Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten mediassa tuodaan sanoin ja kuvin esiin kohteet, jotka eivät ole ihan vielä yltäneet länsimaiseen kehitykseen? Tämä on melko pitkä ja varmasti ajatuksia suuntaan tai toiseen herättävä kirjoitus, ja huolestuisin, jos aihe ei herättäisi ollenkaan ajatuksia. Postaus on toteutettu yhteistyössä Reilun matkailun yhdistyksen YMGE-hankkeen kanssa.
”Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään (YMGE) on viestintä- ja koulutushanke, jonka aikana pyritään vaikuttamaan erityisesti globaaliin eriarvoisuuteen lisäämällä tietoisuutta siitä, miten eriarvoisuus on läsnä matkailun kontekstissa esimerkiksi köyhyyttä kohdattaessa ja sitä tuotteistettaessa. Hankkeessa painotetaan myös globaalia etelää koskevan matkailuviestinnän eettisyyttä” -Reilun matkailun yhdistys
Hankkeen tavoitteena on muuttaa ihmisten asenteita ja kohtaamaan koko maailman tasavertaisena. Monesti arkipäiväisessä keskustelussa luodaan ajattelematta valta-asetelmia, jotka ovat arvottavia. Jo pelkästään puhuttaessa kehitysmaista, luodaan kahtiajakoa meidän ja niiden välille.
Oletko ajatellut mitä tapahtuisi, jos kaikki lopettaisivat matkailun?
Matkailu on puhuttanut mediassa viimeisten kuukausien aikana valtavasti ja erityisesti lentomatkailijoita on alettu osoittelemaan sormella. Matkailun ympäristölliset vaikutukset ilmastoon ovat ihan selkeä ongelma ja on hieno harppaus eteenpäin, ettei lentämistä pidetä enää coolina. Olen jättäytynyt ainakin blogissani tämän keskustelun ulkopuolelle, koska:
a) en kokenut negatiivissävytteistä mustavalkoista väittelyä kovin hedelmälliseksi,
b) omat tekoni ja valintani eivät aina ole suoraan oppikirjasta,
c) olisin halunnut tuoda esiin kestävää matkailua hieman laajemmassa merkityksessä.
Pahimman kohun aikana minusta kuitenkin lähinnä tuntui kuin olisin lukenut Seiska-lehden juorupalstaa kymmenettä kertaa. Nopea innostuminen, hidas turtuminen ja lopulta totaalikyllästyminen.
Usein unohdetaan, että matkailu tuo paljon hyvää ja on todella monien ihmisten elinkeino. Matkailuteollisuus tuottaa globaalilla tasolla noin 10% bruttokansantuotteesta. Tuosta luvusta voi päätellä jo sen, että jos matkailu absurdisti yhtäkkiä loppuisi, se tarkoittaisi lähinnä ongelmasta seuraavaan siirtymistä. Jopa Visit Finland on viime aikoina korvannut käsitteen matkailuala sanalla matkailuteollisuus, jotta matkailun laajuus globaalina teollisuuden alana nähtäisiin paremmin. Negatiivisuudessa kärvistelyn sijaan kannustaisin mielummin etsimään tasapainoa omien valintojen ja tekojen välillä. Yksilötasolla voi tehdä paljon hyviä valintoja, mutta ne suuret tulokset vaativat mielestäni globaaleja ja rakenteellisia muutoksia.
Aitouden jalanjäljissä
Nousevasti trendinä matkailussa on ollut autenttisuuden ihannointi, jolloin matkailijalle ei enää riitä pelkästään se täyden palvelun resortti rantatuoleineen ja allasbaareineen. Matkailija haluaa nähdä ja kokea jotain aidompaa. Päästä lähemmäksi paikallisia, nähdä ja tutustua heihin ja oppia heiltä heidän tavoistaan. Saada kohteesta jotain muutakin irti, kuin haihtuvat rusketusraidat. Nostan tässä kohtaa ainakin itse käden innolla pystyyn.
Monet sovelluksen tuovat nykyisin ihailtavasti paikalliset lähemmäksi uteliaita matkailijoita. Airbnb:ssä matkailija pääsee näkemään ja asumaan paikallisen kodissa ja huomaamaan esimerkiksi sen, ettei niissä ehkä olekaan totuttuja astiankuivauskaappeja ja käsisuihkuja. Couchsurfing, eli sohvasurffailu, on jo astetta rohkeammalle reissaajalle, sillä silloin usein saat majailla hostin kotona ilman, että hän on itse paossa asunnostaan. Mahtava vaihtoehto päästä ystävystymään ja näkemään ihan tavallisen yksilön elämään kohteessa. Lisäksi löytyy sovelluksia, joista voit varata paikalliselta kokkauskurssin, kaupunkiopastuksen tai voit vaikka osallistua muovijätteen keräystalkoisiin. Mutta voiko autenttisten kokemusten metsästäminen mennä joskus liian pitkälle?
Köyhyyden romantisointi ja tuotteistaminen
Usein puhutaan köyhyyden romantisoinnista, jolloin köyhyys nähdään kuin teatterina. Saatetaan tuudittautua ajatukseen, jossa he olisivat takapajuisempia ja eläisivät ongelmavapaata elämää. Saatetaan myös sulkea silmät siltä, että se on heidän todellisuus. Käsittämättömin esimerkki tästä ovat opastetut slummikierrokset Amerikassa, kun rikkaat nousevat charteriinsa ja ajelevat sillä slummialueen läpi. Mahdollisesti he hieman voivottelevat keskenään. Köyhyyden tirkistelyn jälkeen on mukava palata taas omaan yltäkylläiseen arkeen. Slummien asukkaille turisteista ei jää muuta iloa, kuin perävalot. Rahat valuvat jo valmiiksi sitä omistaville. Milloin köyhyydestä ja erilaisuudesta tuli turistinähtävyys?
Kerroin blogini ihan ensimmäisissä postauksissa Ovahimboista. Lainaan tähän pätkän postauksesta: ”Owahimbat ovat afrikkalainen heimo Namibiassa, jotka ovat eläneet melko erillään muista kansoista. Heidän kulttuuriinsa kuuluu ihon värjääminen okralla ja rasvalla, mikä suojaa heitä auringon paahteelta. Heimon naiset tapaavat kulkeä yläosattomissa. Erikoinen ja autenttinen afrikkalaisheimo herätti pikku hiljaa vaihtoehtoismatkailijoiden kiinnostuksen ja läheisestä kylästä alettiin järjestämään kiertosafareita Owahimbojen asuinalueille. Palkaksi vierailusta turistit tuovat heimolle jauhoja ja muita elintarvikkeita.”
Mielipiteitä jakavia ovat myöskin Thaimaan Long Neck Tribe -heimovierailut. Heimon perinteisiin kuuluu pitkän kaulan ihannointi, erityisesti naisilla, jolloin heidän kaulaansa venytetään pidemmäksi painavilla metallirenkailla. Voisitko vierailla hyvällä omalla tunnolla ihmiseläintarhassa ottaen pari kuvaa ja lähtien takaisin biitsille?
”Nowadays many girls of the tribe are wearing rings around necks, not because of their ancestor traditions but simply to entertain tourists and help their families make more money.”
Jos he eivät vielä ole tuttuja, suosittelen lukemaan tämän koko blogitekstin. Mikä on enää autenttista ja mitä ylläpidetään, jotta jotain tapaa tai perinnettä voidaan myydä turisteille eteenpäin autenttisena? Ja miten siitä viestitään eteenpäin?
”The goal of travel shouldn’t be taking pictures of exotic things to brag about back home.” – Epicure & Culture
Voiko matkailu lisätä köyhyyttä?
Näen ehkä itse eniten punaista matkailijoista, jotka lehtien otsikoissa kertovat ylpeänä reissanneensa halki viidakkojen 1€/päivä budjetilla. Majoittuminen sydämellisten paikallisten sohvilla ja hyvää hyvyyttä tarjotuille illallisille osallistuminen tulee reissaajalle kovin edulliseksi. Voiko siitä kuitenkaan jäädä kovin hyvä mieli tai puhdas omatunto? Minulle tai hänelle se yksi euro ei ehkä ole paljoa rahaa, mutta vieraanvaraisille kohteen asukkaille ei välttämättä edes päiväpalkka.
Missä kohtaa menee vieraanvaraisuuden ja hyväksikäytön raja? Ymmärrän kuitenkin hyvin, etteivät nämä kohtaamiset ole ehkä niitä helpoimpia. Köyhyyden ei ehkä haluta näkyvän matkailijalle, ja heidän ei ole helppoa ottaa vastaan matkailijan tarjoamaa rahaa. On myös vaihtoehtoisia tapoja kiittää avusta kuin raha. Voit esimerkiksi käydä ostamassa heille kaupasta kassillisen ruokaa, niinkuin Anu Nylund kertoi tekevänsä. Kannattaa myös tutustua maan kulttuuriin ja miettiä, onko oikeasti tarpeen tinkiä mangoista paikallisella torilla, jotka muutenkin maksavat kymmenen kerta vähemmän, kuin Suomessa?
Palaan vielä aiempaan postaukseeni Owahimboista. He ovat äärimmäisen huonosti kouluttautunut heimo ja elävät melko eristyksissä muista. Turistien tuomien elintarvikkeiden turvin heidän eläminen on turvattu aina lyhyeksi hetkeksi. Yhteisö kieltää varsinkin tyttölapsia menemästä kouluun, koska pelkäävät heidän imevän muiden kulttuurien vaikutteita ja kadottavan omalle heimolleen tyypillisen pukeutumistavan, minkä pelätään karkoittavan turistit. Kouluttautuminen toisi heimolle hyötyä pitkällä aikavälillä.
Lukutaidottoman kansan on valitettavan vaikea nousta köyhyyden kierteestä.
Matkailu voi myös vähentää köyhyyttä
Matkailijan omilla valinnoilla on uskomattoman paljon vaikutusta. Pieni osa maailman ihmisistä aiheuttavat päästöt ja jätteet, sekä luovat eriarvoisuutta, joista muut lopulta kärsivät. On mielestäni melko tekopyhää lentää viikon Thaimaan lomalle ja esiintyä sen jälkeen kanavissaan valkoisena pelastajana, kun on kerännyt kolme muovipilliä rannalta.
Sillä, miten käyttää rahaa matkalla on paljon vaikutusta. Valitsen itse mielummin lomalla mahdollisuuksien mukaan paikallisia perheyrityksiä, kuin ylikansallisia ketjuja. Paikalliset toimijat eivät ehkä osaa markkinoida omia tuotteitaan isosti yhteisellä kielellä tai myydä sinulle big macia, mutta on hyvä muistaa heidän mahdollisesti kilpailevan kohteessa muita kansallisia toimijoita vastaan. Kummalle sinun euro on tärkeämpi?
Toivottavasti aihe herättää ajatuksia. Etsin tähän kirjoitukseen tarkoituksella aiemmin julkaisemiani kuvia, joiden ihmiset eivät tiedä olevansa blogissani. Tarkoitus ei ole missään nimessä syyllistää tai etsiä virheitä. Ne kuuluvat elämään ja olen tehnyt niitä itsekin. Tarkoitus on muokata olemassa olevia asenteita, jotta voisimme kohdata tulevaisuudessa maailman yhdenvertaisempana.
Ihminen ihmisenä.
Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?
Facebook: @korkkaritrinkassa
Instagram: @eveliinatyllinen
Twitter: @eveliinatylline
25 Comments
Your comment is awaiting moderation.
I don’t think the title of your article matches the content lol. Just kidding, mainly because I had some doubts after reading the article.
Your comment is awaiting moderation.
Your article gave me a lot of inspiration, I hope you can explain your point of view in more detail, because I have some doubts, thank you. 20bet
[…] Korkkarit rinkassa -blogi 10.2.2019: Köyhyyden romantisointi ja tuotteistaminen […]
Kun kritisoit slummitoureja, oletko sitä mieltä että turistin on parempi siemailla drinkkiä hotellissa kuin nähdä millaista useiden ihmisten elämä on kyseisessä maassa? Olen sitä mieltä että slummitourit ovat täysin ok, jos rahat menevät paikalliselle vastuulliselle taholle ja jos tourilla käyttää avokätisesti rahaa. Useinhan tällaisten tourien hinnasta osa menee suoraan esimerkiksi slummissa toimivan orpokodin hyväksi ja loput palkkojen maksuun ja hallintoon. Ja usein nämä tourit työllistävät ihmisiä jotka ehkä muuten olisivat työttömiä. Mutta sitä en ymmärrä että turistit menevät tirkistelemään heidän elämäänsä jättämättä sinne euroakaan.
Hei, kiitos kun tulin kommentoimaan! 🙂 En, en missään nimessä. Lähinnä meinasin slummitoureja, joissa valitettavan usein ne, jotka ovat tirkistelyn kohteena, harvemmin saavat siitä itse senttiäkään. 🙂 Mukava kuulla, että niitä on järjestetty kokemasi mukaan myös eettisesti. Toisaalta, kuinka eettisiä ovat tourit, jossa toiset ihmiset ovat usein tahtomattaan turistikohteena/nähtävyytenä?
Nykyäänhän on iso matkailutrendi seurata paikallisten ihmisten arkielämää ja tehdä samoja juttuja. Tätä tapahtuu myös Helsingissä. AirBnB on osa tätä ilmiötä, samoin vaikka se että mennään kaupunkipyörällä stadikalle uimaan ja sen jälkeen kauppahalliin syömään aamiaista, koska helsinkiläisetkin tekevät niin. Paikallisten ”tirkistelyä” tapahtuu siis täälläkin ja se on mielestäni täysin ok! Edelleen painotan että köyhemmälle alueelle mentäessä paikallisten pitäisi hyötyä siitä rahallisesti eli sinne ei pidä mennä pihistelemään. Lisäksi asenteen pitää olla ystävällinen paikallisia kohtaan (lasten kanssa voi leikkiä, ihmisiä voi tervehtiä iloisesti jne.). Chanelin laukku kainalossa kulkevat hienostelijat älkööt vaivautuko. 🙂 (Olisi muuten todella epäkunnioittavaa mennä sinne joku tuhansien eurojen veska olalla kun ihmisten vuosiansiot voivat hyvinkin olla vähemmän kuin laukun hinta.)
Itse en ole nähnyt yhtään ulkomaista turistia leipäjonossa, asunnottomien hätämajoituksessa, lastensuojelun yksikössä, sairaalassa, mielenterveys- ja päihdeyksikössä, vanhusten palvelutalossa tai muussa paikassa, josta voisi saada autentisen kokemuksen huono-osaisuudesta. Olisi aika omituinen ajatus järjestää kierroksia pitkin Rautatieasemaa ja osoitella siellä olevia vakkari asunnottomia/päihteidenkäyttäjiä (saati kuvata!). Saisi myös varmana jotkut sakot lainrikkomisesta jos joku turisti haluaisi pöllähtää leikkimään lastenkanssa lastensuojelun yksikköön. Kuinka moni suomalainen köyhä perhe haluaisi saada rahaa siitä, että joku rikas turisti tulisi seuraamaan kun he täyttävät toimeentulotuki lappusta Kelassa tai keittävät kaurapuuroa kotona? Vähän nyt valoja päälle taas tässä kommentoinnissa 😀 Huono-osaisuutta ei poisteta sillä, että tullaan ylhäältäpäin säälimään ja kuvaamaan kuin jotain eläindokumenttia. Todella törkeää ja epäeettistä toimintaa edes järjestää jotain kierroksia slummeissa. Oikeat toimittajat menevät itse asumaan ja elämään sinne sekä haastattelemaan ihmisiä, joten on aivan turha verrata tätä toimintaa siihen. Uskomatonta, että joku tosiaan kehtaa edes mennä kyseisille kierroksille.
Tärkeä aihe ja hyvää pohdintaa sen ympäriltä. Asiathan ei tosiaan ole niin musta-valkoisia, joten tavallaan ymmärrettävää että matkailijoidenkin voi välillä olla hankalaa erottaa hyvää pahasta valinnasta ja niin edelleen. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla enemmän omista matkailuperiaatteistasi, heitin täällä haasteen ilmaan kaikille matkabloggaajille:
http://adalminasadventures.com/vastuullisuus-periaatteeni-matkailuun-ja-matkabloggaamiseen/
Niin totta, aihe on hankala ja asioilla ei ole vain yhtä puolta tai oikeaa ja väärää. Näin tuon haasteen, ehkä laitan oman listani pian hautumaan. 🙂 Sulla oli tosi hyviä pointteja jo itselläsi!
Kiitos Eveliina hyvästä kirjoituksesta. Olen kanssasi samoilla linjoilla viime kuukausina velloneesta ilmastokeskustelusta. Tarkoituksella olen jättänyt kirjoittamatta siitä omaa postausta, koska tuntuu että kaikki mahdollinen aiheen ympäriltä on jo sanottu. Se on sitten eri asia, mikä niistä oikeasti pitää paikkaansa (pieni murto-osa, I guess) ja mikä on mutua. Keskustelu meni jossain vaiheessa niin oma kuoren kiillottamiseksi, etten viitsinyt edes FB-keskusteluja enää aiheesta lukea. Aihe on kuitenkin tärkeä ja siitä pitäisi puhua enemmänkin, mutta mielellään faktoilla. Monelle suomalaiselle nämä asiat ovat vain yksi aihe mediassa, mutta se ei heitä kosketa. Matkoille lähdetään jos rahaa on. Siinä ei ilmastoasiat juuri paina. Jos halutaan säästää, niin sitten otetaan vaihdollinen lento vaikka Lontooseen, joka on halpaa kuin saippua. Ilmaston kannalta se on myrkkyä. Keskustelu jatkukoon! 🙂
Kiitos Merja ihanasta kommentista! Jep, I feel you! Itselläni ihan samanlainen fiilis. Ensin saatoin olla keräämässä argumentteja, mutta sitten kun asian ympärillä tuntui olevan jo niin monta enemmän tai vähemmän asiantuntijaa laukomassa lähteetötä faktaa, niin en oikein jaksanut reagoida edes enää.
Tuo on hyvä pointti, että raha monesti lopulta ratkaisee. Näin on kyllä myös välillä omalla kohdallani. Paljonko enemmän on esim. valmis maksamaan suorista lennoista?
Oli mukava tavata Ymgen tilaisuudessa – sieltä jäi kyllä paljon purtavaa. Kävin aikoinaan WWF:llä blogin tiimoilta ja silloin puhuttiin siitä, kuinka ihmiset helposti vaikenevat koska mielipideilmasto on sellainen ”kaikki tai ei mitään”, eli ei saisi puhua paremmin toimimisesta jollei itse toimi täydellisesti. Ja juuri sitä pitäisi välttää, ettei vastareaktiona mennä poteroihin ja kieltäydytä kokonaan edes yrittämästä.
Samoin, oli mahtavaa tutustua! 🙂 Myönnän kyllä sortuneeni tuohon ajattelutapaan ja piiloutuneeni blogihiljaisuuteen. Tyhmää, koska jo ihan pelkkä tietoisuuden lisääminenkin tuo jo edistystä pikkuhiljaa.
Kiitos, olipa hyvä kirjoitus, joka herätti paljonkin ajatuksia. Pyrin itsekin suosimaan matkakohteessa paikallisten pienyrittäjien palveluita ja kiertämään kansainväliset jättiketjut kaukaa. Aina tässä ei tietysti onnistu, mutta yritys hyvä kymmenen. Ja mitä tulee rappioromantiikkaan, se ihastuttaa monesti minuakin kyllä, mutta kuten Suomessa asuva kuubalainen kaverini sanoo, rappion keskellä asuvat eivät näe rappiossa mitään romanttista. Paikallisen todellisuus on usein kokonaan toinen kuin matkailijan – eikä all inclusive -kuplassa asuva turisti halua kohdata tätä todellisuutta.
Kiitos kommentistasi! Sanopa enää muuta! 🙂 Eihän se ole helppoa aina suosia pieniä paikallisia yrityksiä, mutta onhan jo pelkästään siihen pyrkiminen suuri edistysaskel. Silloin jää myös matkailijoiden tuomista rahavirroista paljon suurempi osa itse kohteeseen. 🙂 Jep, voin vain kuvitella jos olisin kuubalainen ja tuo olisi oma kotini, niin hyvä kun en kieltäisi turisteja kuvaamasta sitä. Näimpä.
Hyvä kirjoitus, fiksuja ajatuksia 🙂
Olen aika pihi matkustaja, vaikken nyt tosiaan mikään euro päivässä tyyppi ja välillä tulee kyllä jostain tavarasta tai palvelusta tingatessa mieleen että onko tässä nyt mitään järkeä jos summa ei ole minulle iso ja tietää että paikallisille sen rahan arvo on ihan eri. Mutta samalla siinä kuitenkin tasapainottelee sen kanssa ettei haluaisi myöskään tulla ns. kusetetuksi. Se nyt ei ole pikkusummien kanssa vaarana, mutta joskus todellinen hintataso voi olla aika hukassa.
Olen samaa mieltä, että ei sitä kuulukaan jokaiseen röyhkeän tuntuiseen hintapyyntöön mukaan lähteä. Usein myös hintataso on turisteille ihan eri kuin paikallisille. Ei ole helppoa. 😐
Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos tästä! Myönnän, että isekin matkailijana haluan kokea aitoja elämyksiä ja nähdä kohteet paikallisten silmin, ja siinä on toki riskinsä. Olen samaa mietä, että rahankäytöllään voi kuitenkin vaikuttaa paljon, kuten valita paikallisia, ympäristöystävällisiä toimijoita.
Törmäsin tuohon ”Rent a Finn” -hakuun! VisitFinland on usein aika hyvin ajan hermolla. Mielenkiintoista seurata, miten tuo juttu etenee! 🙂
Noi on mulle hieman uudempi juttu! Tai, haha, mieleen tuli ainoastaan se klassikko Holiday-leffa, jossa ne tekevät juurikin kodinvaihdon! Onko noillekin jo ihan oma alustansa? Pitäisi ehdottomasti tutustua tarkemmin!
Tuli mieleen tuosta autenttisuuden ja paikallisten kokemusten hakemisesta, että nyt haetaan Suomestakin ihmisiä, jotka veisivät turistit ihan vain kotoaan luontoon ja näyttäisivät, miksi suomalaiset ovat niin onnellisia. Oletteko nähneet tuon ”Rent a Finn” -haun?
Oma tapani lisätä autenttisuutta matkoillani ovat olleet kodinvaihtolomat. Siinä on vähän samaa tietysti kuin AirBnb:n ja coachsurfingin mahdollisuuksissa autenttiseen asukkaiden keskellä olemiseen, mutta minusta se on vielä paljon autenttisempi. Vaihdamme kotejamme päikseen. Me asumme teillä ja te asutte meillä. Näin olemme asuneet viikkoja esim Saksan, Sveitsin ja Slovenian maaseudulla, Wienissä, Berliinissä, Pariisissa ja eri paikoissa Espanjassa. Ekologista ja halpaa.
Nämä nyt kylläkin vain tällaisia Eurooppakokemuksia. Mutta kodinvaihtoja tehdään kyllä maailmanlaajuisesti, tosin ei varmaan ihan noissa kehitysmaissa.
Todella hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus, aiheena sellainen mikä pitäisi jokaisen matkailijan pitää mielessä.
Olen paljon keskustellut aiheesta ystävieni kanssa ja ihmetellyt sitä, kuinka esimerkiksi matkabloggaajat yritetään tuoda huonoon valoon ”maailman tuhoajina”. Usein kun kuitenkin ehkä juuri paljon matkustavat osaavat tehdä eettisempiä ja ekologisempia päätöksiä kuin ne kerran vuoteen Kanarialle matkaavat. Enkä myöskään katso pahalla, jos se viikoksi Thaimaaseen matkustanut menee ja keräilee niitä muovipillejä, sillä ainakin hän tekee jotakin kohteen hyvänä säilymisen hyväksi all inclusivessa loikoilun sijaan. 🙂
Kiitos kun kävit kommentoimassa! 🙂 Parasta palautetta, kun aihe herättää keskustelua. En ehkä tarkoittanut ilmaista, ettei muovipillejä pitäisi kerätä rannoilta, totta kai! 🙂 Ajatuksena lähinnä, etten näe matkan lentopäästöjen ja kolmen muovipillin keräämisen olevan aivan samalla viivalla.
Itse olen tehnyt enemmän muita kuin perinteisiä turistimatkoja. Pitkillä opintomatkoilla näkee enemmän yhteiskunnan tilannetta. Olen opiskellut maassa, jossa näkyi esim. vastaavaa työturvallisuutta (kerrostaloja rakennettiin ilman suojavarusteita). En ottanut kuvaa vaan kauhistuin. Tiedän mitä Suomessa tapahtuu jos tippuu alas. Samassa maassa oli ryösteleviä katulapsia (olin kauhuissani). Samassa maassa oli kulkukoiria ja kissoja ja niitä hylättiin saariin/kaupunkiin (kauhistuin). Mereneläviä ei ollut ravintolassa, sillä meri oli saastunut (kauhistuin). Vierailimme maatilalla, jossa oli langanlaihoja hevosia (kauhistuin). Vammaiset lapset suljettiin laitoksiin kuten Suomessa 50-luvulla (kauhistuin). Meitä ulkomaalaisia naisia arvosteltiin alkoholin juonnista ja shortseista (närkästyin). Rakennustapa oli esteellistä ja esim. Pyörätuolilla liikkuvat joutuivat olla autotiellä ja laivassa jäädä ulkokannelle (raivostuin). Näin myös paljon hyvää ja halua kehittää toimintaa. Halua liittyä eu:hun. Siksi olimme eun kustantamalla opintomatkalla. Olimme Turkissa. Istanbulissa. Samassa maassa mistä yleensä luen vaan ranta-, dokaus ja suomibaarijuttuja. Olin matkalla 2014, jola oli ennen nykyistä entistä huonompaa tilannetta. Oma kokemus oli kiinnostava. En silti halua enää matkustaa sinne. En myöskään halua matkustaa Intiaan tai muihin maihin, ellei kyse ole työ/opintomatkasta. Turistina en pääse konferensseihin tai vaikuttamaan tai tapaamaan oikeita ihmisiä. Turistina voin vaan töllöttää tilannetta ja toki miettiä minne laitan rahani, mutta en kuitenkaan pääse vaikuttamaan tarpeeksi suuressa mittakaavassa. En halua matkustaa vaikka Thaimaaseen monestakaan syystä. Eettinen, ekologinen ja vastuullinen näkökulma ei toteudu vaikka miten pyörittäisin asiaa. Miksi olisi kenellekään ensiarvoisen tärkeää, että juuri minä pääsen sinne auttamaan? En ole asiantuntija, jonka tietotaitoa tarvitaan. Ei moni muukaan turisti, joka matkustaa ja perustelee matkaa omalla tärkeydellään. Globaali maailma on kokonaisuudessaan hyvä asia, mutta se tuo omat haasteensa, joihin ei pääse yksittäisenä matkailijana vaikuttamaan tarpeeksi.
Tää oli kyllä todella hyvä teksti. Mulla on vähän semmoinen kuva, et tää superhalvalla tai ilmaiseksi matkustaminen on etenkin jenkkiblogeissa vallalla. Matkailijan kannalta rahat tietty riittävät kiertää maailmaa enemmän mutta mua on vaivannut juurikin tuo, että silloin niille paikallisille ei jää mitään.
Kiitos! 🙂 Joo, niitä näkyy välillä otsikoissa. Kuullostaa aluksi ihan siistiltä, että on mahdollista teoriassa reissata vaikka vuosi 360€, mutta….
Luinkin siitä sinun ja Muuttolinnun Annan blogista. Minusta tuo Bhutanin tapa on täysin hyväksyttävä. Silloin he ainakin pystyvät säätelemään matkailusta aiheutuvia turistivirtoja, kohentamaan jo olemassa olevaa infrastuktuuria kestämään mahdollisesti kasvavat turistivirrat ja samalla varmistamaan, että maahan jää turisteista muutakin kuin ne pakokaasut. Haluaisin itsekin ehdottomasti vielä Bhutaniin! 🙂
Sanopa muuta! Niin moni on Suomessa vain perustuloinen, mutta monen silmissä maailmalla sama ”perustuloinen” on miljonääri.
Omalla tavallaan Bhutanin lähestymistapa turismiin – nähtyään mitä Nepalissa on tapahtunut – on minusta ihan ok. Maahan pääsee vaan maksamalla tietyn päivämaksun per henkilö ja se sisältää majoituksen, kuljetukset ja opastuksen. Mahdollisimman halpaa kokemusta etsiviä reppureissaajia maa ei halua vaan matkailijoita, jotka jättävät maahan vähintään heidän määrittelemänsä summan rahaa.
On niin totta, että nämä suomalaisissakin matkablogeissa toistuvat jutut siitä, että miten halvalla on matkustettu, usein Aasiassa, eivät oikein herätä kunnioitusta. Ei ”matkailusuoritus” ole sen parempi mitä halvemmalla sen tekee, pikemminkin päinvastoin!