Kuhankuono – Kahden järven kierros

Alkusyksyisin tulee aina hirveä himo päästä metsään joko päiväretkelle eväiden kera, sienestämään tai keräämään smoothiemustikat ja -puolukat koko vuodeksi. Mikähän siinä on kun kesäisin metsässä käyn korkeintaan juoksulenkillä?

Lapsuuteni olen viettänyt aika korvessa. Harrastin partiota ja rakensin majoja metsään. Olin innokkaana mukana partiovaelluksilla, vaikka rinkka ja minä taisimme olla yhtä pitkiä. Paalusolmuharjoituksia en oikein silloin arvostanut, mutta nykyisin niiden osaamattomuus hieman harmittaa. Iskän kanssa puolukka-apajien perässä juokseminen saa minut edelleen hengästymään, vaikka pidän itseäni suhteellisen ketteränä ja hyväkuntoisena.

kuhankuono

Kuhankuonon Kahden järven kierros kutsuu ulkoilemaan

Turun päivänä kävimme Yläneellä sieniretkellä, ja voi jukrat saalis taisi olla jokin lähemmäs 20 litraa. Sen jälkeisenäkin viikonloppuna teki mieli metsään ja pienen googlailun jälkeen valinta oli kahden järven kierros, jonka sanottiin olevan noin 10km pitkä, helppo kulkuinen ja kestävän reilut 2 tuntia.

Kierroksen kuvauksen oli tainnut kirjoittaa joku kiinteistönvälittäjä, joka myy kierrosta loistavalla järvinäköalalla. Olin täysin vakuuttunut, että reitti kulkee metsässä kahden eri järven rannalla suurimman osan ajasta. Valasrannan parkkipaikan jälkeen näki seuraavan kerran pientä veden kimallusta metsän takaa siinä puolen välin jälkeen ja siinä se melkein olikin.

Kannattaa myös juosta, jos meinaa kierroksen kahteen tuntiin rykäistä. Meillä taisi mennä kahdella nopealla evästauolla ja kävellen reilut kolme tuntia. Reitillä oli myös suhteellisen pitkiä tieosuuksia. Kuhankuono alueena oli kuitenkin kaunista ja maisemat vaihtelevia.

kuhankuono lähikuva lehdestä kahden järven kierros

Nuotiopaikka tuli positiivisena yllätyksenä vastaan vasta kierroksen aikana. Meillä oli eväänä hedelmiä ja Kupittaan Citymarketin patongit, joten nautimme vain edellisten jättämästä hiilloksesta ja nuotion savuisesta tuoksusta. Nuotiopaikan viereisessä laavussa oli tarjolla polttopuita ja penkeillä oli valmiit veistetyt makkaratikut. Kauempana oli myös ulkohuussi, jos puskassa käyminen on vierasta.

Kahden järven kierros -reitti on merkitty erittäin selkeästi punaisilla nauhoilla ja niitä on tiuhaan näkyvissä. Partioajoista on jo sen verran kauan aikaa, että rehellisellä suunnistuksella oltaisiin ehkä edelleenkin metsässä. Karttaa ja kompassia ei siis tarvitse ja puhelimen Google maps näyttää tarpeeksi sijaintia, jos haluaa arvoida jäljellä olevaa matkaa. Ihanan helppoa!

kuhankuono pose

kuhankuono reitti

 

Parhainta metsäretkillä on se kun mieli rauhoittuu jo ensimmäisen vartin jälkeen kuin taikaiskusta, eikä edes tee mieli kaivaa puhelinta taskusta. Se tietty fiilis, kun pääsee kaupungista pois keskelle hiljaisuutta tai linnun laulua. Ihana Kuhankuonon kansallispuisto. 

Tuntuu oikeasti siltä, että olisi saavuttamattomissa.  Se on siistiä.

kuhankuono

Auringonlaskun aikaan päästiin takaisin Valasrantaan. Halusin vielä kuluttaa viimeisetkin ylimääräiset energiat tuossa mielettömässä järvimaisemassa harjoitellen flikkiä ja arabialaista.

*** tutustu muihinkin postauksiini Turun seudun ulkoilureiteistä klikkaamalla tästä***


Moikataanko myös somessa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top