Kerran elämässä

Luxorin nähtävyydet – päiväretki Egyptin faaraoiden haudoille

Tiesitkö, että Luxor on yksi maailman merkittävimmistä historiallisista paikoista? Luxorin nähtävyydet, kuten Kuninkaiden laakso, Hatshepsutin temppeli ja Karnakin temppeli, vievät matkailijan suoraan faaraoiden aikaan. Täällä faaraot ovat jättäneet jälkensä tuhansien vuosien takaa – haudat, temppelit ja patsaat kertovat Egyptin muinaisen kulttuurin tarinaa kuin avoin kirja. Kun lähdimme Punaisen meren kitejahdilta suoraan aamuvarhain kohti Luxoria, odotettavissa oli paitsi pitkä ajomatka, myös uskomaton matka ajassa taaksepäin. Lähdimme aamu kuudelta Hurghadasta ja neljän tunnin päästä pääsimme Luxoriin. Reitin varrella vilahti Niili – maailman pisin joki – ja jo se hetki tuntui lähes epätodelliselta. Onneksemme meillä oli loistava kuski ja opas, joka oli järjestänyt koko päivän huolella valmiiksi. Liput, sisäänpääsyt ja lounaat oli kaikki hoidettu, ja pääsimme liikkumaan sujuvasti ohi pahimpien ruuhkien. Tämä oli erityisen arvokasta, sillä ryhmämme yritti yhä keräillä itseään edellisen illan juhlahumun jäljiltä – aavikon 40 asteen lempeässä mutta armottomassa helteessä. Kuninkaiden laakso – faaraoiden leposija Kierroksemme alkoi Kuninkaiden laaksosta, johon on haudattu yli 60 faaraota, mukaan lukien kuuluisa Tutankhamon. Arkeologit uskovat, että alueella on yhä löytymättömiä hautoja — arvioiden mukaan noin 5–10 hautaa saattaa vielä piileskellä kallion uumeniin hautautuneina. Uusia löytöjä on tehty vielä 2000-luvullakin, joten Kuninkaiden laakso pitää sisällään edelleen tutkimusmahdollisuuksia. Pääsylipulla pääsi vierailemaan kolmessa eri hautatunnelissa, joiden seinillä värikkäinä säilyneet maalaukset, tarinalliset hieroglyfit ja symboliset merkitykset toivat muinaisen Egyptin historian lähes käsin kosketeltavaksi. On myös hyvä tietää, että Tutankhamonin hautaan on oma erillinen pääsymaksunsa. Tämä johtuu siitä, että hauta löytyi brittiläisen arkeologin toimesta, ja sen hallinnointi on erotettu omaksi rahastuksekseen. Hatshepsutin temppeli – naisfaaraon vaikuttava perintö Seuraavaksi suuntasimme Hatshepsutin temppelille, joka on yksi Egyptin upeimmista arkkitehtonisista saavutuksista. Hatshepsut oli harvinainen naisfaarao, joka hallitsi Egyptiä noin 20 vuotta 1500-luvulla eaa. Hän käytti maskuliinisia symboleja ja tekopartaa vahvistaakseen asemansa miehisenä hallitsijana. Hatshepsutin valtakaudella Egypti kukoisti vakauden ja vaurauden aikaa. Hän teki merkittäviä rakennushankkeita ja organisoi kauppamatkoja, kuten kuuluisan retken Puntin maahan, joka toi eksoottisia tavaroita Egyptiin. Hänen valtansa ei kuitenkaan ollut kiistaton, ja seuraaja Thutmosis III yritti pyyhkiä hänet historiasta poistamalla hänen kasvonsa temppelin reliefeistä. Meidän oppaamme antoi hauskan muistisäännön Hatshepsutin nimen muistamiseen: ”hot chicken sup”, minkä vuoksi temppeli kulki meidän keskuudessa sen jälkeen lempinimellä ”kanakeiton temppeli”.  Luxorin nähtävyydet vain jatkuvat: Memnonin kolossit ja Karnakin temppeli Viimeinen kohteemme oli Karnakin temppeli, joka jätti ehkä suurimman vaikutuksen koko päivänä. Kyseessä on yksi maailman suurimmista ja vaikuttavimmista uskonnollisista rakennelmista, joka on kasvanut ja laajentunut yli tuhannen vuoden ajan. Karnakin temppeli koostuu useista temppeleistä, pylväskaarista ja pylväs saleista, ja se oli aikoinaan muinaisen Egyptin uskonnollisen elämän keskus. Temppelin tunnetuin osa on Hypostyle-sali, jossa kohoaa 136 massiivista pylvästä. Nämä pylväät ovat vaikuttavan korkeita – osa niistä yltää yli 20 metriin – ja ne muodostavat lähes sokkelomaisen metsän, jonka lomassa kulkeminen tuntuu aikamatkalta muinaiseen aikaan. Pylväiden pinnat on koristeltu hieroglyfein ja faaraoiden kuviin, jotka kertovat tarinoita jumalista ja Egyptin historiasta. Karnakin temppeli oli omistettu erityisesti Amon-Ra -jumalalle, joka oli yksi Egyptin tärkeimmistä jumaluuksista. Temppeli oli paitsi uskonnollinen keskus, myös valtava rakennustyömaa, jonka eri faaraot laajensivat ja koristelivat omilla lisäyksillään. Tämän vuoksi temppelin arkkitehtuuri on yhdistelmä eri aikakausia ja tyylejä. On käsittämätöntä, että tämä monumentti on rakennettu ilman nykyaikaisia työkaluja, käyttäen pelkästään muinaisen Egyptin osaamista ja työvoimaa. Vinkit päiväretkelle – ja mitä matka opetti Retken lopuksi oppaamme antoi meille 15 minuuttia vapaa-aikaa kierrellä temppelialueella. Todellisuudessa lähes koko ryhmämme vetäytyi varjoon istumaan – lämpö, historia ja vaikuttavuus olivat tehneet tehtävänsä. Meidän päivä Luxorissa oli yksi ikimuistoisimmista kokemuksista meille kaikille. Ja vaikka lopussa koko porukka rojahti Karnakin temppelin varjoon istumaan, fiilis jäi kirkkaaksi: tämä on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen saanut käydä. Jos suunnittelet Luxorin retkeä, tässä muutama käytännön vinkki: Ja lopuksi – mitä tämä matka opetti? Luxorin nähtävyydet eivät ole vain kivistä ja historiasta kertovia raunioita. Ne ovat ikkunoita aikaan, jolloin ihmiset rakensivat jumalilleen kivestä ikuista. Ne kertovat tarinoita vallasta, uskosta, muistamisesta – ja joskus myös siitä, mitä historia yrittää unohtaa.

Luxorin nähtävyydet – päiväretki Egyptin faaraoiden haudoille Read More »

Pico vulcano, tulivuorelle kiipeäminen

Azorit, Pico – tulivuorelle kiipeäminen on mieletön kokemus

*sisältää kaupallisia linkkejä Keskellä saarta mahtavasti kohoava Portugalin korkein vuori Pico vangitsee välittömästi huomion. Tulivuoren rinteitä verhoavat tuuheat kuusimetsiköt, jotka korkeuden laskeutuessa vaihtavat asuaan lukuisiin laavakiviin. Ainoastaan kivet koristavat tulivuoren ylväitä korkeuksia. Nielaisen hieman, sillä tulivuorelle kiipeäminen on yksi niistä syistä, mikä sai meidät tänne oikeastaan edes saapumaan. Trooppisen lämmin tuuli puhaltaa kasvoilleni ja mietin, että tulikohan nyt otettua turhan kova haaste vastaan. Vuorikiipelijänä olen täysin noviisi, vaikka luonnossa muuten jonkin verran kolunnut olenkin. Tulivuori on Portugalin korkein vuori. Se kohoaa 2351 metrin korkeuteen. Picolla, Portugalin korkeimman vuoren äärellä, miten ja miksi? Kahden viikon loman aikana tiesimme, että ei ole mielekästä lähteä tutustumaan kaikkiin yhdeksään Azoreiden saareen. Reissustressin välttämiseksi päätimme matkustaa ainoastaan kahdelle saarelle, San Miguelille ja Picolle. Pico ei valikoitunut matkakohteeksi ihan sattumalta. Saariin tutustuessa tulivuorelle kiipeäminen alkoi kiehtoa niin paljon, etten saanut sitä enää mielestäni. Kiipeämisen haastavuutta ja rankkuutta parjattiin lukemissani kokemuksissa, mutta huipulle pääsemisen tunnetta ei kuulemma voita mikään. Kuka ei pitäisi haasteista ja niiden voittamisesta? Picon piti olla Azoreiden saarista ensimmäinen, jolle matkustan. Sattuikin kuitenkin niin, ettei meidän lento Lissabonista voinut laskeutua Picolle suurten tuulien vuoksi, joten lento laskeutuikin viereiselle Faialin saarelle. Siinä tunsi oman pienuutensa keskellä Atlantin valtamerta, kun luonnonvoimat puuskuttivat menemään oman tahtonsa mukaan. Hieman olisin kaivannut jotain ohjeita yleisiä ohjeita englanniksi siitä, kuinka Faialilta on tarkoitus siirtyä Picolle. Muita matkustajia seuraamalla pääsimme perille, lentoyhtiön piikkiin lautalla. Matka oli meriteitse vain kymmenisen kilometriä. Hieman olimme suunniteltua myöhemmin perillä saaren pääkaupungissa Madalenassa, mutta mitäpä se haittasi. Ehdimme käydä lounaallakin Hortassa, joka on Faialin pääkaupunki. Meidän oli tarkoitus viettää saarella neljä päivää. Neljä päivää muuttuikin viideksi. Luonnonvoimien mahtia ei kannata vähätellä Sanotaan, että Azoreilla on mahdollista kokea kaikki vuoden ajat samana päivänä. Nähtyäni trooppisen ja aurinkoisen hellepäivän muuttuvan sekunneissa hyytävän tuuliseen kaatosateesen ja sumuun, en epäile tuota hetkeäkään. Sään mahtia ei sovi Azoreilla aliarvioida. Ensimmäisenä aamuna Picolla katsoimme säätutkasta tummanpuhuvia symboleja, ikkunaan piiskaavaa sadetta ja tuolin selkämyksellä odottavia Goretex-housuja. Eväsleivät valmiina repussa valmistauduimme kiipeämiseen ja ajoimme vuokra-autolla vuoristomajalle. Lukuisat tulivuoren rinteillä laiduntavat lehmät toljottivat meitä lotimärkinä. Vuoristomajalla mies kertoa ystävällisesti, ettei kiipeämien olisi tälläisellä säällä missään nimessä suositeltavaa. Kuulemma ennusteet näyttävät parempaa säätä kolmen päivän päästä. Kakistelin siinä tovin sisukkuuden ja järkevyyden välillä, kunnes järjevyys vei voiton. Ajoimme takaisin laaksoon samojen lehmien toljottaessa edelleen yhtä apeilla ilmeillään. Meidän oli tarkoitus viettää Picolla neljä päivää. Siinä ajassa ehtii varmasti hyvin kiipeämään vuorelle ja näkemään saarta, jos jalat vielä kantavat, ajattelimme. Neljä päivää muuttuikin viideksi, koska sää ei tehnytkään odottamaani ihmeparannusta. Siirsimme lennot. Pico ei ole pelkästään tulivuori, saarella on nähtävää paljon enemmänkin Valmiit eväät repussa päätimme etsiä jonkin muun, hieman vähemmän vaarallisen retkikohteen sinä harmittavan sumuisen sateisena ensimmäisenä päivänä. Vain reilun 13 000 asukkaan Picolla on onneksi muutakin nähtävää ja koettavaa, kuin tulivuorelle kiipeäminen. Ajoimme Lajesin kylään toiselle puolelle saarta ja vierailimme valaanpyyntimuseossa. Sunnuntain kunniaksi sisäänpääsy on kuulemma ilmainen. Vierailu museossa auttaa ymmärtämään syitä, miksi valaanpyynnillä noin eristäytyneissä oloissa on ollut merkitys. Valaasta on saanut paljon syötävää, verta ja rasvaa, joista viimeisintä on käytetty esimerkiksi öljylamppuissa, maaleissa ja kosmetiikassa. Historia tuon brutaalin tavan takana oli melko mielenkiintoinen, vaikkakin myös puistattava. Museon ja pienen kahvittelun jälkeen totesimme sateen hieman laantuneen. Eväät olivat vielä syömättä ja mieli kaipasi sellaista kunnon seikkailua. Sitä saimme, kun valitsimme auton suunnaksi vuorilla sijaitsevan Rosada-järven. Sumu paiskautui vasten tuulilasia kaatosateen kera heti korkeuden hieman noustua. Puuskittainen tuuli heilutti autoa, kun kapeilla teillä koitimme löytää järvelle. Pääsimme järvelle, vaikka eihän sinne ajamisessa ollut siinä mörönilmassa mitään järkeä. Näkyvyys oli niin huono, ettei huomattu kääntöpaikalla ollutta lähes metristä kuoppaa, ennen kuin molemmat eturenkaan olivat humahtaneet sinne. Polvet kurassa koitimme tunkin avulla saada auton kuopasta ylös. Fiilis oli melko toivoton, sillä vuorilla ei ollut juuri kuuluvuutta tai muuta liikennettä. Meillä kävi kuitenkin tuuri. Oli lehmien ruokinta-aika, ja paikallinen maanviljelijä pariskunta veti meidän Fiestan sieltä kuopasta ylös. Sanoja ei juuri vaihdettu ja autokin säästyi jäljiltä. Yltäpäätä kurassa, syke koholla ja vieläkin tilanteesta häkeltyneinä me siinä söimme eväät autossa, tuon pahamaineisen kuopan vieressä. Picolla voisi myös… … käydä viinimuseossa tai käydä viininmaistelussa paikallisilla viinitiloilla. … Madalenassa on kiva viiniravintola Garrafeira a vila, heiltä saa esimerkiksi Picon saaren viiniylpeyttä: Verdelhoa. … ajella ympäri kaikki saaren näköalapaikat (=miradouro), ne ovat kaikki aivan kuin jostain toisesta maailmasta. … käydä uimassa luonnonaltaissa (=piscina natural) turvassa Atlannin alloilta. … käydä päiväretkillä Faialilla ja Sao Jorgella lautalla. Miten varustautua tulivuorelle kiipeämiseen? Picolle on mahdollista kiivetä joko oppaan kanssa tai ominpäin. Ominpäin kiipeämistä eivät kovin tuntuneet suosittelevan, koska pelastuskustannuksilla peloteltiin muutamaankin kertaan. Olimme varanneet netistä kiipeämisen kahdelle etukäteen jo ensimmäiselle päivälle, mutta siirsimme sitä puhelimitse aina päivällä eteenpäin, kunnes sään puolesta kiipeäminen olisi edes jokseenkin suositeltavaa. Picolla kannattaa katsoa tulevaa säätä tästä palvelusta, siitä näkee hyvin milloin tulivuorelle kiipeäminen on järkevää. Samaa nettisivua he käyttivät myös vuoristomajalla. Jos olet epävarma säästä, kannattaa soittaa vuoristomajalle ja kysyä heidän mielipidettä. Joulukuun aikoihin Picon huippu saa valkoisen lumipeitteen, joten kiipeäminen ei ole mahdollista vuodenympäri ilman erityisvarusteita. Ajankohtaista infoa tulivuorelle kiipeämisestä, sekä itse kiipeämisen etukäteisvarauksen löydät täältä. Sieltä näkee myös vuoristomajan sen hetkiset aukioloajat, yhteystiedot ja osoitteen. Huipulle kiipeäminen maksaa muutaman kympin. Kannattaa myös tutustua mahdollisuuteen yöpyä kraaterissa, niitäkin on tarjolla! Me oltiin aivan liian juosten liikkeellä sitä varten, mutta jos olisi suunnitellut matkan huolellisemmin, olisimme varmasti tarttuneet tähän. Näin jälkikäteen voin tuumata, ettei tulivuorelle kiipeämisen varustautumista kannata kovin paljon aliarvioida. Turvaa toi vuoristomajalta lainaksi saatu GPS-paikannin, jolla pystysi pyytämään apua tarvittaessa. Varustuksen puolesta ymmärsin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa vaelluskenkien merkityksen, kun olin jo kyllästymiseen asti rullaillut vierivillä ja liukkailla kivillä tavallisilla tennareillani. Ihailin jopa sellaista vaellussauvaa, jollainen näytti toisilla hieman kokeneemmilla kiipeilijöillä olevan. Eväiden kannattaa todella olla jotain energiatasoja ja motivaatiota nostattavia. Pakkauslista: … eväät ja ainakin 2 litraa vettä henkiköä kohden … veden- ja tuulenpitävät housut ja takki … jotain lämmintä, huipulla voi olla viileää … hyvät (vaellus)kengät … aurinkolasit ja aurinkorasvaa … kamera ja muut Tulivuorelle kiipeäminen vaatii nelinkontin menoa Vihdoin koitti paljon jännitetty kiipeilypäivä. Pico paistatteli täydessä auringossa, vain muutama ohut pilviharso liehumassa sen laitamilla. Mieli täynnä tarmoa, reppu pullollaan evästä ja aurinkolasit silmillä seurasimme kivikkoista, alati jyrkkenevää polkua, kohti tulivuoren huippua. Ehkä noin kymmenen muutakin kiipeilijää oli matkalla ylös, mikä oli aika vähän siihen

Azorit, Pico – tulivuorelle kiipeäminen on mieletön kokemus Read More »

Canal des Pangalanes – huikea retki läpi Madagaskarin sademetsien

Canal des Pangalanes -elämysretki on ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista matkaelämyksistäni. Kun viisi nuorta madagaskarilaista miestä laulaen melovat täyteen pakattua puuvenettä kohti mangrovepuiden katveista sademetsää, sitä miettii taukoamatta mykistyneenä oman olemassa olonsa todellisuutta. Ajatella, viisi paikallista ihmistä tulee viettämään seuraavat kaksi päivää meidän kahden kanssa, jotta me pääsemme kokemaan jotain mieletöntä.

Canal des Pangalanes – huikea retki läpi Madagaskarin sademetsien Read More »

 

 

 

 Ota yhteyttä:

eveliina.tyllinen@gmail.com

Tmi Eveliina Tyllinen

Y-tunnus: 2888551-7

Scroll to Top