Muistoja maailmalta, joita en kertonut äidille

Uuteen maailman tilanteeseen sopeutuminen viime viikkoina on sujunut yllättävän kivuttomasti, enkä ole edes haaveillut tulevista matkoista viime aikoina. Työreissuja on siirtynyt kevään aikana useampi tuntemattomaan tulevaisuuteen ja minunkin pitää nyt malttaa olla aloillaan. Matkustamisen hetkittäinen mahdottomuus on saanut minut ymmärtämään onnekkuuteni ja tuntemaan suurta kiitollisuutta jo koetuista seikkailuista. Bloggaajakollegani Sanna Wallenius haastoi hetki sitten blogissaan miettimään niitä ikimoistoisia matkakokemuksia ja -muistoja, joista saan voimaa epätietoisen arjen keskelle.

”Jos en enää koskaan voisi matkustaa, saisin voimaa näistä muistoista”

Huomasin muistoja olevan sen verran monta, että päätin kirjotella alkuun vain Aasiasta. Olen pitkään jo halunnut kertoa blogissani yhdestä elämäni parhaimmasta ja pisimmästä matkastani. Kesällä 2015 kirjoitin vielä yliopistolla kandiani valmiiksi motivoituneena lokakuun alun menolipulla Thaimaahan. Olin hieman kuriton sielu yliopistomaailmaan ja vaikka opiskelut sujuivat hyvin, matkailun tutkimisen sijaan janosin kokemaan ja näkemään ilmiöitä omin silmin. Lokakuussa 2015 lähdin yksin täysin pallohukassa vailla sen suurempaa suunnitelmaa kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa. En ole kuitenkaan aiemmin keksinyt miten reissusta jälkeen päin kertoisin, koska tuntuu tylsältä jakaa vinkkejä kohteeseen, joka on saattanut täysin muuttua näiden vuosien aikana. En myöskään halua vuodattaa reppureissustani päiväkirjamaisesti harteillesi kaikkea kokemaani ja näkemääni, koska vastaavaa tuskin jaksaisin lukea itsekään.

Nyt pandemian aikoina olen hiljalleen alkanut miettimään uudelleen hetkiä, jotka ovat jääneet kirkkaimpana mieleeni kyseiseltä matkalta. Hiljalleen huomasin kaikkia näitä muistoja yhdistävän tekijän. Mikään elämyksistä ei erityisesti kiiltänyt fiksuudesta. Minä rakastan hölmöilyjä, enkä viitsi väittää, että kieltäytyisin näistä seikkailuista vielä tänäkään päivänä. Joku voisi kutsua kuvailemiani tarinoita puhtaaksi tyhmyydeksi ja ainakin äitini kauhistuu tätä lukiessaan. En siis halua erityisesti kannustaa ketään toimimaan samoin.

Luonnollisesti mukaan mahtuu myös lukuisia minusta riippumattomia vastoinkäymisiä. Tiedän, ettei näistä tarinoista yksikään ehkä kosketa sinua yhtä syvästi kuin minua ja reissututtujani, mutta toivon sinun saavan näistä innostusta tutustua uusiin ihmisiin ja uskallusta heittäytyä hetkittäisiin tilanteisiin.

Thaimaa

1. Herra, jonka mielestä lentokoneen vessaa ei sovi käyttää

En pysty kuvailemaan sanoin sitä kutkuttavaa iloa, joka minut valtasi istuessani vihdoin menolennolle Bangkokiin vailla paluuta tai tietoa tulevista seikkailuista. Matkustin itse ensimmäistä kertaa Aasiaan ja vieressäni istunut vanhempi herrasmies kertoi viettävänsä kaikki talvet Pattayalla. Näin jälkikäteen en miehestä paljoa muuta muista, kuin vinkit siihen, miten Finnairin lennolla saa mahdollisimman paljon viiniä vielä ilmaisten kaatojen aikana. Toimivat olivat herran vinkit, pisteet vuosien kokemuksesta hänelle. Vuosien kokemuksesta mies oli myös päättänyt sen, että lentokoneessa ei voi käydä vessassa. Viiniä herra joi mieluusti, mutta kaikki tarjotut vedet hän siirsi ystävällisesti minun pöydälleni. Suvarnabhumin kentällä moikkasimme ja minä juoksin ostamaan vettä ja mies vihdoin vessaan. Tuona aamuna taksissa myös opin sen, ettei Thaimaassa kannata ottaa mittaritonta taksia.

2. Paissa kevarilla vasemman puoleisessa liikenteessä

Moni ehkä muistaa, että autokortista huolimatta olin ainakin tuohon aikaan tosi arka liikenteessä. Skootterilla olin ajellut pienen kotikyläni raiteilla nuoruudessani ja autollakin jonkin verran, mutta en silloin vielä ikinä vasemman puolisessa liikenteessä. Vuokrasin mielestäni tavallisen skootterin ja muutaman muun tytön kanssa lähdimme ajalemaan rauhallisesti munankuorikypärät päässä vuoristoisille reiteille kierrellen kanyoneita, vesiputouksia ja kuumia lähteitä. Kypärä vatkasi kireimmilläänkin otsan ja niskan väliä tiuhaan tahtiin ja mandariinit olisi voinut asettaa korvien ja kypärän väliin molemmin puolin. Tuo oli ehkä yksi reissun parhaimmista päivistä, ja jollen oisi rohjennut vuokrata skootteria, olisin jäänyt paitsi näistä kaikista elämyksistä. Myöhemmin kerroin iskälle vuokraamastani skootterista jotain mieleeni jääneitä speksejä ja selvisi laitteen olleen kevytmotskari. Ei olisi minun ajokorttini tainnut siihen riittää, mutta onneksi mitään ei sattunut. Matkavakuutus tuskin olisi katsonut tilannetta kovin suopeasti.

3. Surat Than, kolme päällä motskarin kyydissä rinkkoineen

Tyhjähkö yöjuna kolistaa Bangkokista Surat Thanin suuntaan verkkaisesti. Ennen nukahtamista vaihdoin muutamia lauseita vieressäni istuvan vaalean pojan kanssa, joka asui Surat Thanissa opettaen englantia paikallisille. Onneksi vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan, sillä samalla selvisi kaupungin bussiaseman, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin, sijaitsevan kilometrien päässä juna-asemasta. Aamulla junan pysähtyessä raiteilla pohdin rinkkani ja reppuni kanssa sitä, mistä ottaisin taksin bussiasemalle. Junasta tuttu poika totesi, ettei takseja juuri ole, mutta mennään kolmisin moottoripyörätaksilla. Empisin tarjousta, koska rinkka painoi sen verran paljon, etten olisi sen kanssa matkasta selvinnyt. Poika kuitenkin tarjosi minulle keskipaikan ja suostui ottamaan rinkkani selkäänsä oman rinkkansa lisäksi. Minulle annettiin ainoa tarjolla ollut kypärä ja niin sitä taas mentiin. Bussiasemalla odotellessani muistan edelleen syke koholla syöneeni ehkä yhdet parhaimmat katuruuat autuaan tietämättömänä siitä, mitä parhaillani suuhuni laitoin.

4. Nyt ei kuule vielä nukuta

Suomesta tuttujen ystävieni kanssa olimme vuokranneet uima-altaallisen villan Koh Lantalta, jossa vietimme viikon päivät rennosti hengaillen. Yksi ystävistämme oli nuhaktanut lavettisängylle ennen muita, meidän mielestä tietenkin aivan ennen aikojaan. Ennen tarinan kertomista tarvitsee heti pohjustaa, etten tässä töllön työssä ollut pääpiruna, mutta pääkikattelijana kyllä hyvin mahdollisesti. Pitkästä päivästä väsynyt ja erittäin sikeästi kuorsaava herra keksittiin kantaa patjoineen uima-altaaseen, jotta hän vielä jatkaisi iltaa kanssamme. Kyseinen herra ei ehkä osannut huvillemme nauraa, koska taisi hänellä olla puhelinkin tietämättämme taskussa, mutta minulla tuntui seuraavana aamuna vatsalihaksissa. Hän viettikin sitten kaksi viikkoa rentouttavaa lomaa Thaimaassa ilman puhelinta.

5. Viikko pariskunnan välissä samassa 120cm sängyssä

Kuluja kun oli aina hyvä säästää missä mahdollista, jaoin kerran myös viikon ajan bungalowin suomalaisen ystäväpariskunnan kanssa. Eihän tässä muuten mitään erikoista olisi, mutta nukuimme kaikki kolme 120cm leveässä sängyssä, minä keskellä tietenkin. Oli hieman hikistä, mutta säästettiinpä 5€ päivässä, haha.

Laos

1. Vesiputouksen alle leikkimään hengellä

Kahden päivän matalahäntävenereissulla Thaimaasta Luang Prabangiin olin saanut onnekkaasti ympärilleni ison porukan, joiden kanssa päätimme lähteä porukalla tutustumaan päiväretkelle läheiselle Kuang sin vesiputoukselle. Vesiputous oli maaginen ja edelleenkin isoin tähän mennessä näkemäni. Olin haltioissani hyppimässä veteen hulvattomia pellehyppyjä. Jossain vaiheessa huomasimme sivussa polun, jota pitkin pääsi kiipeämään vesiputouksen päälle. Viehätys poiketa polulta vesiputouksen alle kasvoi hieman järkeä suuremmaksi ja pian olinkin jo katselemassa edessäni voimalla valuvaa vesimassaa sen alapuolelta. Pieni liukastuminen olisi voinut koitua viimeiseksi laskuksi, mutta koin tilanteen erittäin voimaannuttavana. En kuitenkaan halua kannustaa ketään toimimaan samoin.

2. Aamuöinen keilaus Luang Prapangissa

Sen päivän iltana lähdimme samalla isolla porukalla syömään illallista ja kiertelemään kaupungin markkinoita. Ilta venyi yöhön ja muutaman pitstopin kautta suunnistimme jonkin saamamme vinkin perässä suurelle talolle, jossa oli yökeilausta. Tässä kohdin puhutaan jo aamuyöntunneista. Minulle jäi hieman sellainen mielikuva, että paikka ei ehkä ollut täysin legit, mutta koska paikalla oli kymmenittäin muitakin, en ajatellut asiaa sen kummemmin. Olihan meillä hauskaa. Tietenkin olin myös haltiossani voittaessani tuurilla koko keilausturnauksen.

3. Usein parattu tubing Vang Viengissä

Vang Vieng on melkoisen levoton reppureissaajien mekka, jonne itsekin lähdin jatkamaan Luang Prapangista muutaman reissuystävän kanssa. Varsin kuuluisa aktiviteetti reppureissaajien keskuudessa on Nam Song -joen virrassa kelluminen suurella tranktorin renkaalla. Aktiviteetti muistuttaa hieman Suomestakin tuttua kaljakelluntaa. Tietenkin olin itsekin haltioissani menossa heti ensimmäisen päivän aamuna kellumaan jokeen. Tubingin vaaroista ja kuolemantapauksista on kuitenkin netti pullollaan tarinoita ja viranomaiset ovat suunnitelleet huvin lopettamista jo vuosia. Koin itse elämyksen positiivisena ja hauskana tapana viettää päivää. Jos huviin mielii osallistua, mukana kannattaa pitää järki, aurinkorasva ja vesipullo.

4. Brittipojat, onks teillä majapaikkaa?

Reppureissulla ollaan usein aika pienellä budjetilla. Minulla ei ollut tapana varata majoituksia etukäteen, koska usein matkalta kohteeseen tai paikanpäältä löytyy yhtä yksinäistä seuraa jakamaan majoituskustannuksia. Laosissa olin matkannut bussilla Paksesta kohti 4000 islandia. Olin suunnitelma A:n varassa. Pienehkössä veneessä matkalla Don Detille, huomasin veneessä olevan vain pariskuntia. Tarkalla katsella löysin veneestä kaksi brittipoikaa. Aloitin keskustelun heidän kanssaan ja ovelasti ujutin keskustelun kyselyihin heidän majapaikastaan. Heilläkään ei ollut majoitusta varattuna, mutta he tiesivät yhden hotellin saaren toisesta päässä, jossa olisi uima-allas. Perillä saarella lähdin tarpomaan 16kg rinkka selässäni flip flopeilla 30 asteen helteessä saaren toiseen päähän. Matka osoittautui paljon oletettua pidemmäksi ja perillä selvisi, että majoitus oli täynnä. Onneksi joen toiselta puolelta löytyi majoitus, josta otimme onnekseni kolmen hengen huoneen. Tulimme päivien aikana hyvin juttuun. Touhusimme kolmisin ja kävimme pummilla naapurihotellin altaalla. Tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin kyllähän minä käytännössä hurmaavasti tungin itseni heidän seuraansa. Pojat olivat kuitenkin jo olleet pitkään reissussa kahden ja jo melko kyllästyineitä toistensa pahempiin piirteisiin. Elän siinä uskossa, että olin ihan piristävä lisä heidän reissuunsa.

Huvittavinta tässä ajattelumallissa majoituskustannusten säästämisessä on se, että eihän se majoitus bungalowissa maksanut tuolla kuin ehkä 8€ yöltä. Jos kuitenkin tarkoituksena on olla reissussa useita kuukausia ja on tottunut noin 20€ päiväbudjettiin, niin onhan tuokin säästö jo merkittävä.

Laos

Vietnam

1. Matkalla Danangiin ihan hoomoilasena

Ystäväni Suomesta reissailivat saaman aikaan Aasiassa ja päätimme reissata muutaman viikon yhdessä Vietnamissa. He olivat varanneet hotellin Danangista, jonne lähdin matkustamaan bussilla Laosista. Matka kesti vuorokauden, enkä ennen lähtöäni ollut huomannut kysyä hotellin nimeä etukäteen. Vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuin Danangin bussiasemalle ilman tietoa siitä mihin mennä ja tietenkin ilman paikallista valuuttaa. Siinä sitten olikin tekemistä saada selvitettyä paikallisille mopotakseille, että minulla ei ole rahaa, en tiedä mihin mennä, enkä halua mopotaksia. Paikalliset soittelivat ystävälleen joka puhui englantia, jotta sain tulkattua ongelmani heille. Lopulta nälkäisen reissaajan ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen sain autotaksin. Hän ensiksi vei minut lähimpään kahvilaan, jotta sain wifin avulla selvyyden majapaikan osoitteesta ja tämän jälkeen automaatille. Ensimmäiset automaatit olivat kuitenkin yllättäen rikki ja kuljettaja jo hieman hiiltyi siitä, onkohan minulla oikeasti edes rahaa. Kolmas onneksi suostui toimimaan ja tarina loppui hyvin.

2. Hups, skootteri rikki

Dalatin vuoristokylässä vuokrasimme ystävieni kanssa skootterit ja lähdimme seikkailemaan läheisille vesiputouksille. Paluumatkalla pieni kuoppa tiessä ja kaksi ihmistä skootterin päällä olivat kuitenkin hieman liikaa skootterin pakoputkelle. Pakoputki metelöi ihan hullun tavoin ajaessa. Palauttaessamme skootteria pakenimme vastuuta ja kävelin edeltä vuokraamoon juttelemaan päivän seikkailuista vuokraamohenkilökunnan kanssa, jotta toinen meistä sai lasketeltua skootterin tyhjäkäynnillä äänettömästi vuokraamon pihaan. Sanomattakin selvää, että jäihän tästä hieman huono fiilis.

3. Team suomalaiset Saigonissa ja järkyttävä vatsatauti

Viikot Vietnamissa etenivät. Viimeiset päivät vietimme Saigonissa, jossa kiertelimme muutamia hostelleja kysyen hintoja. Takanamme oli huomaamattamme tullut toinen porukka, joka oli seurannut touhujamme sivusilmällä. Juttelimme tovin heidän kanssaan englanniksi läheisestä edullisesta dormista, jonka hekin olivat löytäneet sattumalta. Vasta puolimatkassa dormille tajusimme olevamme kaikki suomalaisia. Sinänsä metkaa, koska kyllä suomalainen usein suomalaisen tunnistaa ilman puhettakin. Hengailimme illan porukassa ja seuraavana aamuna ystäväni lähtivät eri suuntaan, minun vielä jäädessä tutustumaan Saigonin nähtävyyksiin. Onnekseni dormia suositellut suomalainen jäi vielä päiväksi pidempään, sillä sain dormissa aivan järkyttävän reilun vuorokauden kestävän vatsataudin. Hän toi minulle vettä lisää kaupasta, kun minulle välillä vessakin tuntui olevan liian kaukana. On muuten suhteellisen noloa olla vatsataudissa kymmenen ihmisen dormissa. Pöpö parani onneksi juuri ennen lentoani Filippiineille ja loppureissu sujui vatsan kanssa ongelmitta.

muistoja

Filippiinit

1. Hullu hollantilainen rommipäissään

Reissu oli edennyt Filippiinien Palawanille. Olin taas yksin vanhassa koulubussissa matkalla Puerto Princesasta Port Bartoniin. Majoitusta ei taaskaan ollut varattuna etukäteen. Tällä kertaa en joutunut tyrkyttämään seuraani, sillä mukavan oloinen paljon reissannut hollantilaisnainen oli selkeästi kanssani samassa tilanteessa. Saimme helposti yhden mahtavan majan paikallisen pariskunnan pihapiiristä. Ihastuimme molemmat Port Bartoniin, kävimme yhdessä venereissuilla ja viidakkovaelluksilla. Hän oli varsin fiksu nainen ja kertoi reppureissanneensa Aasiassa jo aikaa ennen mobiilia kultaisella kasarila. Kuuntelin hänen tarinoitaan vaikuttuneena. Aina uusien tuttavuuksien kanssa ei kuitenkaan moikata hyvästeiksi hyvissä merkeissä.

Port Bartonilla oli ainakin siihen aikaan Wifi vain rajallisesti ilta-aikaan. Yksi ilta olin yksin syömässä ja soittelemassa kotiinpäin hollantilaisen ystäväni jäädessä bungalowiimme. Tuossa ajassa hän oli kuitenkin juonut pullon paikallista rommia ja sammunut sänkyyni. Koitin nätisti pyytää häntä vaihtamaan sänkyä, mutta hän siitä hermostui ja melko kovakouraisesti työnsi minut ulos bungalowista lukiten samalla oven sisältäpäin. En ollut ehtinyt edes istahtaa terassille ihmettelemään mitäs nyt, kun omalla terassillaan jo nukkumassa ollut majatalon omistaja nosti päätään ja pyysi minut luokseen. Hän oli kuulemma koko tuon ajan seurannut naisen touhua bungalowissa päätään pyöritellen ja ymmärtäväisesti petasi minulle sängyn hänen omaan kotiinsa. Aamulla hollantilaisen naisen avattua oven kävin täydessä hiljaisuudessa hakemassa tavarani, kiitin majatalon omistajaa heidän erittäin sydämellisestä vieraanvaraisuudestaan ja jatkoin matkaani El Nidoon. Tätäkin tapahtumaa on ollut hauska miettiä jälkeenpäin, mutta kyllä silloin kyllä kiukutti.

2. Apec-huippukokous ja lennot Manilaan peruttu

Sattumalta sukulaiseni olivat lomailemassa samaan aikaan El Nidossa, joten vietin paljon aikaa heidän kanssaan. Viikon edetessä meidän kaikkien lentoja alettiin kuitenkin perumaan Manilassa järjestetyn poliittisen Apec-kokouksen vuoksi. En ollut asiasta omalla kohdallani kovin huolissani, sillä olin ottanut edullisimmat lennot niin, että olisin joutunut viettämään rantojen sijaan Filippiinien viimeiset päivät Manilassa, mikä ei hirvesti houkutellut. Sain uudet lennot onneksi niin, että Manilaan jäi aikaa vain muutama tunti ennen seuraavaa lentoa Kambodzaan. Sukulaisiani kuitenkin hieman jännitti epävarma tilanne, koska heidän reissun paluulennot Suomeen olisivat menneet kaikki kerrasta uusiksi, mikä kyllä aiheuttaa turhaa stressiä parin viikon lomalla. Kaikki kuitenkin pääsimme suhteellisen vaivatta seuraaviin kohteisiimme.

muistoja

Kambodza.

1. Kääks, luteet hostellissa

Aina ei ne vastoinkäymiset ole kiinni omasta hölmöilystä. Siem Reapin hostellissa nukuin muutaman yön dormissa tyytyväisenä, kunnes kuulin yhden löytäneen luteita sängystään. Säikähdin luteita luonnollisesti ja vaadin päästä eri huoneeseen, mikä onneksi onnistuikin. Seuraavana päivänä katselin, kun kyseinen huone oli tyhjennetty ja sänkyjen jalkoja polteltiin erikoisella liekityslaitteella. Olin onneksi tarkistanut oman yläsänkyni tarkasti ennen sängyn vaihtoa enkä ollut saanut puremiakaan. Kerrankin olin myös pitänyt tavaroitani ylähyllyllä siististi rinkan sisällä. Selvisin säikähdyksellä, mutta tuokin epämukava tilanne voisi sattua ihan kenelle vain majapaikan tasosta riippumatta.

2. Voi jukrat, automaatti nielaisi korttini

Sunnuntai iltapäivänä olin nostamassa rahaa tyytyväisenä viereisestä automaatista. Automaatti temppuili jotain omiaa ja muutaman tiltin seurauksena lopulta nielaisi koko korttini. Hätääntyneesti hosuen koitin kertoa tilanteesta takanani oleville paikallisille, mutteivat he oikein ymmärtäneet englantia. Palasin hostellille, jonka omistaja soitti automaatista löytyneeseen numeroon. Sain kuulla, että pääsen hakemaan korttini seuraavana päivänä pankista. Siirsin heti rahat kortilta toisille tilille, mutta olin silti epäuskoinen siitä, näkisinkö korttiani enää koskaan. Toisin kävi, korttini oli viety seuraavaksi päiväksi pankkiin, eikä mitään epäilyttäviä veloituksia ollut tehty. Fiksuinta olisi tietenkin ollut kuolettaa koko kortti, mutta uuden kortin saaminen Aasiaan olisi kestänyt kauan, enkä oikein osannut kertoa missä olisin edes muutaman viikon päästä, kun uusi kortti mahdollisesti olisi saapunut. Tosin, minulla oli onneksi toinenkin kortti mukana hätätilanteita varten.

Ankor Wat, Kambodza

Robert ja muut matkaystävät jakavat muistoja

On melkein mahdotonta kuvailla sitä sidettä, mikä syntyy yksinmatkaavien kesken, jos tietty keskinäinenyhteys löytyy. Saksalainen Robert, johon tutustuin Laosissa, kuului reissuuni voin reilun viikon verran. Teidemme erotessa Vang Viengissä ajattelin, että tuskin tulemme enää näkemään. Toisin kävi. Seuraavana vuonna olin töissä Rostockin joulumarkkinoilla, jolloin sain häneltä Instagrammissa viestin, että jukrat – hänkin on lähistöllä, nähdäänkö? Kiersimme Schwerinin linnaa ja kävin hänen ja hänen äitinsä kanssa lounaalla Wismarissa. Seuraavana vuonna olin töissä Leipzigin joulumarkkinoilla ja näin hänet taasen sattumalta tutuestuen myös hänen siskoonsa. On hauska huomata, vaikka olin reissussa yksin, kaikkiin näihin tarinoihin liittyy tutut ja tuntemattomat ihmiset ympärilläni. Näistäkin ihmisestä suurin osa on kuulunut mun elämääni vain pari hassua päivää, mutta he silti niitä ihmisiä, jotka jakavat yhdet elämäni parhaimmat muistot.

Monesti vanhemmat kauhistelevat eri matkakohteiden turvallisuutta tai turvattomuutta perustuen negatiivisiin uutiisiin maasta. Omien touhujeni pohjalta uskallan kuitenkin mainita, että iso osa matkailijoille sattuneista asioista johtuu melko suurella varmuudella ihan myös matkailijan omasta ajattelemattomuudesta.

Toivottavasti pian tulee taas aika, kun pääsee keräämään uusia muistoja maailmalta.


Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?

Facebook | Instagram | Twitter

26 Comments

  • Anna | Muuttolintu.com

    Hauskoja juttuja ja muistoja! Nuo on ihania muistoja, kun törmää reissuilla tehtyihin tuttavuuksiin jossain ihan muualla maailmalla. Toivottavasti päästään pian tekemään uusia muistoja 🙂

  • Tänään itseä muistutti Facebookin kuva, jonka olin jakanut siellä ensimmäisenä. Kuvassa olin parin kaverin kanssa keskellä Latvialaista peltoa, kun jäimme väärällä asemalla pois junasta. Ikimuistoisia hetkiä, niin kuin nämä sinunkin tarinat, joita on kiva kiikkustuolissa muistella!

  • Kaikkea hauskaa sitä sattuukin reissuilla! Varsinkin silloin nuorempana kun vähän vallattomammin ja rohkeammin tuli liehuttua siellä sun täällä. Nyt kun mukana on lapset niin ei ehkä tuollaisia kommelluksia tule koettua ainakaan niin usein. Tuli tuosta vessassa käynnistä heti mieleen, että nyt olen nähnyt somessa paljon kommentteja tulevaisuuden lentämisestä, ja siitä, ettei haluta käyttää koneen vessaa Covid-19 aikana. Kaikenlaisia varotoimenpiteitä on lentoyhtiöiden toimesta jo ilmoitettu mutta missään ei mainita, että vessojen suhteen olisi mitään erityistä. Onkohan tuo pidättäminen uusi trendi tulevaisuudessa… ha ha! Se ei ainakaan lasten kanssa onnistu.

  • Mahtava postaus! Ja vaikkei kaikki olisikaan suositeltavia kokeiltavaksi, niin tätä oli kuitenkin virkistävää ja mukaansatempaavaa luettavaa. Just ihanaa sellasta villi nuoruus -settiä.

    Tuli vähän mieleen oma Bali-vaihto ja sen seikkailut. Kävin silloin tuolla Laosissa, nuo vesiputoukset oli kyllä niin upeat. Ja traktorin renkaalla tuli mentyä Vang Vienissä, muistan, et sillon mentiin vaan enkä hirveesti ollu selvitelly turvallisuutta. Peppu osui kyllä joihinkin kiviin. Kaupungissa oli silloin todella rauhallista ja me taidettiin olla ainoat Ollin kanssa tuubingissa.

  • Reeta / Tarinoita valoisista maisemista

    Paljon huimia seikkailuja sulla takana. Kortteja syövä pankkiautomaatti ja vatsatauti useamman hengen dormissa löytyy täälläkin soolomatkailijan kokemuksista. Mutta niissäkin pelastukseksi koitui toisten ihmisten vilpitön halu auttaa 😊

  • Hauskoja kommelluksia, näitä on viihdyttävää lukea 🙂 Eikö se Thaimaan lennolla ollut mies käynyt siis kertaakaan vessassa lennon aikana? Aikamoinen suoritus!

  • Hauskoja juttuja, selkeästi myös hyvää onnea ollut pakattuna mukaan matkaan kun miettii esimerkiksi mopoilua, automaatin syömää korttia ja luteita 🙂 Mahatauti dormissa kuulostaa kyllä vähintäänkin stressaavalta kokemukselta.

    • Eveliina

      On sitä tullut mietittyä jälkeenpäin, että noissa oli kyllä onnea matkassa. 🙂

  • Huikeita seikkailuja olet päässyt kokemaan! Onneksi on ollut tuuria matkassa, eikä mitään pahempaa ole sattunut. Mielettömiä muistoja etenkin tähän hetkeen, kun matkustamaan ei vielä pääse.

    • Eveliina

      Sanoppas muuta, kirjoittakaa tekin ihmeessä oma versionne menneistä seikkailuista. 🙂

  • Tosi samaistuttava postaus! 😀 Tuli mieleen omat kommellukset esim. Australian länsirannikolla, kun yritettiin kolmen hengen porukalla nukkua kaksi viikkoa henkilöautossa, eikä mietitty asiaa ihan loppuun asti… Yövyttiin monesti aivan keskellä ei mitään, lämpötila yöllä oli noin 35 astetta, eikä uskallettu pitää ikkunoita auki, jos sinne mönkii jotain tappajahämähäkkejä tai käärmeitä haha. Niin autossa sisällä ei tietysti saanut happea eikä pienessä autossa mahtunut kylkeä kääntämään. 😀 Öisin ei siis nukuttu mutta päivisin piti ajaa parhaimmillaan tuhat kilometriä päivässä. 😀 Tuolloin ei naurattanut, mutta tästä reissusta on silti tullut yksi parhaita kokemuksiani koskaan!

    • Eveliina

      Tämä ihan muistuttaa itseäni Nullarbor Plainilla nukkumassa halvimmassa K-martin teltassa miettien sitä, potkivatkohan kengurut telttoja. 😀 Roadtrippailut Ausseissa ovat kyllä best!

  • Omalta osaltani voisin halutessani jo jakaa nuoruuden matkamuistoja ilman, että olisi edes riskiä, että isä tai äiti niitä pilvenreunalta lukisivat.
    Minun ollessani 17-kesäinen ei kukaan tainnut vielä reppureissailla Aasiassa, Interrail oli se juttu Euroopassa silloin. Vanhempani eivät kuitenkaan innostuneet siitäkään, mutta suostuivat viikkoon Pariisissa ja toiseen Roomassa, kunhan matkustin niihin lentäen ja asuin vanhempieni (tai isäni sihteerin) varaamissa hotelleissa. Kelpasi sekin 17-vuotiaalle soolomatkailijalle. Roomassa tapasin sitten paikallisia, joiden kanssa lähdin mm. rannalle ja viettämään iltaa ja joskus myöhemmin olen kyllä miettinyt, että ehkä tuon ikäisenä nuoruus ja naivius sittenkin jotenkin suojasi pahimmalta, eli kaikki sujui hyvin, mutta olisi tietysti voinut olla sujumattakin.

    • Eveliina

      Ihan sait minut hymyilemään sinun reissumuistoillasi nuoruudesta, kukaan tuskin on ollut viisain reissaaja heti alkuunsa, mutta kaikesta oppii aina. Olen jokseenkin myös sitä mieltä, ettei ”tästä voi sattua tätä ja tätä” -pelon ja muiden ennakkoluulojen kanssa matkustaminen ole kovin mielekästä ja voi monessa tilanteessa sulkea monia elämyksiä pois.

  • Heh, tuo tubing 😊 minulla on siitä tuoreita kokemuksia tammikuulta. Satuin paikalle päivänä , jolloin siellä oli paljon kellujia. Kirjoitin siitä muuten oman juttunsa parilla videoklipillä höystettynä 😁🤘https://sinimatkakuumeessa.blogspot.com/2020/03/vang-vieng-tubing-2020.html

    • Eveliina

      Pitääkin käydä katsomassa! Hauska kokemus tuo tubing! 🙂

  • terveisetpaivantasaajalta

    Hauskoja tarinoita ja kommelluksia! 🙂 Samaistun aivan täysin noihin ”säästin 8€” yöltä juttuihin! 😀 Niitä oli meidänkin reppureissu vuonna useita ja jaettiin kaksi sänkyä kerran viikon ajan viiden hengen kesken! 😀 Onneksi nuo ajat on jo takana. 😀 Ainakin toivottavasti, en joudu enää tilanteeseen, jossa pitää miettiä noin tiukkoja budjetteja.

    • Eveliina

      Ikimuistoisia juttuja kyllä nuo pienet ilot kun on säästänyt sen pienen summan päiväbudjetissa kärvistellen usean ihmisen välissä öitä. 😀 Olisin kyllä edelleen moiselle avoin jos taloudellinen tilanne olisi tiukka ja reissukuume olisi kova. 😀

  • Siiri

    Ihanaa luettavaa tällaisena aikana, kun elämää pitää rajoittaa. Tuskin mikään opettaa ihmistä samalla tavoin kuin matkustelu. Ihailen sinun rohkeutta.

    • Eveliina

      Hauska kuulla. Nyt on kyllä ideaali hetki muistella menneitä seikkailuita, kun uusista ei uskalla vielä haaveilla. 🙂 Näissä kyllä osin puhutaan jo puhtaasta tyhmänrohkeudesta, äiti uhkasi tämän luettuaan takavarikoida passini. 😀

  • Eveliina

    Hauska kuulla postauksen olleen viihdyttävä. 😀 Olen muistaakseni itse melkoisen onnekkaasti välttänyt ryöstöyrityksiltä, joten mielenkiinnolla odotan tulevaa postaustasi! 🙂

  • Hahah, tää postaus oli huikea! Paljon on sullekin näköjään vuosien varrella sattunut ja tapahtunut 🙂 Sain juuri viikonlopun aikana raapustettua (ja ajastettua) blogipostauksen, jossa muistelen Baltian road tripillä tapahtuneita ryöstöyrityksiä 😀 Vaikkei välttämättä tapahtumahetkellä nauratakaan, niin jälkeenpäin voi ainakin todeta, että on taas uusia kokemuksia rikkaampi.

  • anttihelin

    Olen miettinyt vähän näitä samoja juttuja ja huomannut, että ainakin itselläni ne kaikkein rakkaimmat ja hulvattomimmat reissumuistot sijoittuvat jo useamman vuoden taakse, niin sanottuun nuoruuteen. Nautin edelleen matkustamisesta, mutta samaa alkuaikojen huumaa ja vapauden tunnetta ei enää ole, ja siksipä elämyksetkään eivät tunnu enää samalta kuin aikoinaan, vaikka nykyset elämykset olisivatkin usein ainakin ”paperilla” hienompia. Jos vaikka vanhemmiten on tullut bongattua kävelysafarilla tiikereitä, ei se välttämättä vedä vertoja yksinkertaisille, hassuille elämyksille nuoruudessa. Ja jos taas nyt kokisi ne samat nuoruuden elämykset, ne tuskin tuntuisivat samalta. Vähän synkältähän tämä kuulostaa, mutta haluan siis sanoa, että nuoruudessa kannattaa matkustaa niin paljon kuin mahdollista. Koet ja tunnet enemmän! Ja ne ihanat muistot kyllä kantavat vielä vuosien päähän.

    • Eveliina

      Olen tässä kyllä siltä osin samaa mieltä, että ainakin itselleni tämä kyseinen matka, minulle ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen reissu oli eri tavalla koskettava ja myöskin opettava. Mietin hieman näitä juttuja kirjoittaessani, että miksiköhän näistä edes haluan kertoa, sillä eihän näistä suurin osa ole millään tavalla suositeltavaa toimintaa matkoilla. Ehkä näin pandemian aikaan on kuitenkin tullut koettua jonkinlaista kaipuuta villiin ja huolettomaan nuoruuteen. Näistä kokemuksista ei ole kuin vasta viisi vuotta aikaa ja koen kyllä edelleen suurta huumaa uusissa kohteissa, mikä ehkä on osittain myös tunnetta vapaudesta.

  • Onneksi onnistuit välttämään ne luteet. Reissuilla tulee oltua ehkä vähän turhankin huoleton, mutta luteet on asia, joita tulee kyllä vältettyä viimeiseen asti. Kotiin palaamisen jälkeen kamat pääsevät aina saunaan, vaikka mitään merkkejä luteista ei olisi ollutkaan.

    • Eveliina

      No sanoppa muuta, kyllä se ainakin opetti tutkimaan sängyn patjoja hieman tarkemmin jatkossa. Joskus myös olen tuota saunaa kokeillut tai jättänyt rinkan yöksi ulos pakkaseen. Tämän suhteen ei oikein kannata olla huoleton…

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top