En voi taas kylliksi kertoa, kuinka onnellinen olin helmikuun lopun viiden päivän rehellisestä laskettelulomasta Sveitsin Davosissa. Alpit saa aina minulle tietynlaisen kodikkaan olon ja samalla muistaa itsensä pienuuden, kun voi kokea olevansa osa jotain itseään suurempaa mahtavien vuorten ympäröidessä. Hurmaava Davos vei minut täysin mennessään.

Ystäväni on kotoisin Sveitsistä ja kun hän pyysi minut seurakseen laskemaan heidän sukulaisten loma-asunnolle, en kauaa harkinnut reissuun lähtemistä. Viimeisestä alppilomasta oli päässyt kulumaan jo laittoman paljon aikaa. Viimeisenä kahtena talvea en ollut käynyt rinteessä kertaakaan ja vaikka innokkaasti olenkin pienestä pitäen laskenut, olin jopa hieman peloissani siitä, onko minun laskutaidot jääneet pelkiksi muistoiksi. Onneksi pääsin ennen Sveitsin matkaa jo rinteeseen Rukalla vuodenvaihteessa, jossa pääsin taas toteamaan saman vanhan kliseen todeksi: lautailu on kuin pyörällä ajo. Kerran opittu taito pysyy, vaikka edellisestä kerrasta olisi jo aikaa.

Davos on hiihtokeskuksena ihailtavan monipuolinen

Keskuksesta löytyy jopa viisi eri vuorta valloitettavaksi: Parsenn, Jakobshorn, Rinerhorn, Madrisa ja Schatzalp. Minä ehdin kolmen laskupäivän aikana nuo huiputtamaan kolme ensimmäistä. Välimatkat vuorien välillä ovat muutamia kilometrejä, mutta niitä pääsee helposti taittamaan bussilla tai junalla.

Ensimmäisenä iltana lähdimme heti yömäkeen Davos Rinerhornille. Yölaskettelua on tarjolla keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 19-23 ja lipun hinta on 26CHF. Iltaisin avoinna on vain yksi pitkä valaistu rinne, mutta se ei haitannut alun huumassa ollenkaan. Gondolilla pääsi näppärästi huipulle, joten kovasta pakkasesta huolimatta ei ehtinyt tulemaan edes kylmä. Rinerhornilla on samalla mahdollisuus myös yökelkkailuun, jossa voi laskea puisella kelkalla vuoren rinnettä alas. Hilpeänä naureskelimme ystäväni kanssa kylttiä rinteen alussa, jossa opastettiin kelkkailijat ja laskettelijat omille rinteilleen ainoastaan saksaksi. Montakohan turistia on erehtynyt väärille reiteille? Yökelkkailua aiemmin Itävallassa kokeilleena on pakko mainita, että se on kyllä hurjempaa miltä mahdollisesti kuullostaa. Itse muistan kiljuneeni riemusta ja pelosta lähes koko silloisen kelkkailureitin.

Seuraavana aamuna heräsin ihan uskomattoman ihanaan aurinkoiseen keliin ja vuorossa oli Davoksen Jakobshorn.

Ostin aamulla kahden päivän regional-lipun, joka maksoi 143 CHR. Regional-lipulla saa laskea kaikissa keskuksissa päiväsaikaan. Ystäväni puheiden mukaan Jakobshorn on Davosin keskuksista erityisesti nuorten ja vapaalaskijoiden suosiossa. Mahdollisuuksia offeille on rajattomasti ja Jakobshornilla on myös mieletön afterski.

Meille sattui toisena laskupäivänä kelien puolesta todellinen napakymppi, sillä pakkasta oli vain muutama aste ja aurinko paistoi koko päivän. Afterski Jatzhüttellä vuoren päällä oli aivan piukassa porukkaa, kun sinne laskupäivän jälkeen eksyimme muutamille. Porukka tanssi vanhoja kunnon saksalaisia slagereita pöydillä ja lauloivat mukana. Huvittavan hyvin osasin vielä itsekin melkein kaikkien slagereiden sanat ulkoa. Viimeinen lasku afterskistä takasin laaksoon auringonlaskun aikaan oli melkoisen ikimuistoinen kokemus. Onneksi ei sattunut mitään.

Täältä löydät muuten mun Spotify-listan, jossa kaikki parhaat ja oleelliset biisit Alppien affetunnelmaan pääsemiseksi!

Loma-asunnolla oli saman aikaan myös ystäväni sukulaisia, jotka asuvat kaikki ympäri maailmaa.

Aamiaispöydässä koin melkoisen hupaisia fiiliksiä, kun kaikki ainakin alunperin sveitsiläiset puhuivat keskenään suomea, englantia ja sveitsinsaksaa sekaisin. Siinä kävi minun aivokapasiteettini melkoisesti ylikierroksilla, koska parhaimmassa tapauksessa en edes pysynyt kärryillä ketkä höpöttivät keskenään, kun toinen vielä mahdollisesti vastasi eri kielellä. Sveitsinsaksaa ei myöskään ole erityisen helppoa ymmärtää, vaikka saksaa osaisikin.

Viimeisenä laskupäivänä lähdimme valloittamaan Parsennia. Parsenn on ensimmäinen vierailemani hiihtokeskus, jonne ensimmäinen nousu vuorelle tapahtuu vuoristojunalla! Keli oli aamulla melkoisen totinen, sillä edellispäivän unelmasäästä ei ollut enää tietoakaan. Näkyvyyttä oli noin metri, satoi lunta ja pakkasta reilut 14 astetta. Onni on ystävä, joka on tuntee keskuksen kuin omat taskunsa ja on samalla melko tasaveroinen laskukaveri. En joutunut kertaakaan palelluttamaan sormiani rinnekarttojen kanssa. Näkyvyys onneksi parantui päivän mittaan ja iltapäivästä pääsimme jälleen nauttimaan vauhdin hurmasta ja rajattomasta vapauden tunteesta. Toivottavasti tästä reissusta tulee joka vuotinen perinne!

Mikä on sinun mahdollinen suosikkisi alppikohteista? Jaa sun kokemukset ja vinkit kommenteissa. 🙂

Moikataanko myös somessa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen