Äänimaljarentoutus – Ensikertalaisen kokemuksia

äänimaljarentoutus turku

Kulunut vuosi on tuntunut ihan hurjan mahtavalta, uudelta ja innostavalta, mutta samalla myös hieman raskaalta ja liialliselta tekemiseltä. Olen kokenut olevani aina se tyyppi, joka ei niin kovin välitä palauttavista kävelylenkeistä ja muusta mielestäni tylsästä ja hidastempoisesta. Nyt syksyn tullen tuntui kuitenkin siltä, etten ehkä ole enää kaksikymppinen ja joudun opettelemaan tietoisesti myös pysähtymistä, palautumista ja rentoutumista. Siitä siis päästäänkin tämän vuoden yhdeksänteen lajikokeiluun, joka on äänimaljarentoutus. Ehkä hieman varatuneet mielikuvat pyörivät levottomasti mielessäni kun tunnille menin, mutta koitin parhaani mukaan pitää mielen avoimena.

Tunnelmallinen kartanomiljöö ja rauhoittavat kynttilät loivat tilaan rennon ja lämpimän tunnelman. Ikkunoista tulvi kauniisti luonnonvaloa ja ruska somisti järvimaisemaa. Pelkäsin kyllästyväni tunnilla nopeasti pelkkään hengittelyyn ja vain toimettomana palelevani kartanon viileällä lattialla. Tuntiin oli yhdistetty myös joogaa, minkä koin miellyttäväksi, vaikka ainoastaan voimajoogatunnilla olen onnistunut aiemmin pääsemään niin siihen flowhun, etten ole vilkuillut kelloa kesken kaiken.

Hengittelin pinnallisesti vilttini alla ja mietin, että mihinköhän sitä ollaan tultu.

Äänimaljojen kumistessa koitin karkoittaa ajatukset pois, siinä huonosti onnistuen

Ensimmäisten äänimaljojen väristessä makasin kylmällä lattialla jäykkänä ja siirryin mielikuvissani jostain syystä kalsean kolkkoon kirkkooon. Äänet muistuttivat urkuja ja viileä puulattia tuntui kirkonpenkeiltä. Olin iloinen jalkoja peittävästä viltistä ja paksusta fleecestä, jonka olin jättänyt päälle.

Rauhallisen ja vartaloa avaavan joogan aikana mielessäni vilisi yhtä jos toista ajatusta. Kaikki tuntui ympärilläni täysin miellyttävältä. Jossain joogahetken puolivälissä kala-asanassa hengitys alkoi virrata soljuvammin. Seisoma-asanoissa huomasin katselevani ikkunoista järvellä touhuavia sorsia tuskin edes huomaten joogailevani siinä samalla. En silti kiellä vilkuilleeni kelloa silloin tällöin.

Saattoi olla virhe ottaa se mukaan.

Lopun äänimaljarentoutus olisi voinut jatkua pidempäänkin

Joogan lopuksi oli tunnin toisen äänimaljarentoutuksen vuoro. Makasin jälleen selin lattiala vilttini alla, mutta tällä kertaa huomasin selän ja lattian olevan täysin sovussa keskenään. Myös mielikuva kirkosta oli väistynyt ja pystyin tuntemaan sävelien kulkevan vartaloni läpi. Mielessäni olin kuitenkin valppaana koko tunnin ajan. Ystäväni sen sijaan vaikuttivat päässeensä lähemmäksi syvärentoutusta, he vaikuttivat siltä kuin olisivat juuri heränneet prinsessan talviunilta. Saan ehkä vielä jatkaa omien rentoutumistapojen löytämistä. Ei tämä vielä metsälenkin jälkeistä kylmäuintia ja saunaa voita, mutta voisin mennä toistekin.

Äänimaljarentoutus, jossa kävin oli tämä. Haluan vielä sanoa, että vaikka tämä ei ollut mulle ehkä se parhain rentoutumiskeino, niin kaksi ystävääni kokivat tunnin aivan eri tavalla, joten suosittelen käymään vain rohkeasti kokeilemassa. 😊


Tässä vielä linkit tämän vuoden aiempiin lajikokeiluihin:

Tammikuu: Sri Lanka, Kalpitiya: Leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa koko elämän

Helmikuu: Ella, Sri Lanka – zipline, kokkauskurssi ja päivävaelluksia

Maaliskuu: Laitesukeltamisen aloittaminen Sri Lankalla – OWD-kurssin pelot ja ilot

Huhtikuu: Sisäsurffaus – aalloille helposti Triplassa

Toukokuu: Lajikokeilu: Ilma-akrobatia

Kesäkuu: Flowpark – uskaltaisitko sä kiipeillä puissa vaijereiden varassa?

Heinäkuu: Flyboarding: täydellinen synttärien aktiviteetti tai polttari-idea hurjapäälle 

Elokuu: Tuulitunneli Fööni – ”Jukrat, tältäkö lentäminen tuntuu!”


Jukrat, joko me seikkaillaan yhdessä myös….

Seikkailija, joka rakastaa yhtälailla tuntureita kuin tropiikkia, lautalajien perässä juoksemista ja aktiviteetteja, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, mitä kivaa tehtäisiin?

1 Comment

  • Harkittiin, tai oikeammin Marika harkitsi, äänimaljojen ostamista Nepalista, kun olimme pari viikkoa sitten Annapurnalla patikoimassa. Lopppujen lopuksi jäivät hankkimatta, vaikka olisivat siellä olleet aivan eri hinnoissa kuin täällä.

Vastaa