Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka

Ihastelin hotellin sisääntuloaulan kreikkailaissävytteistä kaakelilaatoitusta, kun en olisi ennen lattiaa nähnytkään. Pystyin kaikin aistein kokemaan siinä kyseisessä sinivalkoisessa kaakelilattiassa jotain kiehtovaa. Ehkä se epätodellisen värikäs lattia sai minut viimein ymmärtämään sen, että jestas – tässä se v i h d o i n on: Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka.

Siitä hotellista en lattiaa, super puheliasta kreikkalaista miestä ja uima-allasta enempää juuri muista. Muistan kuitenkin aikaa ennen matkaa, kun sain Aurinkomatkojen puhelinluettelonomaisesta kuvastosta valita sitä minulle ihan ihka ensimmäisen ulkomaanmatkan kohdetta. Tosin, minun kohdalla valinta näytti pitkälti samalta kuin joulun lelukuvastojen joululahjatoiveet. Lähes kaikki kävivät, kunhan oli uima-allas. Tai oikeastaan, kunhan pääsisi sinne mystiseen ulkomaahan.

elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka
2000

Silloin minusta tuntui siltä, että kaikki muut olivat jo käyneet ulkomailla

Eiväthän oikeasti ihan kaikki olleet ikäisistäni käyneet ulkomailla, mutta omalla kohdallani haaveilin siitä ensimmäisestä ulkomaanmatkasta niin paljon, etten malttanut odottaa. Kun olin lapsi, matkustimme paljon perheemme kanssa kotimaassa, erityisesti Lapissa. Lisäksi rakastin polskia kylpylöissä ja hullaannuin täysin ruotsinlaivan pallomerestä. Vanhempani olivat kerran pari käyneet keskenään ulkomailla, kun olin lapsi. Minä olin silloin ollut hoidossa sukulaisilla ja matkan jälkeen katsellut valokuvia ihastellen ja maistellut matkoilta mukana tuotuja paikallisia erikoisuuksia. Kerran äiti toi työmatkalta Islannista erikoisia kuivattuja kalasipsejä, joita ei kukaan meistä pystynyt syömään tai edes haistamaan. Koin kuitenkin kaiken ulkomailta mukana tuodun äärimmäisen kiehtovaksi ja uteliaana ihmetellyt muunlaista maailmaa valokuvista. Vanhempieni mielestä alle kouluikäisiä lapsia ei kannata viedä ulkomaille, koska eivät matkasta myöhemmin ehkä muistaisi mitään. Minä manasin 5-vuotta nuorempaa pikkusiskoani, koska hänhän minun silmissäni luonnollisesti eväsi minunkin mahdollisuuteni päästä ulkomaille ennen kuin hän olisi koulussa. Onnekseni eskari laskettiin yhteistuumin kouluksi ja matka varattiin.. Miinä aloin laskemaan tohkeissani päiviä. Olin silloin jo 11-vuotias, luulisin.

Muistan sen, kun lentokentällä oleminen oli erityisen kiehtovaa ja olisin halunnut tutkia paikkoja. Äiti toisti sitä, että laukuista on pidettävä koko ajan kiinni, eikä mihinkään saanut mennä omin päin. Pikkusiskohan tietenkin unohti reppunsa vessaan. Voi jukrat, pommiuhka tästä syttyy nyt varmasti ja juosten takaisin vessaan. Sieltä se reppu taas löytyi. Lentomatkasta en äkkiseltään muista juurikaan, vaikka se olikin minun silmissä se kiehtovan uuden maailman mahdollistaja. Olihan minä joskus käynyt jo ulkomailla tätä ennenkin, ainakin Ruotsissa risteillen. Sitä ei tietenkään laskettu, ulkomaillehan mennään lentokoneella. Postauksen kuvat taitavat olla joltain Ruotsin reissulta, mutta en siitä matkasta taida muistaa tähän väliin oikein mitään kertoa. Osa kuvista on myös mökeiltä Suomesta, ehkä suunnilleen samoilta ajoilta.

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka
2003

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka kohdistui Kreikkaan, Kreetalle

Kreetalle saavuttiin ja minä olin luonnollisesti innosta soikeana. Muistan huoneistohotellin, joka kuului myös perheemme toiveisiin, kun matkakohteita kuvastosta kuulakärkikynällä ympyröin. Huoneistohotellissa kun iskä saa keitettyä heti aamusta kahvia ja aamupalan voi kattaa omalle parvekkeelle kaupasta löytyneillä oudon merkkisillä tuotteilla. Oudoista tuotemerkeistä huolimatta uskoisin kuitenkin syöneeni ihan rohkeasti kaikkea, mitä voin tarjolla oli. En ollut ruuan suhteen ennakkoluuloinen. Hotellin ikkunasta näkyvä sitruunapuu oli minulle ihan käsittämättömän ihana näky, tuskin olin edes ajatellut eksoottisten hedelmien alkuperää aikaisemmin.

Hotellin uima-altaalla minä ja pikkusiskoni paloimme heti ensimmäisinä päivinä aivan laittoman punaisiksi, minkä jälkeen lotrasimme aloe vera -voidetta useaan kertaan päivässä iholle, jotta ulos pystyi jälleen menemään. Pikkusiskoni ui koko loppuloman hooponnäköisena iskän t-paita päällä uima-altaassa. Hotellin läheisellä rannalla oli vuohia, mutta en sitä niin maalaisena kovasti osannut edes kummastella.

Yhtenä päivänä matkustimme paikallisbussilla Haniaan. Bussissa oli paljon enemmän hälyä, ääntä ja elämää, kuin mihin olin tottunut busseissa Suomessa. Haniaan päästyämme kiertelimme vilkkailla kujilla ja toreilla. Lähellä vanhempia piti myös pysyä, seikkailla saa kuulemma taas kotona. Äiti muistuttaa minua pitämään laukustani tiukasti kiinni, ehkä sadannen kerran. Minulla oli muutama oma euro rahaa ostaa jotain kotiinviemisiksi, mutta en taida enää muistaa, mitä olenkaan sillä päättänyt ostaa. Luultavasti jäätelöä.

Sittemmin matkustimmekin perheen kanssa paljonkin, ainakin Saksassa, Espanjassa ja Latviassa. Myöhemmin olen ehkä paremmin ymmärtänyt vanhempieni näkemystä siitä, ettei alle kouluikäisiä lapsia kannata viedä ulkomaille. Enhän minä muista kyseisestä lomasta ihan hirveästi, vaikka jo 11-vuotias olinkin. Toisaalta, kasvoin pienessä kyläidyllissä Pälkäneellä, jossa muiden kuin suomalaisten näkeminen kylänraitilla oli tekstiviestin arvoinen ihme. Sen vuoksi olen nykyisin kuitenkin ehkä sitä mieltä, että ikuisten muistojen sijaan voi matkoilta kuitenkin oppia avarakatseisuutta ja kulttuurierojen ymmärrystä jo pienestä pitäen.

Minne sun ensimmäinen ulkomaanmatka oli?


Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka” -blogihaaste

Nyt on sun vuorosi osallistua haasteeseen ja kertoa, mitä muistat tästä ensimmäisestä matkasta. Oliko se odotettu vai olisitko mielummin jäänyt kotiin? Minkä ikäinen olit silloin? Seuraa ohjeita alla ja linkkaa halutessasi kertomuksesi haasteen aloittajan, KAUKOKAIPUUn, kommenttiboksiin.

♥ Kirjoita artikkeli ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi.
♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän KAUKOKAIPUUn alkuperäiseen postaukseen.
♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia.
♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös ilman haastetta!

6 Comments

  • I am currently writing a paper that is very related to your content. I read your article and I have some questions. I would like to ask you. Can you answer me? I’ll keep an eye out for your reply. 20bet

  • Itse olen sen verran vanhempaa sukupolvea, että se oli Ruotsinlaivojen kulta-aikaa. Siksi ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Tukholmaan. Harmi vain, kuin näistä ensimmäisistä reissuista eli ole kuin muutama kuva.

    Lentomatkailun aloitin varsin myöhäisellä iällä, mutta onhan sitä ehtinyt sen jälkeen ihan kiitettävästi matkustamaan.

    Itse ajattelen hieman eri lailla muksujen kanssa matkailusta, kuin mitä vanhempasi. Nimittäin itsellä kun matkailu on niin tärkeä osa elämää, niin siksi haluan sitä toteuttaa myös lasten kanssa. Eihän ne tietysti muista ensimmäisistä matkoistaan juurikaan mitään, mutta uskoisin muksujen viihtyvän pelkästään jo siitä syystä reissusta, että vanhemmilla on kerrankin aikaa viettää heidän kanssaan toisin kuin työpäivinä. Toki ymmärrän hyvin kangasalalaisena sen, että Pälkäneen idylissä on ollut mukava viettää aikaa perheen kesken 🙂

  • finintirol

    Kiitos mukavasta tarinasta elämäsi ensimmäisestä ulkomaanmatkasta! Se oli sen verran mukava ja osui hyvin aiheeseen, jotta minäkin aloin muistelemaan omaa ensimmäistä matkaani. Kiitos mukavien muisteluhetkien sytyttämisestä:) Tuli katseltua vanhoja valokuvia ja palautettua mieleen jotakin tuolta aikakaudelta.

    Tässä on minun elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka https://finintirol.fi/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka-unkari/
    Se suuntautui Unkariin jalkapallon merkeissä. Tosin jalkapallosta ei ole muistikuvia, mutta majoituspaikkanamme olleesta pioneerileiristä kylläkin.

  • Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Kreikkaan jos ei risteilyjä Ruotsiin tai Viroon lasketa mukaan.

  • Kirjoitinkin tästä oman juttuni jo jokin aika sitten, ja niinhän se on, että ei noista ainakaan alle kouluikäisinä tehdyistä matkoista mitään muistoja jää! Vanhempieni lähettämistä postikorteista pystyin lukemaan, että olin käynyt 4-vuotiaana Tanskassa, eläintarhassa Kööpenhaminassa ja Göteborgissa Ruotsissa, mutta ei mitään hajua tuosta matkasta. Tuolta 9-vuoden kieppeiltä on jo jotain muistoja sentään, siis ihan omiakin, ei vaan valokuvia.
    Jos haluat ”vertailla”, niin tässä: https://meriharakka.net/2021/02/01/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka/

  • On niin paljon juttuja kirjoitettavana, niin eipä ole vielä ehditty tarttumaan tähän. Koska kirjoitamme blogia yhdessä, me taidetaan kirjoittaa ensimmäisestä yhteisestä matkastamme. Minä en lapsena kovin paljoa matkustellut, taitaa omakin ensimmäinen ulkomaanmatka tehty noin 11-vuotiaana. Ehkä omilla vanhemmillani oli vähän samanlainen ajatusmaailma ikäasioissa kuin sinun vanhemmilla, sillä minulla on kaksi nuorempaa siskoa, joten ehkä joitain vuosia jouduin ensimmäistä ulkomaanmatkaa odottamaan, jotta siskoni olisivat vanhempia. Kotimaassa kyllä matkustettiin todella paljon..

  • Ensimmäinen matka on aina ikimuistoinen. Itse olin jo 13v. Meidän lapset on taas matkustanut niin paljon, että eivät ehkä enää koe samoin kuin minä

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top