsellesi sopivan laudan ja halutessasi vaikka oman surffiopettajan. Kannattaa myös kysyä tuktuk-kuljettajia viemään lautoja, jos välimatkat ovat pitkiä – ne meinaan sujahtavat näppärästi menopelin katolle.

Matkustin Sri Lankassa vuoden alussa kuusi viikkoa. Tuosta ajasta vietin paljon aikaa Kalpitiyassa leijasurffauksen opettelun parissa, mutta iloitsin myös uudesta arjestani surffiaalloilla useita viikkoja matkan aikana, erityisesti Weligamassa, Hiriketiyassa ja Arugam Bayssa. Kaikille mahdollisille aalloille ei millään ehtinyt ja monta mahdollista surffikohdetta jäi myös käymättä, esimerkiksi suositun Hikkaduwan aavistelin olevan ehkä liian vilkas makuuni.

Parasta oli ehdottomasti Sri Lankan 3,5h aikaero Suomeen nähden etätöiden näkökulmasta: aamulla saattoi helposti viettää muutaman tunnin aalloilla, syödä hitaan aamupalan ja aloittaa työt siinä puolen päivän aikaan, mikä tarkoitti Suomen ajassa noin aamu kahdeksaa.

surffaus weligama sri lanka

Weligama – surffaus on alueen vetonaula, erityisesti aloittelijoille

Weligama on ehkä yksi suosituimmista surffauspaikoista Sri Lankalla Hikkaduwan lisäksi, enkä ihmettele miksi. Täydellisen pitkä valkohiekkainen ranta on täydellinen surffauksen aloittamiseen. Tasaisia pitkiä aaltoja on lähes päivittäin, eikä ranta ole kovin syvä. Ei ole myös huolta osua pohjassa vaaniviin riuttoihin aalloilta veteen iskeytyessä. Weligamassa on lukuisia surffaukseen keskittyneitä resortteja, joista joista moni tarjoaa myös yhdistettyä jooga + surffi -retriittiä. Viikon vietimme mekin paikallisen omistamassa Green Rooms -huoneistossa, jossa aamupala ja lounas kuuluivat joogan ja surffauksen lisäksi hintaan. Oli huisia aloittaa joka päivä aalloilla surffiopen kanssa ja tulla tutuksi paikan pitäjien kanssa. Iltapäivälläkin olisi voinut lähteä aalloille tai joogaan, mutta etätyöt kutsuivat minua aina aamusurffin ja aamiaisen jälkeen.

Surffaus on siitä hauska laji, että epäsäännöllisyyden vuoksi sitä on lähes aina palannut lähelle lähtöpistettä. Sen vuoksi olinkin iloinen, että meidän majoitukseen kuului myös optio surffata oppaan kanssa. Tietty tartuin tähän ja olikin mahtavaa saada vinkkejä aaltojen lukemiseen ja kuinka kääntyä aallon suuntaisesti. Weligamassa oli tosin myös melko paljon muita surffareita, joten iloitsin siitä, että opas vinkkasi milloin kannattaa lähteä mitäkin aaltoa nappaamaan. Itselleni oli haastavaa pitkän surffitauon jälkeen keskittyä lukemaan aaltoja ja samalla varmistamaan, että baana oli vapaana. Jos kuitenkin olet jo hieman kokeneempi, niin kannattaa lähteä veneellä kaukaisemmille riutta-aalloille. Siellä minäkin pääsin taas kunnolla tuntemaan, kuinka meri nöyryytti minua – kuitenkin palkiten aina pienillä onnistumisilla. Melko lähellä ovat myös Mirissa, Ahangama, Midigama ja Unawatuna, jos kaipaa vaihtelua aaltoihin.

Kokonaisuudessaan Weligama on huisi paikka, mutta ehkä liian suosittu ainakin omaan makuuni. Kansainväliset resortit olivat houkutelleet melkoisesti vierailijoita Suomen itänaapurista, mutta toisaalta Weligamassa oli myös hurjasti hyviä ravintoloita ja muuta elämää. Jos surffin jälkeen haluat kokea vegaanisen kokkauskurssin tai käydä syömässä kodinomaisessa paikassa, niin kurkkaa Welle Gedara. Krishan on hiljan avannut kotiinsa majatalon ja kertoo mielellään puutarhassaan kasvavista paikallisista kasviksista tai talonsa pitkästä historiasta, puhumattakaan hänen muistoistaan vuoden 2004 tsunamista.

surffaus: täydellinen surffauksen aloittamiseen, pienen venematkan päästä löytyy haastetta kokeneemmalle

majoitus: Green rooms* (surffi + jooga)

ruoka: Moochie’s (poke bowls)

surffin jälkeen: Welle Gedara (vegaaninen kokkauskurssi)

Hiriketiya – nouseva trendimesta, jossa apinat vilisevät

Hiriketiya on vain reilun tunnin bussimatkan päässä Weligamasta itään päin. Hiriketiya kutsuu hieman laiskanpulskealla tunnelmallaan väljemmille rannoilleen, jotka ovat vehreiden viidakoiden ympäröimänä – ainakin vielä, kun liikaa palveluita ei olla vielä ehditty rakentaa. Hiristä löytyy paljon todella trendikkäitä ravintoloita, joista saattoi saada avokadoleipiä, smoothiekulhoja ja uppomunia. Smoke & Bitter ravintolola oli niin suosittu, ettei ilman varausta saatu pöytää. Jos olisin ollut lyhyemmällä lomalla, olisin mahdollisesti valinnut majapaikan lähempää lahtea. Nyt yövyimme pari yötä budjetilla pienessä mukavassa majatalossa viidakon keskellä apinoiden kanssa.

Hiriketiyan vetonaula on söpö pieni lahdenpoukama, joka on ideaali surffaukseen kaiken tasoisille. Rannan edustalla on helpompia aaltoja aloittelijasta vähän harjaantuneesemmalle. Löysin itsekin siitä lahden keskeltä oikein riemuisan hupispotin, joka ei ollut aamupäivällä turhan ruuhkainen. Ikimuistoista oli bongata vedestä myös kilpikonna! Kokeneempi surffaaja suuntaa rannalta käsin vasemmalle laidalle nappaamaan haastavampia riutta-aautoja. Itse en sinne vielä uskaltanut.

surffaus: pieni lahti, jossa löytyy haastetta monen tasoiselle

majoitus: pihistä Lion’s* – panosta BomBora* tai Haven Hiri*

ruoka: Smoke & Bitters, Bahia Hiriketiya (aamupala) ja Dots

surffin jälkeen: Joogaa Salt Housessa, töiden tekoon co-working space Verse Collective tai hengailua lähes autiolla Dickwellan rannalla

surffays arugam bay

Arugam Bay, voi harkita kohteeksi myös kauden ulkopuolella

Kaikki paikallisista tuttuihin tuntuivat sanovan, ettei kannata lähteä Arugam bayhin, koska off sesonki – säät olisivat kehnot ja surffiakin huonosti. Otettiin silti riski ja hypättiin Arugam Bayn bussiin, koskan etelän rantojen ryysis ei enää huvittanut. 

Tänne saapumisen jälkeen hymy on ollut leveä niin itselläni kuin paikallisilla. Minä innoissani lähinnä siitä, että on kaikkialla niin paljon väljempää – muita matkailijoita on vain kourallinen, kiitos off sesongin. Ilmat olivat kuitenkin koko viikon aivan täydelliset, eikä paikalliset tuntuneet edes muistavan, milloin viimeksi olisi kunnolla satanut vettä. Näin sesongin ulkopuolella aaltoja ei oikein ollut kuin silloin tällöin baby pointilla ja main pointilla, mutta se ei haitannut. Sain kokea ihan huimaa yhteisöllisyyttä muiden surffareiden kanssa aamuaalloilla. Aamun päätteeksi olin huomaamattani jutellut kaikkien kanssa aaltoja odotellessa, mitä ei ollut todellakaan tapahtunut esimerkiksi etelän aalloilla. 

Tammikuussa 2022 paikalliset, monet turismilla elantonsa saavat, ovat sen sijaan odottaneet matkailijoita saapuvaksi. Kahteen vuoteen täällä ei ollut käynyt juuri ketään ja monet palvelut ovatkin edelleen kiinni. Muhammed, meidän majapaikan omistaja, oli kuulemma samana päivänä avannut Bookingin, kun me teimme varauksen. Oli ilo saaada olla hänen ensimmäiset vieraat pitkän tauon jälkeen. Hän oli ehkä sydämellisin tapaamani paikallinen, vaikka hänkin menetti lähes kaiken tsunamissa. Nyt hänen majatalonsa on rakennettu sille samalle tontille, jossa hän tsunamiin saakka asui perheensä kanssa. Nämä kohtaamiset matkaillessa saavat aina arvostamaan omaa onnekkuuttaan.

Vuokrasimme Mohammedin kautta skootterin ja ajelimme Yalan kansallispuistoon yksi ilta, jolloin pientareelta meitä tervehti valtava elefantti. Ihasteltaviksi saapui myös kymmenittäin riikinkukkoja, muutama sakaali ja muutamat flamingot. Myöhemmin munkkitauon aikana ohiajavat polkupyöräilijät kertoivat havainneensa hetki sitten kaksi krokotiiliä joessa. Just siinä, mistä olimme kaksi minuuttia sitten ajaneet ohi. Tuntui jotenkin absurdilta huristella skootterilla keskellä villiä luontoa. Onneksi leopardit kuulemma viihtyvät vain syvemmällä kansallispuiston uumenissa. 

Myöhemmin samana iltana käytiin meidän majatalon pitäjän kanssa syömässä. Paluumatkalla hän pysähtyi Pottuvillen laguunin kohdalla kertoen vastarannan valojen kuuluvan laguunissa kahlaaville ravunpyytäjille. Kysyin perään, onko laguunissa krokotiilejä. ”Eehhh – vain kymmenen” – hän vastasi. 

surffaus: todellinen surffimekka, paikkoja kaiken tasoisille – kausi toukokuusta syyskuuhun

majoitus: Lucky bay*

ruoka: thaththa’s Tea Shop – paikallista + Tom and Jerry – yllättävän hyvää japanilaista

surffin jälkeen: skootterilla Yalan kansallispuiston suuntaan bongaamaan villieläimiä

Kiehtoisiko myös leijasurffaus? Saatat olla kiinnotunut myös tästä: Sri Lanka, Kalpitiya: Leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa koko elämän


Jukrat, joko me seikkaillaan yhdessä myös….

3 Comments

  • Kiitos tästä! Aivan loistavaa, että sain lukea näistä paikoista, sillä tat-ta-daa: neljän viikon kuluttua pääsen pariksi viikoksi Sri Lankalle ja aion vihdoin koittaa elämäni ensimmäisen kerran surffausta. Pari vuotta sitten kun matkailu pikkasen vaikeutui, mietin, että mitä unelmia on jäänyt toteuttamatta. Selvisi, että yksi iso: surffaus. Nyt sitten tuumasta toimeen ja syteen tai saveen😂

    • Eveliina

      Oioi ilo kuulla et tästä oli sulle iloa, mut vielä siistimpää että kokeilet surffausta!! 🤩 se on huisia, vaikka alkuun aika turhauttavaa toisinaan. Kannattaa ottaa opas alkuun, ne on siella edullisia 💙

  • En ole koskaan kokeillut surffausta. Varmaan varsin haastavaa sekin on aluksi ennen kuin saa juonen päästä kiinni, vaikka muutama lautalaji ovatkin tuttuja. Yalassa olisi mukava myös päästä käymään. Monesti sitä on kuullut kritisoitavan turhan ruuhkaiseksi, mutta juuri tällä hetkellä sekin lienee keskimääräistä rauhallisempi.

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top