*postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Surffaaminen Madagaskarilla olivat ensimmäiset sanat jotka kirjoitin uteliaana hakukenttään matkakohteen vahvistuttua. Viimeisestä surffikerrasta Australiassa alkoi olla jo vuosia ja malttamattomana halusin päästä kokeilemaan onnistuisiko surffaaminen vielä. Silmät innosta kiiluen selvittelin asiaa yömyöhälle asti ja lopulta löysinkin täydellisen surffikohteen. Aalloille oli ehdottomasti päästävä, joten tämän kohteen ympärille lopulta rakentui koko Madagaskarin matkasuunnitelma.

Näin jälkikäteen voin sanoa kokeneeni ehdottomasti elämäni ikimuistoisimmat aallot, mutta myös omavaraisimmat olot, joita olen koskaan nähnyt. Anakaon kalastajakylä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tänne haluaisin ehdottomasti vielä palata ja siksi voin hyvällä mielellä suositella kokemusta myös eteenpäin.

Liikkuva surffileiri vai tukikohta Mada Surf lodgessa, josta päiväsurffeille lähiaalloille?

Mada Surf Tours on ranskalaisen Benin ja uusiseelantilaisen Blairin perustama yritys, joka on alkuun tarjonnut ainostaan liikkuvia surffimatkoja ympäri Madagaskarin länsirannikkoa. Vuosien varrella he tutustuivat majapaikkojen pitäjiin, koska he usein suosivat samoja paikallisten pitämiä majataloja hyvien surffiaaltojen läheisyydessä. Yhden majapaikan ikääntynyt omistaja oli jo pitkään kertonut heille ahdingostaan ja taloudellista epävarmuudestaan ylläpitää omaa majataloaan. Ben ja Blair päättivät muutama vuosi sitten vuokrata liiketoiminnan häneltä oman yrityksensä ohelle, jotta hän pääsi viettämään eläkepäiviään säännöllisten vuokratulojen turvin. Näin syntyi nykyinen Mada Surf Lodge*, jossa mekin yövyimme.

Surffaamisvaihtoehtoina oli tarjolla reilun viikon mittainen surffileiri, jossa majapaikkaa vaihdellaan parhaiden aaltojen perässä tai yöpyä Mada Surf Lodgessa Anakaon idyllisellä hiekkarannalla, suunnaten sieltä käsin päiväsurffeille lähiaalloille paikallisen piroquen kanssa. Hupisurffarina säikähdin tuon ensimmäisen vaihtoehdon olevan taidoilleni liian haastava, joten jälkimmäinen kuulosti houkuttelevammalta. Surffaaminen Madagaskarilla ei ollut ainoa haave loman aikana, joten aikaakaan ei ollut viettää kokonaista viikkoa aalloilla.

Ihastuin erityisesti Mada Surf Toursin englannin kielisiin nettisivuihin, joissa neuvottiin yksityiskohtaisesti, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla ja miten sinne saapuminen on mahdollista omatoimisesti. Monet nettisivut tuntuivat olevan ainostaan ranskaksi. Blair ja Ben myös vastailivat myös sähköpostiuteluihin nopeasti jo ennen matkaa.

Saapuminen Antananarivosta Anakaoon on nopeinta lentäen

Surffikohde sijaitsee Anakaossa, Madagaskarin länsirannikolla, noin tuhannen kilometrin päässä pääkaupunki Antananarivosta. Anakaoon pitää saapua Tulearin kautta. Paikallisten taksi broussella pääsee edullisimmin muutamalla kympillä pääkaupungista Tuleariin, mutta tällä tavoin saapuminen on äärettömän hidasta, matka kestää reilun vuorokauden teiden kunnosta johtuen. Lisäksi taksibrousseen, tyypillisesti 80-luvun Sprinteriin, otetaan kaikki halukkaat kyytiin, tarpeen vaatiessa sylikkäinkin. Eteneminen on verkkaista, koska auton katolla kuljetetaan myös vuohia, viljaa ja muuta tavaraa kylästä toiseen. Toinen, hieman kalliimpi vaihtoehto on ilmastoitu VIP taksibrousse, joka maksaa jo sen verran enemmän, ettei autoja tungeta äärilleen täyteen ja pysähdyksiäkin on harvemmin. Paikalliset tuntevat myös alueelta yksityisiä kuljettajia, jotka ottavat mielellään kyytiin kustannuksia jakamaan, mutta arvatenkin tämä vaihtoehto on hankalampi toteuttaa ilman paikallista apua.

Madagaskarilla on onneksi ihan suhteellisen hyvin sisäisiä lentoja, esimerkiksi Tsaradia ja Air Madagascar lentävät näitä. Aikaa säästääksemme lensimme Tsaradialla pääkaupungista Tuleariin, josta Mada Surf Lodgen Blair ja Ben olivat hankkineet paikallisen tutun viemään meidät lentokentältä Anakao Expressin laiturille. Venematka Tulearista Anakaoon melkein välttämätön, koska tieyhteydet Anakaoo ovat suoraan sanottuna surkeat. Anakao Express on käytännössä veneyhteys paikallisella moottoriveneellä Tulearista Anakaoon kerran päivässä. Pakolliset elintarvikkeet, bensa ja juomavesi tuodaan purjeveneillä tai Anakao Expressillä Anakaoon. Meidänkin mukaan annettiin Tulearissa kangasta, jolla voitiin korjata rispaantuneita aurinkotuoleja.

Hieman hullulta tuntui hypätä laiturilta cebuvankkurin kyytiin, joka vei kaikki matkaajat veneelle, koska vene ei laskuveden vuoksi pystynyt saapumaan rantaan asti. Tavallaan oli mielenkiintoista nähdä, miten tulearilaiset cebujen omistajat olivat löytäneet paikan lisätienesteille tuollaisessakin paikassa, mutta nyt voisin tehdä jotain toisin, niin olisin ihan tyytyväisesti kävellyt rantaa pitkin veneelle, sen verran hurjalta näytti cebujen kohtelu paikallisten toimesta.

Yhdensuuntainen matka maksaa 60 000 ariarya, eli noin 12 euroa. Matka kestää ehkä tunnin, mutta kellon sijaan ihailin vieressä hyppiviä delfiineitä sydänsilmin.

Majoittuminen Mada Surf Lodgessa avasi silmiä elämästä ilman juoksevaa vettä

Mada Surf Lodges on useampia bungaloveja, joissa mahtuu helposti yöpymään neljäkin ihmistä. Suosittelen varaamaan majoituksen etukäteen, koska bungaloveja ei ole kovin montaa. Mökeissä, niinkuin koko kylässä, ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Aurinkopaneelit tuottavat tarvittavan sähkön päiväsaikaan, jolloin hotellin aulassa on mahdollista ladata puhelinta. Lodgen työntekijät tuovat merivettä ämpäreillä aina säännöllisesti vessanhuuhtelua varten, kun vain muisti laittaa tyhjät ämpärit mökin ulkopuolelle. Lisäksi todella suolainen merivesi ei ole oikein ideaalia suihkuvettä, joten muutaman kerran viikossa viereistä kylästä tullaan tuomaan tynnyreillä vähemmän suolaista vettä suihkua varten. Sen kanssa lotraaminen tuli tietenkin pitää minimissä. Tätä vähemmän suolaista merivettä myös lämmitettiin auringossa pulloissa suihkua varten.

Lodgella on ravintola, jonka ruokalista vaihtuu päivittäin paikallisten kalastajien saaman saaliin mukaan. Rannikolla tuoreet kala- ja mustekalaruuat olivat parhaimpia, mutta toisinaan tarjolla oli myös yllättävän hyviä pitsoja. Majatalon tyyliin kuului lisätä kaikki juomat, ruuat ja aktiviteetit huonelaskulle, joka maksettiin lähdettäessä.

Mada Surf Lodgella oli ihan mahtava yhteishenki kaikkien majoittujien ja paikallisten työntekijöiden kesken ja pääsimme kuulemaan mielettömiä reissukokemuksia ja -vinkkejä muilta Madagaskarilla jo pidempään matkanneilta. Kohtaamiset matkoilla muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ovat yksi asia, mitä kaipaan erityisesti tällä hetkellä.

Surffaaminen Madagaskarilla jäi yhteen päivään, mutta se ei lopulta harmittanut

Ensimmäisenä aamuna vihdoin aallot kutsuivat pitkän matkustamisen jälkeen. Meidän kahden lisäksi paikallisen piroquen kyytiin hyppäsi kaksi sveitsiläistä, joista toinen oli ensimmäistä kertaa elämässään aalloilla. Neljä lodgelta lainattua surffilautaa kyytiin, joista aloitin ujosti pisimmällä. Piroque vei meidät avomerelle sopiville aalloille, jota paikalliset kutsuvat baby bellsseiksi ja näytti käsin minkä kokoista looppia kannattaa tavoitella, jotta padlaaminen takaisia aaltojen murtumiskohtaan olisi mahdollisimman kevyttä. Ja siis jukrat sentään, mitkä surffiaallot – tavallisesti kun aaltoja saa odotella tovin, niin nyt niitä sykki tasaisella tahdilla, ettei millään ollut edes mahdollista napata kaikkia! Koin aallot myös suhteellisen ystävällisiksi ja vaihdoinkin pian huomattavasti pienempään lautaan. En muista ikinä saaneeni näin montaa aaltoa peräjälkeen.

Ikimuistoisin hetki oli ehdottomasti se, kun pääsin erään aallon päälle ja katsoin vasemmalle, jossa Samuli oli päässyt kanssani sille samalle aallolle. Pyllyt palaneina ja täysin onnesta uupuneina palasimme iltapäivällä takaisin kylään elämäni ehdottomasti tähän mennessä parhailta aalloilta.

Lopulta, virtauksien takia, varsinaisia surffipäiviä olikin vain tuo yksi. En ollut lopulta niin harmissani siitä, koska tuo yksikin päivä oli ollut ihan mieletön. Jos vielä joskus palaan Anakaoon, niin uskaltaudun ehdottomasti sille viikon kestävälle liikkuvalle surffitourille, vaikka silloin ei olisikaan varsinaista tukikohtaa Lodgessa.

Elämä Anakaossa kiehtoo omavaraisuudellaan

Kun surffaaminen Madagaskarilla jäi vain yhteen päivään, jäi päivisin paljon aikaa käydä snorklailemassa ja tutustumassa Anakaon kylään. Kylässä ihastelin päivittäin paikallisia, jotka paljain jaloin pystyivät kävelemään kiehuvalla hiekalla, kun omille varpaita hiekka tuntui polttavan jo flipflopienkin läpi. Joulukuussa oli päivittäin asteita lähes neljäkymmentä.

Eräs päivä Stefaniksi esittäytynyt mies englanniksi kutsui minut ja Samulin rannalta kylään syömään illalla hänen luokseen. Stefan luetteli kaikki meren antimet hummerin mukaan lukien ja kysyi mitä niistä haluaisimme. Uskon, että paikalliset tietävät hummerin pyydystämisen olevan ehdottoman kiellettyä joulukuun tienoilla, niiden lisääntymisajankohdan vuoksi, mutta kokeilivat silti josko me olisimme tuohon herkkuun tarttuneet. Uteliaina sanoimme kyllä illalliselle, jos hummeria ei vain olisi tarjolla.

Illalla Stefan tuli sovitusti hakemaan meitä lodgen läheisyydestä ja vei meidät sukunsa kotiin keskelle kalastajakylää. Istuimme kahdelle katettuun pöytään ja saimme oluet, minkä jälkeen pian Stefanin suvun valmistamaa barrakudaa, mustekalaa tomaattilastiikkeessa ja perunaa. Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Tästä jos jostain huomasi sen, kuinka paikalliseen tapaan kokatut ruuat ovat lähes aina niitä parhainpia ruokaelämyksiä matkoilla.

Anakaon kalastajakylässä on toki muutamia ravintoloita ja pieniä kahviloita, mutta suurinosa paikallisista elättää itsensä kalastamalla. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka Stefanin perhe oli keksinyt omaperäisen tavan suoraan höytyä surffaamisen perässä kylään saapuneista matkailijoista tarjoten juuri sitä, missä he ovat hyviä ja sellaisissa puitteissa, mitkä heillä jo on. Tuntui myös hyvältä maksaa illallisesta suoraan heille, koska tiesin sen rahan ehkä todennäköisemmin päätyvän suoraan ja kokonaan Stefanin suvun käyttöön.

Pienen kalastajakyläyhteisö toimii tiivisti yhteen Mada surf lodgen kanssa

Anakaossa näin ehkä selvimmin sen, miten matkailu vaikuttaa pieniin kyläyhteisöihin. Anakaon kylä on vilkas kalastajakylä, jossa muutamien matkailijoiden tuomat tulot olivat selvästi nostaneet paikallisten elintasoa. Alkuun säikähdin ajatusta siitä, että majoittuisin Anakaossa ulkomaalaisten ylläpitämässä yrityksessä, mutta paikan päällä huomasin, kuinka paljon paikalliset ovat liitoksissa Lodgeen ja hyötyvät sen kautta säännöllisesti saapuvista turisteista. Lisäksi oli kiehtovaa kuulla Beniltä ja Blairilta heidän arjestaan Madagaskarilla. Siitä, miten he olivat soputuneet uuteen kalastajakylää, päässeet osaksi paikallista yhteisöä ja kuinka he nyt työllistävät monia kylän asukkaita suoraan tai epäsuoraan.

Toki matkailu on vaikuttanut Anakaoon myös negatiivisesti, sillä jo lapset on opetettu pyytämään varsin hanakasta karkkia ta rahaa matkailijoilta. Jos lapsesta saakka oppii näkemään matkailijat vain valkoisina kävelevinä karkkeina tai kolikkoina, se vain pidemmällä juoksulla kasvattaa eriarvoisuutta, eikä tule ikinä muuttamaan sitä, että me kaikki voisimme joskus kokea ihmisen ihmisenä. Vaikka lapset varsinaisia hurmureita olivatkin, en matkailun heltynyt käden ojennuksille, vaan pyrin esimerkiksi leikkimään heidän kanssaan.

Tästä matkasta on kulunut vasta tasan vuosi ja hieman jopa haikein mielin kirjoitin tätä. Haluaisin kuulla, mitä tuolle kyläyhteisölle kuuluu nyt?

Kuitenkin, jos surffaaminen Madagaskarilla tai omavarainen elämä paikallisessa kalastajakylässä kiinnostavat, niin mielelläni vastaan kysymyksiin jos olen jotain jättänyt kertomatta. Tätä matkaa suunnitellessani huomasin todella sen, miten huonosti tietoa on englanniksi saatavilla. Täältä pääset halutessasi lukemaan vinkkejä omatoimiseen matkailuun Madagaskarilla ja yleisesti maan hintatasosta.

---

Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?

• Facebook
• Instagram