Dachaun keskitysleiri – vierailu, josta en meinannut kirjoittaa

Pian on kulunut 88 vuotta siitä, kun Dachaun keskitysleiri näki ensimmäiset vankinsa. Maaliskuussa 1933, vain muutama viikko sen jälkeen kun Adolf Hitler oli nousi Saksan valtakunnan kansleriksi, Dachaun keskitysleiri perustettiin. Demokratia vaihtui diktatuuriin ja loppu onkin tuttu. Vierailustani Dachaun keskitysleirille on ehtinyt kulumaan tänään päivälleen vuosi. Pystyn edelleen tuntemaan sen kylmän hien niskassani, joka aurinkoisesta elokuisesta ilmasta huolimatta painoi mielialaani alas vielä pitkään. Sen vuoksi, näin ahdistavista asioista tekstin kirjoittaminen ei yllättävästi ole ollut ensimmäisenä mielessä.

Tuntuu aivan uskomattomalta ajatella, ettei tästä ajasta oikeasti ole vielä niin kauaa.

Weimarin tasavallan aikainen Saksa oli erittäin altis ääriliikkeille

Näin saksan kielen maisterina olisi varmasti toivottavaa muistaa ulkoa toista maailman sotaa edeltänyt Saksan historia takaperinkin, mutta jos aikajanan tapahtumat harottavat vahvasti minullakin, niin ajattelin lyhyesti tiivistää silloisia tapahtumia, ainakin oman muistini virkistämiseksi.

Aikajanallisesti on hurjaa ajatella, miten tarkkaan kaikki oli luultavasti suunniteltu. Saksa kuului ensimäisen maailman sodan häviäjiin. Weimarin tasavalta, joka perustettiin silloisen Saksan raunioille vuonna 1919, oli suurimman osan aikaa poliittisesti melko epävakaa ja kärsi muun muassa lamasta. Tämä selittää suurimmalta osin sen, minkä vuoksi Weimarin tasavallan aikainen kansa oli erityisen altis ääriliikkeille.

Hiltler raivasi tiensä valtaan ja aloitti pian tämän jälkeen kansanpuhdistuksen luoden ideologiaa puhdasverisestä saksalaisesta yhteisöstä, johon eivät erityisesti juutalaiset tai vammaiset kuuluneet. Eutanasiaa puolustettiin yhteiskunnan kulujen säästämisellä ja sen seurauksena useita tuhansia kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia tapettiin. Myöhemmin, osin kansan kannatuksen tuella, kaikki juutalaiset jätettiin täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä heillä ollut enää mahdollisuutta esimerkiksi harjoittaa omaa ammattia maassa. Kuuluisa kristalli yö tapahtui marraskuussa 1938, jolloin useita juutalaisia surmattiin tai pidätettiin. Pidätettyjä juutalaisia vietiin keskitysleireille, joita oli rakennettu jo vuosia aiemmin, odottamaan kyseistä hetkeä. Tässä kohdin Hitler oli ollut vallassa jo noin viitisen vuotta.

Dachaun keskitysleiri
Dachaun keskitysleiri

Hitlerin omissa puheissa Dauchaun keskitysleiri kulki nimellä School of Violence for Nazi SS members

Ensimmäisinä vuosina vangeiksi saattoi joutua uskonnon, erityisesti juutalaisuuden vuoksi, mutta vangitsemissyyksi riitti ihan seksuaalinen suuntautuminen tai Hitlerin näkemyksien vastaiset poliittiset näkemykset. Dachaun keskitysleiri ei ensimmäisina vuosinaan ollut niin paha paikka, kuin miksikä se vuosien saatossa muuttui. Voisi puhua ehkä ennemminkin vankityöleiristä, vaikka Hitlerin omissa puheissa Dauchaun keskitysleiri kulki nimellä School of Violence for Nazi SS members. Jos jotain positiivista, niin ensimmäisinä vuosina suurin osa vangeista pysyi sentään hengissä, vaikka olot eivät kehumisen arvoiset olleetkaan. Suurin ja ikävin joukkotuho tapahtui vuosina 1941-1945. Adolfin Hilterin itsehallintoaika kesti aina huhtikuuhun 1945 saakka. Silloin, huhtikuussa 1945 amerikkalaisten armeija vapauttivat selvityneet vangit.

Adolfin valtakaudella kuluneiden kahdentoista vuoden aikana yli 200 000 vankia joutui viettämään osan tai lopun elämästään ankealla keskitysleirillä, jossa erityisesti viimeisien vuosien aikana ihmisiä tuotiin leirille aivan liikaa ja he kuolivat natsien omiin toimiin, nälkään tai kulkutauteihin. Yhteensä reilut 30 000 vankia eivät selvinneet leiriltä kotiin ja heidän kuihtuneet luurangonomaiset vartalot poltettiin krematoriossa. Kaasukammiotkin Dauchaun leiriltä löytyi, mutta muistaakseni se ei juuri ollut aktiivisessa käytössä.

Erään artikkelin mukaan Saksan vaikutuspiirisssä olleista maista Suomi oli ainoa, joka ei osallistunut holokaustin toteuttamiseen, eikä luovuttanut omia juutalaisiaan. Kuitenkin, Suomi luovutti yhteensä 59 juutalaista eteenpäin esimerkiksi Viroon, joista suurin osa oli juutalaisia sotavankeja.

“May the example of those who were exterminated here between 1933 and 1945 because they resisted Naziism help to unite the living in the defence of peace and freedom and in respect for their fellow man.”

Dachaun keskitysleiri
Dachaun keskitysleiri

Dachaun keskitysleiri -vierailun jälkeinen olo muistutti nöyrää krapulaa, silti kokemuksena opettavainen

Dachaun keskitysleiri jäi muutamiksi vuosiksi vapauttamisen jälkeen lähes tyhjilleen. Vuonna 1965 Bayerin osavaltion ja CIDin yhteisellä päätöksellä keskitysleiristä haluttiin kunnostaa vierailukohde, jotteivat tapahtuneet unohtuisi. Vanhat ja huonokuntoiset kasarmirakennukset purettiin ja tilalle rakennettiin yksittäisiä replikoita havainnollistamaan vankien ankeita ja erityisesti ahtaita asuinoloja. Never again kirjoitettuna viidellä eri kielellä tervehtii vierailijaa. Alueen portissa lukee tuttu teksti ”arbeit macht frei – työ vapauttaa,” minkä itse yhdistin ennen vierailua ainoastaan Auswitchiin, mutta näemmä teksti on ollutkin myös laajemmassa käytössä. Eipä työ heitä vapauttanut.

Hallintorakennuksesta muokattiin museo. Museo oli melkeinpä mielenkiintoisin (ja myös ahdistavin), jos ei nyt erityisesti nauti ahtaiden sänkyjen tai kaasukammion tuijottelusta. Museossa oli tallella silloisten vankien kirjeitä, passeja, dokumentteja ja muuta vangeille kuulunutta henkilökohtaista omaisuutta. Esillä oli kattavia aikajanoja ja tietopläjäyksiä keskitysleirin eri vaiheista. Seinillä pyöri lyhyitä dokumenttipätkiä. Museossa myös selvisi, että Dachaussa oli myös valitettavan tavallista harrastaa ihmiskokeita. Oli muun muassa testattu sitä, kuinka kauan ja kuinka kylmässä vedessä ihminen kykenee selviämään ja näistä vielä tarkat yksityiskohtaiset tilastot.

Jos mielii itse käymään Dauchaun keskitysleirillä, on sinne pääseminen autolla helppoa. Matkaa Müchenin keskustasta ei kuin vajaat 20 kilometriä. Dauchaun keskustasta kyltit ”KZ-Gedenkstatte” opastavat perille. Kolmen euron parkkimaksu pääparkkialueella (75 Alte Romerstrasse) rahastetaan maaliskuusta marraskuuhun, mutta ainakin me onnistuimme saamaan ilmeisesti ilmaisen tienvarsipaikan ihan keskitysleirin vierestä. Julkisillakin matkan taittaminen onnistuu alle tunnissa helposti ainakin junalla Müchenista Dachaun asemalle, josta bussi 726 vie perille saakka. Dachaun keskitysleiri on avoinna päivittäin 9-17 välillä, eikä varsinaista pääsymaksua ole omatoimiselle vierailulle.

Dachaun keskitysleiri -vierailu on ehdottomasti mielestäni kokemus, jota ei kannata skipata Münchenin suunnalla ollessa. Ei mahda silti yllättää, ettei vierailu kuulu niihin matkakokemusteni kohokohtiin. Siitä huolimatta koin vierailun äärimmäisen opettavaiseksi, vaikka vierailun jälkeinen olo muistuttikin nöyrää krapulaa. Lähtiessämme sanattomina takaisin autolle, ei koko kuusihenkisen rytmiryhmämme jäsenistä kukaan puhunut seuraavaan tuntiin, eikä tunnelma noussut Bob Marleyn hyvän mielen lyriikoista huolimatta.


Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?

Facebook | Instagram | Twitter

11 Comments

  • Thanks for sharing. I read many of your blog posts, cool, your blog is very good.

  • Kävin itsekin Dachaussa pari vuotta sitten. Osallistuin opastetulle kierrokselle, jonka vetäjä oli ihan tajuttoman hyvä ja asiansa tunteva. Ilman häntä tuskin olisin saanut kierroksesta niin paljon irti.

  • Dachau on kyllä varsin koskettava paikka. Muutama vuosi sitten siellä itsekin kävin hiljentymässä ja historiaa tutkimassa. Vahva suositus Muncheniin matkaaville.

  • Vierailin pari vuotta sitten Auschwitzissa ja tunnelmat tuon vierailun jälkeen olivat aika samanlaiset, veti hiljaiseksi ja mietteliääksi. Ostin matkalta myös kirjan, jonka on kirjoittanut leiriltä selviytynyt juutalainen lääkäri, joka joutui toteuttamaan leirillä ruumiinavauksia mm. juuri näille ihmiskokeiden uhreille. Kirjan kertomukset vielä entisestään syvensivät käsitystä siitä kauhusta, jossa ihmiset jotuivat siellä elämään.

  • Kävin Dachaussa reilillä v. 2003, eli olisi mielenkiintoista nähdä onko paikka uudistunut (apua, on tämäkin kommentti!), tarkoitan siis nimenomaan opastuksen osalta. Silloin paikalla oli pieni mutta vaikuttava valokuvanäyttely, joka sai amerikkalaisen matkaseuralaisen pahasti tolaltaan, koulussa kun kuulemma ei oltu kerrottu kovin tarkkaan näistä asioista.

  • Katriina

    Entisen ja nykyisen kotikaupunkini juutalaiset vietiin ensin Dachau´iin, sieltä Gurs´iin Ranskaan Espanjan rajalle ja edelleen Auschwitz-Birkenauhin tuohaoamislerille. Entisten juutalaisten talojen edessä on nykyisin kadussa Stolpersteine (kompastuskivi), missä on niemet ja kuolinpaikat. Muistoa pidetään hereillä. Kölniläinen taiteilija Gunter Demning aloitti 1992 muistokivien laittamisen ja nyt niitä on jo maailmanlaajuisesti 70 000, joista 7000 Saksassa, 4 Helsingissäkin.
    Juutalaisvainot kuuluvat koulujen historianopetukseen. Viimeiset keskitysleireiltä hengissä säilyneet käyvät kertomassa koululaisille silminnäkijöinä kokemuksiaan. Osaavat vielä saksaa lapsuuden ajaltaan, vaikka asuvat Israelissa tai USA:ssa.

  • Kävin Sachenhausenin keskitysleirillä 2018. Se oli ekakerta keskitysleirillä ja oli aika pelottava!

  • Keskitysleireillä en ole vielä käynyt, mutta mielessä on ollut esim. Auschwitz. Olen lukenut useita kirjoja siltä ajalta ja puistattavaa menoa, ei voi muuta sanoa. Vaikka nämä hiljaiseksi vetää, ei historiaa kannata unohtaa. Täytyy vaan toivoa, että siitä on otettu opiksi.

  • Käynti keskitysleirissä saa sanattomaksi. Me vierailimme aikoinaan Sachsenhausen keskitysleirissä. Sitten vielä Berliinissä tutustuimme tuohon aikakauteen. Totaalisesti pisti miettimään maailman menoa.

  • maapalloilija

    Jollakin keskitysleirillä vierailu on minullakin aikomus jossain vaiheessa. Keskitysleirien arjesta on tullut luettua kirjoja ja katsottua elokuvia. Ei sitä voi oikein käsittää, että sellainen pahuus on oikeasti tapahtunut alle sata vuotta sitten. Aluksihan liittoutuneet eivät edes uskoneet tiedustelutietoja, että tällaista voisi olla natsi-Saksassa.

  • Näissä vieraileminen ja näistä kirjoittaminen on minusta tosi tärkeää, ettei historia missään muodossa toistaisi itseään. Nytkin valitettavasti on jonkinlaisia merkkejä vääristyneestä kansallissosialistisesta ajattelusta olemassa ympäri Eurooppaa ja ympäri maailmaa. Olemme käyneet Bergen-Belsenissä, Oranienburgissa, Auschwitz-Birkenaussa ja Puolassa Majdanekissa. Kaikilla on ahdistavaa kerrottavaa. Hyvä, että pidät tätäkin historiaa esillä.

  • Me jäimme siihen käsitykseen, että osa joutui kaasukammioon, vaikka Dachau olikin työleiri eikä tuhoamisleiri, kuten Auschwitz. Museo-osio oli meidän mielestämme hieman sekava eikä opastekstien järjestys vaikuttanut kovin loogiselta. Meidänkin mielestämme Dachau on kuitenkin vierailun arvoinen paikka, jos Münchenin suunnalla on.

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top