Lajikokeilu

Tämän vuoden alusta kun lupasin kokeilla joka kuukausi jotain itselleni uutta lajia, en vielä tiennyt kuinka paljon saattaisin kustakin uudesta asiasta innostua. Laitesukeltamisen aloittaminen iski kovaa. En ole ehkä ikinä tuntenut oloani niin rauhalliseksi ja levolliseksi kuin veden alla. Jos et ole vielä käynyt laitesukelluksen Open Water Diving -kurssia, mutta olet kuitenkin löytänyt tähän postaukseen, niin varoitan – se saattaa olla menoa tämän jutun jälkeen. Laitesukelluskurssille päädyimme tavallaan sattumalta. Aloitettuamme kuuden viikon matkan Sri Lankan Kalpitiyasta leijalautailun parissa ja sen jälkeen ympäri saarta surffattuamme ja trekattuamme ei mikään enää tuntunut yhtä huisilta ajatukselta, kuin palata leijalautailun pariin. Kalpitiyassa pääsisi myös sukeltamaan, mikä teki päätöksen helpoksi. Vaakakupissa oli pyörinyt myös sukeltaminen Trincomaleessa, mutta helmikuun off sesonki ei houkutellut opettelemaan uutta taitoa haastavissa meriolosuhteissa saaren itärannikolla. Palasimme siis hykerrelen Kalpitiyaan. Laitesukeltamisen aloittaminen meni loistavasti yhteen leijalautailun kanssa, koska luonto antoi kuin tilauksesta neljä täysin tyyntä päivää putkeen, mikä oikeastaan oli hiton hyvä niin! Varasimme OWD-kurssin leijalautailumestan tutulta Sam Fernandolta, joka on omistaja PADI-sertifioidussa Kalpitiya Diving Centerissä. Muutimme tavaramme muutaman kilometrin päähän Kalpitiya diving Centerille ja aloimme käymään oppimateriaalia lävitse. Laitesukeltamisen aloittaminen sisältää yllättävän paljon opiskelua Minut yllätti aivan täysin se, kuinka paljon laitesukeltamisen aloittaminen vaati opiskelua. Kaksi päivää ennen kurssia Sam antoi meille paksun opuksen ja tunnukset verkko-oppimisalustalle. Kuulemma ensimmäisille sukelluksille ei tarvitsisi tulla, jos kurssimateriaali ei olisi puolivälissä ja välitestit läpäistynä. Halusin kovin yrittää sisäistää infoja ilmanpaineista ja ymmärtää mahdollisia riskejä, koska koin oloni turvallisemmaksi mitä paremmin asioita ymmärsin. Ajattelin, ettei tämä taida olla se laji, jossa virheet kannattaisi oppia kantapään kautta. Jos ilmanpaineopit on oksennettu paperille lukiossa ja hyvästelty sinne, niin oppimateriaali ei ollut ihan läpihuuto juttu. Toki materiaali sisälsi myös paljon turhaa täytettä, mutta sen ymmärsi vasta kappaleen luettuaan. Tuntui myös haastavalta sisältää sukellusvarusteita ja ymmärtää niiden ominaisuuksia, ennen kun oli kyseisiä kapistuksia ehtinyt livenä edes nähdä. Jos sinulla on mahdollisuus tutustua varusteisiin ja välineisiin ennen materiaalin pariin hyppäämistä, niin se auttaa ymmärtämään materiaalia paljon paremmin. Laitesukeltamisen aloittaminen saattaa jännittää ja pieni alkupaniikki on ihan luonnollista Älä ikinä pidätä hengitystä. .. Sukellusbuddyn tulisi aina olla sinusta kahden sekunnin matkan päässä. .. Jos happi loppuu…. Vyötärölle tulisi lisäpainoja… Veden alta ei saa nousta nopeasti pintaan vaikka olisi kuinka paniikissa… … Laitesukeltamisen kultaisia ohjeita ja oppeja lukiessani sain pienen pakokauhun jo ennen edes laitteita nähtyäni. Mielikuvissani olin lisäpainoillani jumissa meren syvyyksissä ilman happea. Varsinkin, kun minä ja poikaystäväni ollaan kumpikin kaksi varsin omapäistä pässiä – mekö pysyisimme kaiken aikaa toisistamme kahden sekunnin päässä? Juujuu ja tuskinpa, joten taitaapa olla viimeinen harrastus tämä, ajattelin. Kerron jo tässä vaiheessa, että nämä pelot osoittautuivat aika turhiksi, vaikkeivat ihan aiheettomia olleetkaan. Tähän kuitenkin vaadittiin oikeasti hyvä ja kärsivällinen opettaja, jonka pelkkä olemus saa tuntemaan olon turvalliseksi veden alla. Ensimmäinen oppitunti – varusteet selkään, lisäpainot lantiolle ja uima-altaaseen treenaamaan Ensimmäistä sukellusta edeltävänä ilta olimme valinneet meille sopivat sukellusvälineet yhdessä Samin kanssa ja läpäisseet välitestit. Testit läpäisee melko helposti, jos on vain malttanut lukea kappaleet. Aamun tullen kannoimme kaikkien meidän kolmen kamat autoon ja ajoimme uima-altaalle, jossa suureksi ilokseni saisin vetää ensimmäiset vedenalaiset hengitykseni avomeren sijaan. En ole koskaan ollut suuri snorklaamisen fani, koska koen sen aina yhtä epämukavana pärskintänä. Joten, jukrat kun osaisin kuvailla sitä fiilistä, kun oppii luottamaan välineisiin ja pystyy rauhallisesti hengittämään regulaattorin kautta täysin ilman snorklaamisesta tuttua pelkoa siitä, että vesi saattaa yllättää suun hetkenä minä hyvänsä. Tuon muutaman tunnin session aikana tutustuimme laitteisiin perusteellisemmin ja opettelimme kaikki tarvittavat sukellustaidot, jotka tulisi myöhemmin osata myös vedessä. Uima-allas tuntui turvalliselta ympäristöltä opetella kadottamaan ja löytämään regulaattori, tyhjentämään maski vedestä ja sääntelemään painetta BCD:ssa (buoyancy control device). Ensimmäisen päivän jälkeen olin aivan ähkyssä kirjojoista tankattuja oppeja ja vedessä opittuja uusia taitoja, mutta samalla moni asia oli kirkastunut nähnyäni ja kokeiltuani niitä itse. Veneestä takaperin kuperkeikalla veteen, nyt mennään Seuraavana päivänä avomereen siirryttäessä olin jo enemmänkin innoissani kuin jännittynyt. Edellisen päivän perinpohjainen treenaus uima-altaassa karisti tehokkaasti aikaisempia pelkoja, joten veneestä edes takaperin kuperkeikalla veteen hyppääminen ei tuntunut liian hurjalta. Laskeuduimme ankkurin varassa ensimmäisellä varsinaisella sukelluksella kahdeksaan metriin. Jo silloin huomasin, kaikesta uudesta huolimatta, että olo oli todella levollinen veden alla. Toistimme edellispäivänä opittuja taitoja veden alla. Sam varmisti tasaisin väliajoin käsimerkeillä onko kaikki hyvin. Metkointa oli minusta vedenalainen kommunikointi. En ollut osannut ajatellakaan etteihän sukeltaessa pysty puhumaan. Luulin, etten ikinä tulisi muistamaan kaikkia merkkejä, mutta ne alkoivat toistua sen verran usein ja opettajalla oli oikosulkuja varten mukana taulu, johon pystyi kirjoittamaan veden alla. Seuraavalla sukelluksella laskeuduimme pienen perehdytyksen jälkeen kahteentoista metriin niin kirkkaassa vedessä, että jo pelkästään veneestä näki pohjaan. Olin jo hieman rauhallisempi veden alla, mutta levollisuuteeni vaikutti erityisesti opettajan maagisen rauhoittava läsnäolo. Ainostaan paineentasaus toisessa korvassa tuntui haastavalta, mutta sen kanssa pystyi olemaan, kunhan vain eteni tarpeeksi rauhallisesti. Kummallakin sukelluksella viivyimme noin tunnin, mutta veden alla se tuntui 10 minuutilta. Kolmannella ja neljännellä sukelluksella vasta aloin ymmärtämään, kuinka siistiä laitesukeltaminen oikein on Kolmantena sukelluspäivänä olimme isommalla porukalla sukeltamassa, osa hupisukelluksella ja me viimeistelemässä kurssia. Open Water Diving -pätevyyden saamiseen vaaditaan usein noin neljä sukelluskertaa. Viimeisten kahden sukelluksen aikana kävimme 18 ja 12 metrissä. Sukellusten välissä pidimme reilun tunnin tauon, jotta typpeä ehtisi poistua elimistöstä tarpeeksi. Tuntui muuten hauskalta, kun Sam antoi meille lainaksi ranteeseen suomalaisen Suunnon sukelluskellon, joka näytti milloin pitää esimerkiksi viiden metrin turvapysähdys ja kuinka kauan tai syvällä on sukeltanut. Huolimatta siitä, että olin ihmeekseni pysynyt harvinaisen rauhallisena veden alla, en ollut vielä siihen mennessä kunnolla ehtinyt keskittymään minua ympäröivään vedenalaiseen elämään kaiken sen taitojen treenaamisen, hengityksellä korkeuden säätämisen ja sähellyksen ohella. Vasta viimeisellä sukelluksella saimme lähes kahden tutustua vedenalaiseen maailmaan ja sukeltaa jopa pienen luolan läpi. Ihastelin, kuinka kalat puikkelehtivat korallien väleissä kummoksumatta läsnäoloani, miten isot simpukat raahasivat kuortaan pohjaa pitkin ja virta heiluttaa vedenalaista kasvillisuutta. Samaan aikaan auringon säteet saavat koko vedenalaisen maailman säkenöimaan kaikissa väreissään. Näimme lukuisten korallien ja värikkäiden kalojen lisäksi päivälevolla keihäsrauskun, kivikalan maastoutuneena kiveen ja mureenan aukomassa rytmikkäästi suutaan kolossaan. Olin aivan haltioissani. Tämäkään hupi ei jäänyt tähän. Tervetuloa Padi-perheeseen, Eveliina Viimeisen sukelluksen päätteeksi vielä syvyyksissä Sam irroitti varusteistaan Padi-merkin ja pyysi meitä vierelleen yhteiskuvaan. Meistä oli just tullut PADI-sertifioidut sukeltajat. Tuo sertifikaatti on melko laajasti tunnettu ja sen saatuaan saa vuokrata laitteet toisen sertifioidun