Saksa

Jokimaisema

Kölnin tuomiokirkon huipulla – mitä minulle on tapahtunut 9 vuodessa?

Kölnin tuomiokirkko. Valtava tummanpuhuva rakennus keskellä kaupunkia. Siltä se näytti edelleenkin, ihan niin kuin muistinkin. Ne kuuluisat 533 askelman kierreportaat tuntuivat edelleen yhtä rankoilta kiivetä, mutta maisemat ovat todellakin joka askeleen arvoisia. Usein monet kokemukset ja asiat, jotka näkee vuosien takaa uudelleen, tuntuvat monesti latistuneen siitä, kuinka mahtavina ne on ensimmäisellä kerralla kokenut. Kölnin tuomiokirkko oli edelleen yhtä valtava kaikessa mahtipontisuudessaan. Tällä kertaa tunsin kasvaneeni myös itse. Sillä samalla torilla muistan seisseeni aivan yhtä vaikuttuneena joulun alla vuonna 2009. Olin lukion toisella luokalla juuri muistaakseni lopettanut seiväshyppyharrastukseni ja varmasti pohtinut, mitä tämä elämä ”itsenäisenä aikuisena” täällä kaukana maailmalla oikein on. Asua kuusi viikkoa täysin vieraassa saksalaisessa perheessä, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni selviytymään pidemmän yhtäjaksoisen ajan ulkomailla. Muistan kyllästyneeni saksalaisessa koulussa tunneilla, kun en monien vuosien saksan opinnoista huolimatta ymmärtänyt tunneilla juuri mitään. Kaikki puhuivat saksaa niin nopeasti, ettei käteen jäänyt kuin muutama persoonapronomini. Mietin jo mihin kaikkeen olisin vapaaehtoisten saksan tuntien ajan voinut koulussa hyödyllisemmin käyttää, kunnes muutaman viikon jälkeen huomasin sattumalta osaavani jo poimia keskusteluista teemoja ja osasin jopa osallistua noin kolmen sanan mittaisilla lauseilla keskusteluihin. Pikku hiljaa englannin käyttö kielenä väheni ja kuuden viikon jälkeen aloin osallistumaan keskusteluihin jopa suhteellisen mallikkaasti lähtötasoon verrattuna. Kun palasin takaisin omaan lukioon, muuttuivat saksan oppitunnit pian lempitunneikseni. Olin aktiivinen, tai oli oikeastaan pakkokin, koska pienessä lukiossa meitä oli jatkokursseilla enää vain kaksi oppilasta. Aloin katsomaan säännöllisesti mahtavaa saksalaista Lemmen viemää -sarjaa, jossa oli parhaillaan meneillä jokin leukemiatapaus. Omin koko leukemiasanaston televisiosta ja kun yo-kirjoituksissani piti kirjoittaa essee jostain elämäni kokemuksesta, keksi kuvitteellisen tarinan omasta leukemiastani, jossa selvitin kaiken luuydinluovutuksista lähtien. Kirjoitin silloin lyhyestä saksasta E:n ja olin ihmeissäni. Kuvitelmissani olin ajatellut meneväni lukiosta suoraan TAMK:kiin tradenomilinjalle, mutta harmisekseni (nykyisin onnekseni!) jäin kauas varasijoille. Syksyllä löysin viimeisenä mahdollisena hakupäivänä MOL:lista avoimen työpaikan Itävaltalaiselta hiihtokeskukselta ja soitin hetimiten määrätietoisesti äidilleni, että tänne mä haen. Ajoin vanhemmilleni ja äitini kanssa yhdessä kirjoitimme työhakemukseni ja cv:ni saksaksi. Puhelinhaastattelussa muistan olleeni aivan lukossa, mutta jollain ihmeellä pääsin töihin. Ensimmäisenä työpäivänä minut laitettiin heti suorilta asiakaskontaktiin hiihtokeskusravintolan kassalle, jossa vietinkin seuraavan talvikauden. Itävallan murre tuntui aluksi mahdottomalta, mutta siihenkin tottui nopeasti. Siitä vuodesta voi lukea lisää täältä. Tästä innostuneena hain Turkuun lukemaan saksan kieltä yliopistolle. Kuusi vuotta meni nopeammin, kuin edes ajattelin. Tällä hetkellä graduni on kielitarkistuksessa ja valmistuminen on pian edessä. Nykyisessä työssäni pääsen käymään työmatkoilla Saksassa ja muuallakin Euroopassa, sekä käytän töissä päivittäin saksaa, englantia ja suomea. Se tuntuu oikeasti siistiltä! Sen nopean muutaman viikon takaisen nopean extempore Kölnin vierailun aikana vasta varsinaisesti tajusin sen, kuinka paljon ne sillä hetkellä tehdyt nopeat ”kunhan vain pääsee maailmalle” -valinnat vaikuttavat myös tulevaan. Tuskin tajusinkaan, millaisia seurauksia sillä oli, kun lukiossa innokkaana täytin ESN-vaihtohakemusta. Totta kai kaikilla valinnoilla on aina kääntöpuolensa, sillä ainakin minulta jäi vaihdon takia vanhojen tanssit tanssimatta, enkä ole vielä tähän päivään mennessä kokenut vastaavaa prinsessapäivää. Ehkä sillekin vielä löytyy aikansa. All in all, tarttukaa kaikkiin mahdollisuuksiin. Se ei vaadi kuin hiukan viitsimistä ja roppakaupalla uskallusta. 🙂 Ps. Kölnin tuomiokirkko, milloinkohan tapaamme uudelleen?

Kölnin tuomiokirkon huipulla – mitä minulle on tapahtunut 9 vuodessa? Read More »

LEIPZIG

Leipzig – vinkit Itä-Saksan intiimiin opiskelijakaupunkiin

Leipzig on intiimi Itä-Saksan helmi, joka on todellakin vierailun arvoinen kaupunkikohde Saksassa. Olin viime jouluna jo toistamiseen kuukauden töissä Leipzigin joulumarkkinoilla ja vaikka suhasin pääsääntöisesti kuukauden ajan ratikalla markkinapaikan ja kämpän väliä, ehtisin vapaapäivisin hyvin tutustumaan kaupunkiin. Puolen miljoonan ihmisen väkimäärästä huolimatta Leipzig tuntuu melkoisen kompaktilta kaupungilta, jossa varsinkin liikkuminen on erityisen helppoa laajan ratikkaverkoston ansiosta. Leipzigilla on Saksan historiassa suuri merkitys, sillä sieltä on lähtöisin kommunistisen hallinnon vastainen liikehdintä, joka lopulta johti siihen, että Berliinin muuri sortui vuonna 1989. Muurin sorruttua Leipzig kuitenkin jäi pahasti polkemaan paikoilleen ja erityisesti työttömyys kaupungissa oli suuri ongelma, kunnes suuret BMW, Porsche ja Siemens siirsivä osan tuotannostaan Leipzigiin. Nykyisin kaupunki on erityisen suosittu opiskelijoiden keskuudessa Leipzigin yliopiston ansiosta. Leipzigin yliopistorakennus on varsin mahtava näky aivan keskellä kaupunkia Augustusplatzin kupeessa. Kun opiskelijoita on paljon, on varsinkin Leipzigin yöelämä- ja ravintolatarjonta melkoisen vilkasta. Erityisesti Karl-Liebknecht-Straße, tuttavallisemmin Karli, ja Barfußgässchen ovat tunnettuja katuja siitä, että niiltä löytyy kuulemani ja näkemäni mukaan enemmän pubeja ja ravintoloita, kuin asuntoja. Leipzig – mitä tehdä ja nähdä? Leipzig on kaupunki, jossa DDR-aikainen historia huokuu edelleen. Arkkitehtuuriltaan Leipzigin rakennukset noudattavat perinteistä neuvostoaikaista rakennustyyliä, muutamaa viime vuosikymmenillä rakennettua poikkeusta lukuunottamatta. Tämän vuoden joulumarkkinoilla minun markkinakojuni sijaitsi aivan Thomaskirchen edustalla. Tämä kirkko on erityisen tunnettu siitä, että Johann Sebastian Bach oli aikoinaan kyseisen kirkon kanttori ja johti sen kuoroa, koka on edelleenkin yksi merkittävimmistä kuoroista Saksassa. Leipzigissa on myös tunnettu Bach-museo! Muita merkittäviä rakennuksia ovat esimerkiksi valtava rautatieasema ostoskeskuksineen (Hauptbahnhof), Nikolainkirkko (Nikolaikirche) ja vanha kaupungintalo (Altes Rathaus). Harmi, että säät joulukuussa olivat toisinaan yhtä hehkeitä kuin Suomessa, joten harmaus paistaa reippaasti läpi myös kuvissa. Suosituksia Leipzigin nähtävyyksistä kaupungin asukkailta Kun kyselin joulumarkkinoiden aikana paikallisilta markkinamyyjiltä mitä kaupungissa kannattaisi nähdä, suosittelivat monet minulle erityisesti 1913 rakennettua massiivista kansojen taistelun muistomerkkiä hieman keskustan ulkopuolella. Mistään vaatimattomasta patsaasta ei tässä kohtaa ole kyse, sillä Völkerschlachtdenkmal on Euroopan suurin 91-metrinen monumentti, joka on omistettu 1813 käydyn Leipzigin taistelun muistolle. Eräänä erityisen sateisena ja sumuisena vapaapäivänäni hyppäsimme pikkusiskoni kanssa Augustusplatzilta ratikkaan 15, josta hyppäsimme Völkerschlachtdenkmal-pysäkillä pois. Monumentin alatasanteella sijaitsee museo, jonka pääsylipulla pääsee myös kiipeämään monumentin näköalatasanteelle. Me jätimme pääsylipun ostamatta, koska huonon näkyvyyden takia ei näköalatasanteesta olisi saanut oikein mitään irti. Monumentti sijaitsee yhdellä kaupungin korkeimmista paikoista ja paikalliset kuulemma tulevat tänne silloin tällöin auringonlaskun aikaan piknikille ihailemaan kaupunkia! Leipzigin paras näköalapaikka on Panorama Tower. Toinen suosittelemisen arvoinen nähtävyys on aivan Augustusplatzin kupeessa oleva Panorama Tower. Jos pidät korkeista näköalapaikoista, on tämä 142 metriä korkea kerrostalo Leipzigin korkein rakennus! Sinne pääsee varsin helposti ottamalla hissin kerrokseen 29, jonka jälkeen voit maksaa kolmen euron sisäänpääsymaksun ja kiivetä muutamat portaat näköalatasanteelle, jonka korkeuksista avautuu koko kaupunki aivan toisesta perspektiivistä. Ainakin jouluaikaan tasanteella pääsi myös ostamaan Glühweinia! Kävin tornissa kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla oli sää sen verran sumuinen, että näkymät jäivät melko laihoiksi. Jos haluaa yllättää ystävänsä, kannattaa varata pöytä näköalatasanteen viereistä ravintolasta, jossa oli tarjolla niin lounasta kuin fiinimpää illallista. Entä tyypillinen ruoka- ja juomakulttuuri Leipzigissa? Ruokapöydässä Leipzigissa luotetaan mielestäni edelleen vahvasti varsin perinteisiin saksalaisiin ruokiin. Perunaa, kaalia ja makkaraa on usein tarjolla kaikissa eri variaatioissaan. Yksi Leipzigin nimikkoannoksista on ”Leipziger Allerlei”, joka on variaatiosta riippuen annos, jossa on herneitä, porkkanoita, parsaa, sieniä ja rapuja. Oluen ystäville vehnäolut ”Leipziger Gose” on varmasti kokeilemisen arvoinen juttu! Ravintolassa on kohteliasta jättää tarjoilijalle noin 10% tippiä. Kävelin päivittäin markkinapäivän jälkeen ratikalle Schuhmachergäßchenin kautta, jonka varrella sijaitsee erityisen kapea ja kaunis art nouveau -tyylinen rakennus. Tässä rakennuksessa on Café Riquet, joka oikein kutsuun kahvittelemaan. Eräänä vapaapäivänä kun pikkusiskoni oli Leipzigissa käymässä, vein hänet tänne aamupalalle. Jälkiruuaksi kokeilimme Leipzigin erikoisuutta, Leipziger Lerchea. Kyseisessä leivoksessa on reilusti marsipaania, pähkinöitä ja kirsikkaa, joten jos äkkimakea ei houkuta, suosittelen jakamaan tämän kaverin kanssa.   Asuin itse kuukauden kaupungin keskustan ulkopuolella lähellä Lindenauer Marktia. Kotimatkalla kävelin päivittäin erään mielenkiintoisen pizzerian ohi, joka mainosti itseään ikkunassa ”non-profit vegan pizza lab.” Mielenkiintoni heräsi välittömästi ja enköhän raahannut heti pikkusiskoni seurakseni pizzalle. Tiistai-iltaisin teemana on ”Drawing & Chilling” ja näin mekin päädyimme nauramaan toistemme piirustuksille seesteisessä olohuoneenomaisessa pizzeriassa. Olin melkoisen haltioitunut paikan välittömästä ja kodinomaisesta tunnelmasta. Vegaanipizzakin oli mielestäni erityisen hyvää, joskin juustoa jäin hieman kaipaamaan. Tänne pääsee ratikalla 7 suuntana Böhlitz-Ehrenberg, josta hyppy ulos pysäkillä  ”G.-Schwarz-/Merseb. Str.” Pizzeria on aivan tämän pysäkin edessä! ”A fully vegan Pizzeria, offering a healthy alternative to pizza with an extensive toppings menu of everything from fresh vegetables, nuts/seeds, beans, tofu and a few superfoods such as chia and hemp seeds. Every pizza is available with a wheat, wholegrain spelt or gluten-free crust and comes with Pizza Lab’s own vegan cheese. Salads and seasonal desserts also available. Pizza Lab is a non-profit project. Profits of every month will finance local projects that focus on sustainability, ecology, vegan nutrition and animal rights.” Vaikka Leipzig ihana kaupunki onkin, niin pakko kuitenkin mainita  yksi huono puoli, mikä on monesti kohtuullisen surkea asiakaspalvelu. En tiedä onko joku muu huomannut samaa ja voihan myös olla, että se johtui vaan minusta asiakkaana. Kun siihen kuitenkin tottuu, saattaa joskus yllättyäkin positiivisesti. Kannattaa myös muistaa, että vanhempi väestö osaa Leipzigissa myös kohtuullisen huonosti englantia, koska koulussa he ovat päntänneet vieraana kielenä lähinnä venäjää. Lisäksi Sachsenin murre on melkoisen tuhtia. Muistan kun tulin Itä-Saksaan ensimmmäisen kerran. Silloin minun saksan kielikorvani eleli edelleen autuaasti jossain Itävallan Tirolin murteessa ja vannoin ettei kyseinen sachsenin murre tule muhun ikinä tarttumaan. Dresdenin joulumarkkinoilla 2014 muistan joutuneeni varsinkin vanhempien ihmisten keskuudessa toistuvasti kyselemään ”wie bitte?!!”, koska en kerta kaikkiaan heitä ymmärtänyt. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka sanaa hunaja (Honig), jonka hochdeutschilla lausutaan [hoonig], mutta sachsenilaisittain ilmaistuna [hHÖööniK]. Itä-Saksa on tunnelmaltaan aivan eri, kuin Saksan läntinen puoli. Ihmiset ovat erityisen avoimia ja kaupunki on todellakin tutustumisen arvoinen kohde. Suosittelen kovin antamaan tälle Itä-Saksan ihmeelle tilaa reissuaikatauluissa, jos sinne olet matkalla! Lisää tunnelmia Leipzigin joulumarkkinoilta markkinamyyjän näkökulmasta voi lukea täältä!   Miten Leipzigiin sitten pääsee? Kun olen ollut matkalla Leipzigiin, olen useimmiten lentänyt Berlin Tegelin kentälle. Jos minulla ei ole kyytiä, olen aina tyytyväisenä hypännyt Flixbussin kyytiin. Se lähtee vaivattomasti ja usein Tegelin E-terminaalin edestä ja pysähtyy noin 2,5 tunnin päästä, osoitteessa Sachsenseite 3, aivan Leipzigin päärautatieaseman edessä. Flixbus on kuin Suomen Onnibus, sieltä löytyy latauspistokkeet ja penkit ovat tilavat. Kerran olen jopa mennyt yöbussilla 9 tuntia Leipzigista Innsbruckiin

Leipzig – vinkit Itä-Saksan intiimiin opiskelijakaupunkiin Read More »

Leipzig hunajan myyntiä joulumarkkinoilla

Hunajapupun työpäivä Saksan joulumarkkinoilla

Täällä sitä taas ollaan, Nalle Puhin unelmaduunissa Leipzigin joulumarkkinoilla! Tänä vuonna olen jo neljättä kertaa töissä Saksassa joulumarkkinoilla samalla suomalaisella firmalla myymässä suomalaista hunajaa. Aloitin hommat Dresdenissä 2013,  2014 jatkoin Leipzigin ja Hallen tuuraajana ja vuonna 2016 Rostockissa. Ennen tätä pestiä en tiennyt itsekään hunajista juuri mitään, mutta työ opettaa nopeasti. Joulumarkkinoilla työpäivät ovat todella pitkiä, mutta kyllä aina kuukauden jaksaa! Jos Leipzig kiinnostaa kaupunkina, täältä löytyy hyviä kaupunki vinkkejä. On suorastaan hullua, kuinka hunajafaneja täällä päin ollaan. Hunajan käyttötavat hieman eroavat meillä päin totutusta, sillä Saksassa on muun muassa tavanomaista voidella hunajaa aamupalalla leivän päälle. Lisäksi saksalaiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, mikä hunaja on esimerkiksi parhain flunssan ehkäisyyn tai kurkkukipuun. Tänä vuonna hunajaa on ostettu myös koiralle herkuksi ja itselle hiustenhoitoaineeksi. Kaikkea sitä näkee. Tässä kurkistus viime perjantaiseen työpäivääni: 07.50 Herään tuntia tavallista aikaisemmin, koska olin sopinut aamiastreffit saksalaisen ystäväni kanssa keskustaan. Tapasimme Robertin kanssa reppureissulla Laosissa 2015 ja  sen jälkeen olemmekin nähneet jollain käsittämättömällä tuurilla joka vuosi, ihan vain bongailemalla toistemme sijainteja Instagramissa. Pieni maailma. Toisen kerran näimme viime jouluna Schwerinissä ja nyt täällä Leipzigissa. Nopeat meikit ja samat vaattet päälle, kuin viikolla aiemminkin. Luotan, että ne pysyvät raikkaassa ulkoilmassa ihan freshinä. 😀 08.35 Hyppään ratikkaan ja jään vanhasta tottumuksesta pois päärautatieasemalla. Siinä kohtaa huomasin tulleeni yhden pysäkin liikaa ja suhautin yhden stopin takaisin päin. Onneksi Robertkin sanoi olevansa myöhässä. 09.05 Vihdoin pelipaikalla Bagel Brotherssilla. Perillä huomasin päärautatieaseman pysäkin kuitenkin olleen lähempänä. Aamupalan lomassa vaihdamme kuulumisia siitä, mitä olemme kumpikin maailmalla vuoden aikana touhunneet. 09.50 Robertin avustuksella hunajakojuni on tänään auki ennätysajoissa! Naapurikojun suklaatyttö ottaa meistä yhteiskuvan ja minä alan hommiin. 09.58 Päivän ensimmäiset kaupat, jee! 10.15 Pyörin hyrränä kopissani miettien, mistä sitä tänään aloittaisi. Täytän pöydän eilisen inventaarion jäljiltä överitäyteen ja teen muutamat valmiit hunajapaketit valmiiksi – jos vaikka olisi vilkas perjantai! 10.41 Lapsi huutaa äidilleen ”kato, joulupukki” osoittaen samalla minua. 10.51 Askartelen kojuni seinälle kyltin: ”Pssst…. Nikolaus kommt bald! Wissen sie was an dem Tag in Finnland gefeiert wird?” Saksassa 6.12 tulee perinteisesti Nikolaus tuomaan lapsille makeaa heidän kenkiinsä yön aikana ja monet aikuiset ostavat hunajaa lapsilleen Nikolaus-yllätykseksi. Lopussa on kysymys, tietävätkö he, mitä silloin Suomessa juhlitaan. 11.20 Sveitsiläinen mehiläisharrastaja ostaa arvokkaamman puolukkahunajan. Minua harmitta, koska en saanut hänelle myytyä vielä arvokkaampaa lakkahunajaa. Lakka on yleisesti varsin tuntematon herkku täällä päin. 11.30 Paljon hieman vanhempia asiakkaita käy maistelemassa hunajia ja kauppa käy. Jo toinen asiakas tänään kertoo käyneensä viime kesänä Suomessa. Bussilla olivat surauttaneet Suomen halki aina Nordkappiin saakka. Pohdin puoliääneen, eikö Itä-Saksasta järjestetä vieläkään mitään muita matkoja Suomeen. Valehtelematta noin 90% Suomessa käyneistä asiakkaista on ollut kyseisellä Nordkapin matkalla. 😀 13.10 Syön myynnin ohessa Lidlistä ostamani valmiin salaatin. Kylmässä ulkoilmassa ei ehkä salaatti ole se kaikista mieluisin lounasvaihtoehto. Lidlissä käynti menee täällä muuten ihan urheilusuorituksesta. Kassalla hengästyy melkein enemmän kuin juoksulenkillä, kun myyjä raivolla vetelee ostoksiani 10cm pitkälle ”pakkaushihnalle,” josta saan lastata niitä valonnopeudella takaisin kärryyni. 13.20 Ruokakateus iski, kun naapurin suklaatyttö kävi hakemassa vastapäisestä kojusta ranskalaisia. Sovimme, että syömme yhdessä Langosit huomenna lounaaksi – lauantain kunniaksi. 14.05 Hiljainen hetki. Ihmiset kävelevät kiireisinä ohi. Pari vanhempaa miestä pysähtyy vitsikkäänä: ”Suomessahan on aivan liian kylmä mehiläisille, niiden on pakko olla jäämehiläisiä!” Mietin, mihin aikaan kehtaisi hakea ensimmäisen Glühweinin. Päädyn hakemaan suklaatytöltä kuumaa vettä, johon sekoitan hunajaa. 14.15 Käytän hiljaisen hetken hyväksi ja lähden nopealle vessareissulle. Suklaatyttö lupaa vahtia kojuani sen aikaa. Vessassa hymisen taas tyytyväisenä työasuani, koska se päällä kukaan ei koskaan kysy minulta vessakorttiani, jolla työntekijät saavat käyttää vessaa ilmaiseksi. Sen sijaan vessapoika tarjoaa minulle taskustaan manteleita. 15.30 Kauppa käy, enkä huomaa edes katsoa kelloa. Täytän hunajia, siivoan levinnyttä hunajaa pöydältä ja teen lisää paketteja. Yksi saksalainen asiakas kertoi äsken asuneensa Mikkelissä! 15.40 Kaksi tyttöä tulee kojulle moikaten ujosti suomeksi. Toinen tytöistä oli ollut suomen kielen kurssilla täällä Leipzigissa. Ryhmässä oli ollut vain neljä oppilasta, minkä takia jatkokurssia ei oltu järjestetty. Harmi. 16.05 Haen vastapäisestä kahvilasta taas kerran kahvin mukaan. Herttainen naistarjoilija muistaa minut jo ovella ja kutsuu hellittelynimellä Mäuschen. Hätkähdän hieman. 16.20 Markkinat alkavat täyttyä – ensimmäinen perjantai tänä vuonna joulumarkkinoilla. Ihmisiä kerääntyy juomaan Glühweinia ja kiertelemään markkinoiden tarjontaa. Minulla käy kauppa taas varsin vilkkaasti, en huomaa edes katsoa kelloa. Eräs mukava nainen ostaa hunajaa niin paljon, ettei siihen minun päiväpalkka riittäisi. Kreisiä! 🙂 17.00 Paikallinen Tohtori Sykerö utelee, miten Suomessa pystyy kesäisin nukkumaan, kun on niin kirkasta. Tämän jälkeen alkaa pitkä luento siitä, kuinka melatoniinin ja serotoniinin muodostuminen häiriintyy pohjoisessa kesäaikaan. Tässä kohtaa tipuin kärryiltä. 17.50 Kadulta alkaa kuulumaan ihania herkkiä balladeja. Kun katu hieman tyhjenee, huomaan naisen pyörätuolissa soittamassa kosketinsoitinta. Jos olisin ehtinyt, olisin ehdottomasti vienyt hänelle muutaman kolikon! Eilen kadulla soitti kaksi koululaista nokkahuilua. Kiitän mielessäni sitä, ettei näillä markkinoilla soi sama joululevy nonstoppina kaiken aikaa, niinkuin Dresdenin Striezelmarktilla. 19.20 Kuulen kadulta kiroilua suomeksi. Hetken päästä kaksi suomalaista miestä kävelee kojuni ohi klassisissa perjantaifiiliksissä. Moikkaan heille ja vaihdamme kuulumiset. Kuulemma perinteinen poikien reissu Saksan joulumarkkinoille menossa. Täällä on yllättävän paljon suomalaisia! 19.40 Toinen suomalainen nainen tulee juttelemaan, mutta en kiireen takia ehtinyt juoruilemaan. (Nainen tuli seuraavana päivänä uudelleen ja kertoi tuomaroivansa täällä istumalentopalloa. Laji, josta en ollut koskaan kuullutkaan!) 20.15 Joulumarkkinoilla ihmiset alkavat keskittyä Glühweineihinsa ja minä saan hengähtää. Yksi nuori nainen tulee kysymään minulta, tiedänkö mistä saa Suomesta ostettua puusta tehtyä jauhoa. Sitä kun kuulemma saa ainoastaan Suomesta. Silmän suurina vain tuijotin häntä, kunnes pienen googlaamisen jälkeen selvisi, että nainen haluaisi kokeilla pettujauhoa! 20.55 Paikallinen nuoriso kerääntyy kojuni eteen luukuttamaan 2000-luvun poppia. Tunnen itseni vanhaksi. 21.10 Alan siistimään kojua ja keräämään roskia. Samalla täytän pöydän vielä valmiiksi aamua varten ja teen muutaman paketin. Päivä oli mukavan vilkas! 21.30 Katu hiljenee hieman ja alan tosissaan odottamaan kotiin pääsyä. Aina kun pahin kiire hellittää, alkaa väsyttämään. 21.55 Alan sulkemaan kojuani. Joku innokas tulee vielä maistelemaan hunajia. 22.20 Vien roskat ja hyppään ratikkaan. 22.40 Vihdoin kotona! Posket alkavat hulluna punoittamaan, kun pääsee vihdoin kylmästä ulkoilmasta lämpimään. Teen jättiannoksen pastaa ja käyn suihkussa. 23.10 Selaan vielä puhelinta ja menen sen jälkeen nukkumaan. Huomenna taas uusi päivä – luultavasti vielä vilkkaampi. Päivät joulumarkkinoilla ovat siis pitkiä, eikä hirveästi tarvitse vapaa-ajan ohjelmaa suunnitella. Vapaapäiviä on onneksi aina silloin tällöin. Yleisesti asiakkaat ovat suurimmalta osin ihania ja päivät menevät loppujen lopuksi aika

Hunajapupun työpäivä Saksan joulumarkkinoilla Read More »

 

 

 

 Ota yhteyttä:

eveliina.tyllinen@gmail.com

Tmi Eveliina Tyllinen

Y-tunnus: 2888551-7

Scroll to Top