*postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Huhtikuun ensimmäisenä aurinkoisena viikonloppuna mietimme ystäväni kanssa jotain kivaa päiväretkikohdetta Turun lähistöltä. Ystäväni työkaveri taisi suositella Kaasivuorta, Turun eteläisen saariston korkeinta kohtaa. Kaasivuori kohoaa jopa 64 metrin korkeuteen, mikä ei ehkä kuullosta maailman suurimmalta vuorenvalloitukselta, mutta huipulta näkyy jopa Turkuun asti.

Aiemmin Nauvo on tarkoittanut minulle lähinnä Najadenia ja juhannusjuhlia vierasvenesatamassa, joten tämä rauhoittava irtiotto Nauvon jylhiin ja jäkäläisiin metsiin toi tervetullutta vastapainoa perinteisille purjehdusvisiiteille.

Huijasin, jos sanoisin Kaasivuoren olevan helposti löydettävissä.

Huolettomaan tyylimme aloimme vasta Nauvon lautalla laittamaan osoitetta navigaattoriin ja miettimään miten sinne pääsee. Matka lautalta parkkipaikalle näytti noin kolmea kilometriä ja puhelimen navi opasti meidän tyytyväisenä risteykseen, joka näytti kiellettyä ajosuuntaa. Palasimme takaisin tielle ja hetken päästä löysimme vasemmalta puolen tietä oikean Parolabackenin parkkipaikan, josta luontopolku oikeasti alkoi.

Oikean parkkipaikan tunnistaa vanhasta puisesta mäkihyppytornista. Hurjaa ajatella, että saaristossa on joskus harrastettu mäkihyppyä. Vielä hurjemmiksi mielsin kaikki kyseistä lajia harrastavat ihmiset, kiivettyäni tornin huipulle.

Karttaa olisi fiksu kurkannut ennen retkelle lähtemistä

Parkkipaikalla jätimme taas turhat taustatyöt tekemättä ja lähdimme seuraamaan muutamaa muuta retkeilijää, katsomatta mäkihyppytornin juurella ollutta reittikarttaa lainkaan. Sen olisi tietenkin voinut tehdä, sillä jo puolessa matkaa luontopolkua löysimme uudelleen samaisen kartan, josta huomattiin, että lähistöllä onkin kaksi eri luontopolkua. Olimme tietenkin sillä polulla, mikä ei vienyt lähellekään Kaasivuorta.

Turun saariston mielettömän kauniissa maisemissa ei tosin ollenkaan haitannut olla hieman eksyksissä. Maasto oli onneksi melkoisen helppokulkuista ja lähdimme oikomaan metsän läpi sille toiselle luontopolulle. Oikea polku löytyi yllättävänkin helposti.

Kaasivuoren huipulle johtava polku oli todella kauniin jylhä ja kallioinen

Matkalla saattoi astua vahingossa pieniin suokosteikkoihin, mutta sehän kuuluu ulkoilussa asiaan. Fiksu laittaisi jalkaan kumisaappaat tai muut vedenpitävät kengät.

Suosittelen lähtemään retkelle seikkailumielellä, sillä kummankaan luontopolun merkinnät eivät olleet ihan eilisen jäljiltä. Monesti piti seurata maastoa, mistä olisi joku muukin mahdollisesti joskus mennyt. Jos olisi seurannut opasteita, olisi matka ollut noin neljä kilometriä. Meille saattoi tulla hiukan lisäkilometrejä, mutta pieni seikkailu vain piristi retkeä.

---

Parhainta metsäretkillä on se kun mieli rauhoittuu jo ensimmäisen vartin jälkeen, kun pääsee kaupungista pois keskelle hiljaisuutta tai linnun laulua. Vielä kivemmaksi retkeilyn tekee sen, kun siihen voi yhdistää ulkoilu ja valokuvailemisen. Kuvassa oleva ystäväni on saanut olla jo ihan kyllästymiseen asti minun mallina. Kaasivuori ylitti odotukset, toivottavasti joku muukin innostuu lähtemään rauhoittumaan Nauvon kallioisille luontopoluille.

Jos haluatkin jäädä Nauvon saaristomaisemiin pidemmäksi aikaa yöpyä hotellissa, niin olen viettänyt yhden yön sekä Hotelli Lanternassa* sekä Köpmanssissa*, jotka ovat kumpikin oikein idyllisiä vanhoja puutalomajataloja vierasvenesataman kupeessa, joita ei voi kuin lämmöllä suositella.

Mihin muualle kannattaisi lähteä päiväretkelle Turun suunnalla? Kerro sun vinkit kommenteissa.

Tutustu muihinkin postauksiini Turun seudun ulkoilureiteistä klikkaamalla tästä.

---

Jukrat, moikataanko myös somessa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen