Terkkuja kiertueelta! Tapahtumakausi lähti toukokuussa niin ripeästi käyntiin, että kaiken vapaa-ajan on mielummin viettänyt kaukana läppäristä. Tuntuu jotenkin älyttömältä ajatella, että nyt on jo 35 tapahtumaa takana, vaikka vasta hetki sitten pakkasin pitkän tauon jälkeen laukut ja lähdin kuukaudeksi Englantiin. Nyt enää viisi tapahtumaa edessä.
11 työmatkalla Euroopassa sattunutta kommellusta Read More »
Terkkuja Englannista. Oon parhaillani taas tapahtumakiertueella, pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta olla taas täällä, mutta pandemia on laantunut täällä todella hyvin laajojen rokotuksien ja lockdownien ansiosta – ainakin toistaiseksi ja kiva niin. Oon pohtinut viime aikoina kielitaidon merkitystä. Omalla kohdallani kielitaito, englanti ja saksa erityisesti, ovat avanneet mulle kiehtovia mahdollisuuksia työskennellä kansainvälisesti yhdistäen työn ja matkailun. Oon tosi kiitollinen siitä, että vanhemmat kannustivat mua viidennellä luokalla aloittamaan saksan opinnot, vaikka tätä 11-vuotiasta olisi silloin suhuässien ja modaaliapuverbien sijaan kiinnostaneet pojat ja yleisurheilu. Tuo viidennen luokan valinta on sittemmin vaikuttanut vahvasti myöhempiin opintoihini ja työuraani. Oon saanut esimerkiksi tehdä töitä Itävaltalaisella hiihtokeskuksella, myydä suomalaista hunajaa Saksassa joulumarkkinoilla ja tuottanut useita tapahtumia ympäri Eurooppaa. Unohtamatta tietenkään sitä, että kirjoitin graduni saksaksi. Toki viehätys tehdä töitä kansainvälisesti ja päästä matkustamaan ovat vaikuttaneet myös paljon, mutta koen tuon saksan kielen opintojen aloittamisen ohjanneen opintojani ja työuraani erittäin merkittävästi. Positiivisessa mielessä, ehdottomasti. Puhutaan, että laaja kielitaito olisi suomalaisten valttikortti. Otsikoissa on kuitenkin viimeisten vuosien ajan kerrottu suomalaisten kielitaidon kaventumisesta entisestään. Vapaaehtoisten vieraiden kielten opiskelua ei nykyisin kannusta ylioppilastulosten pisteytysjärjestelmä jatko-opintoja ajatellen, jossa pitkästä matikasta saa pisteistä kohtuuttomasti enemmän kieliin nähden. Järjestelmä ei kannusta lukemaan kieliä sitten ollenkaan. Kävin itse lukion Pälkäneellä, joka on lukioksi todella pieni, ehkä kaiken kaikkiaan reilut sata oppilasta. Muistan, että meitä oli enää kaksi viimeisillä saksan kielen kursseilla. Aiheellisena pelkona saattaa olla se, että erityisesti pienemmissä kouluissa, ei kielten opintoja voida enää monipuolisesti tarjota niille harvoille, jotka niitä haluaisivat oppia. Kysyntä vaikuttaa kielten opetustarjontaan ja pian vapaaehtoisten vieraiden kielten opintojen tilalle voidaankin vaihtaa olemattomat kielten opiskelumahdollisuudet. Kielitaito – mahdetaanko sen arvo ymmärtää vasta aikuisena? Tunnutaan ajattelevan, että englannilla nykyisin pärjää aina ja kaikkialla. Mahdollisesti, jos kanssakäymiseksi riittää keskustelu hotellin aulassa ja burgeritilaus ketjuravintolassa. Tapahtumakiertueilla Saksassa olen monesti huomannut sen, että minkäänlaista palvelua voi olla haastavaa saada englanniksi, mutta hypätessäni itse esim. rekkakorjaamolla tulkkaamaan ontuvalla ammattisanastolla ongelmaa mitä tuskin ymmärrä edes suomeksi, on se aina saatu ratkaistua. Ranskan tapahtumissa itseäni nuoremmat osallistujat luikkivat vähin äänin pois paikalta, kun toivon keskustelua englanniksi. Ylen artikkelissa todetaan, että ”vain joka kuudes 40 vuotta täyttäneistä saksalaisista arvioi puhuvansa erittäin hyvää englantia.” Sanotaankin, että voit ostaa tavaraa Saksasta englanniksi, mutta myydä ainostaan saksaksi. Saksa on tällä hetkellä Suomen suurin vientimaa, joten en oikein osaa käsittää yhtälöä, miksi kielten opiskelua ei jatko-opintojen pisteytyksissä arvosteta. Ihan uteliaisuutta, jos olisit voinut – olisitko näin jälkiviisaana opiskellut koulussa enemmän vieraita kieliä? Jos nyt saisin päättää, olisin ehkä opiskellut espanjaa hieman, mutta se ei meidän lukiossa tainnut olla mahdollista. Harmittaa myös, etten koskaan oppinut ruotsia puhumaan, vaikka tunneilla pärjäsinkin. Omalla kohdallani olisin toivonut ymmärtäväni paljon aikasemmin sen, ettei kommunikaation ja kieliopin tarvitse olla täydellistä. Ymmärretyksi tuleminen on tärkeintä ja palkitsevinta, mutta myös rohkaisee käyttämään vierasta kieltä toistekin. Tietynlaiset pakkotilanteet olen kokenut parhaimmiksi oppitunneiksi, joihin olen päässyt matkaillessani ja tehdessäni töitä kyseisissä maissa. En ole tainnut mainita, mutta olen oikeastaan oppinut englanninkin vasta lukion jälkeen matkustelun ja työn kautta. Pitkä englanti oli kirjoittamistani aineista heikoin, B muistaakseni. Tällä hetkellä koitan opiskella espanjaa itsenäisesti. En sen vuoksi, että välttämättä työllistyisin espanjankieliseen maahan. Haaveilen pidemmästä reppureissusta ja työllistymisen sijaan haluaisin pystyä hyppäämään Etelä-Amerikan kulttuureihin ja ymmärtämään paremmin paikallista arkea. Tiedostan sen, että englannilla varmaan jotakuin pärjäisi, mutta en näe espanjan osaamisesta mitään muuta kuin hyötyjä. Olisi myös hulluutta olla hyödyntämättä reissatessa kielikylpyä, joka opettaa paikallista kieltä lähes itsestään. Ja jos ei muuta, niin voinpahan sitten eläkepäivillä Espanjassa tilata kahvit mustana ilman sokeria tai mahdollisimman kuivaa valkoviiniä. Sellaista vain. Luotatko täysin siihen, että pelkällä englannilla pärjää? Moikataanko myös Instagrammissa ja Facebookissa?
Kielitaito – valttikortti, mitä osaa arvostaa vasta aikuisena? Read More »
*postaus sisältää kaupallisia linkkejä Pääsiäisvapaat pääsivät jälleen tänä vuonnakin yllättämään. Tavanomaisesti haikailin toki jonkin pidemmän reissun perään, mutta mahdolliset liikkumisrajoitukset kummittelivat takaraivossa. Eipä toki kauan, ne uhat enää siinä kohdin paljoa mieltä painaneet, kun keksin: Saariston rengastie – aivan täydellinen kohde kun ei tarvisisi poistua edes maakunnasta. Olin ehtinyt ihastumaan Turun saaristoon ihan täysillä aiempien kesien purjehdusreissuilla, mutta Saariston rengastietä en ollut koskaan mennyt ympäri. Eipä menty ympäri tälläkään kertaa. Ensimmäinen idea oli ajaa autolla Saariston rengastie ympäri ja telttailla. Haave Rengastien ympäriajosta kariutui nopeasti, koska rengastie ei ollutkaan vielä auki. Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin kulkeva lautta onkin toiminnassa ainoastaan kesäsesongilla, joka alkaa toukokuun puolivälissä. No eipä siinä, ajellaan sitten niin pitkälle kuin päästään ja tullaan samaan reittiä takaisin. Melkoiset varustekarkelotkin saatiin pystyyn juuri ennen lähtöä. Meillä ei juuri omia retkeilyvarusteita ole, koska en oikein osaa haluta omistaa kausittaisia tavaroita kaapit notkollaan. Huvittavinta tästä tekee sen, että tiedostan hyvien ja laadukkaiden välineiden kestävän vuosia, mutta silti meillä kaapissa koreilee kirppislöytöteltta, joka ei lupaa pitää vettä juuri kuusenoksaa paremmin. Onneksi tuo teltta ei päässyt näyttämään ominaisuuksiaan saariston puuskissa, kun saatiin ystävältä lainaksi ihan mahtava teltta ja kaasutrangia. Melkein ostettiin jo oma trangia ennen tätä, mutta en ollut vakuuttunut siitä, että partioajoilta tuttu spriipoltin olisi myyjän mukaan parempi vaihtaa kaasupolttimeen ja koko laite jäi valinnan vaikeuksien vuoksi ostamatta. Jos nyt menisin uudemman kerran trangiaostoksille, niin katselisin ainoastaan kaasukeittimiä. Niillä liekkiä pystyi helpommin säätelemään ja se vain tuntui nopeammalta. Mikä parasta, ei litkuilla läträämistä, jee. Ystävältä lainaksi saadut retkeilyvarusteet olivat siis nämä ja näin entisenä partiolaisena voin näitä myös lämmöllä suositella. Pidän myös hirveästi siitä, ettei nykyisin tarvitse itse välttämättä omistaa kaikkia varusteita, koska esimerkiksi retkeilyvarusteetkin näkevän keskivertokaverilla päivänvalon melko harvoin. Linkit ovat kaupallisia, mutta eivät tee ostamisesta sinulle sen kalliimpaa. Tuet vain hieman blogiani samalla, mikä motivoi jatkamaan näiden vinkkien kirjoittamista. Trangia*, jossa oli lisäksi tämä lisänä kaasupoltin* ja teltta Haltin. Ensimmäinen yö teltassa Nauvon Kaasivuorella, miten käy unien yöpakkasilla? Torstai-iltana lähdimme ajamaan Turusta Nauvoon kilpaa auringonlaskun kanssa. Olin kerran aiemmin käynyt Nauvon Kaasavuorella ihastelemassa maisemia kauas horisonttiin ja se tuntui tarpeeksi tutulta metsältä leiriytyä. Kaasavuoren viereinen Parolabackenin parkkipaikka oli kuitenkin suljettu puomilla ja autolle ei meinattu millään löytää mitään järkevään paikkaa. Lopulta se jäi pienemmän tienvarrelle, josta taitoimme jalan sen pari kilometriä Kaasivuoren kalliolle. Joku fiksu olisi varmaan harjoitellut uuden lainateltan kokoamista kotona etukäteen, mutta olihan se nyt paljon jännittävämpi tehdä ensimmäistä kertaa pilkkopimeässä taskulampun valossa. Viking Gracen valot näkyivät horisontissa, kun puuhastelimme telttakeppien kanssa. Kaasivuori – päiväretki Nauvon korkeimmalle vuorelle Iltaruoka trangialla, nuotio ja tähtitaivas peittelivät ihan todella sikeään uneen teltassa. Olin myös varma herääväni todella aikaisin, mutta kyllä se jotain lähempänä puoltapäivää lopulta oli, kun heräsin parin muun retkeilijän riemunkiljahduksiin Kaasivuoren upeista maisemista. Monen tavoin olin itsekin hieman epäileväinen sen suhteen, kuinka luonnossa tarkenee nukkua yöpakkasilla, varsinkin kun saaristossa tuulee tunnetusti paljon. Onneksi 20-vuotta jo palvellut untuvamakuupussi piti edelleen varpaat öisinkin lämpimänä, mutta toki kävi myös tuuri tyynien ja kuivien säiden puolesta. Öisin ei tainnut mennä kuin muutaman asteen pakkasen puolelle. Pakkasimme leirin ja aamupalan jälkeen hyppäsimme taas autoon. Jos haluatkin yöpyä Nauvossa hotellissa, niin olen viettänyt yhden yön sekä Hotelli Lanternassa* sekä Köpmanssissa*, jotka ovat kumpikin oikein idyllisiä vanhoja puutalomajataloja vierasvenesataman kupeessa, joita ei voi kuin lämmöllä suositella. Houtskarin Borgberg ja säikähdys avotulen vaarasta Nauvossa ja Korppoossa kävimme vierasvenesatamissa muistelemassa railakkaita juhannusmuistoja muutaman vuoden takaa, ennen kuin jatkoimme lautalle Houtskarille. Ajattelimme, että ajaisimme Mossalaan saakka, jossa voisimme ihan leirintäalueella yöpyä seuraavan yön. Varaisimme saunan ja pelaisimme tuulta vastaan yhdessä frisbeegolffia heidän radallaan, mikä taitaa olla saariston ainoita. Facebook vakuutti paikan olevan aina auki, mutta kun perillä soitettiin respan ovessa olevaan numeroon, josko voisimme jäädä teltta yöksi, niin vastaukseksi tuli kaikkea mahdollista epäsuoraa kangertelua, mistä rivien välistä paistoi se, ettei yöpyminen nyt olisi toivottua. Pihassa oli jokunen asuntoauto ehkä omin luvin, joten olin vähän ihmeissäni. Päätös lähteä muualle oli lopulta helppo, jos kerta sai valita oman rauhan ja palveluttoman tuulisen karavaanialueen välillä. Saariston rengastielle löysin hyviä vinkkejä Partioaitan-artikkelista, josta löysin myös vihjeen Borgbergin näköalatornista. Sinne ei ollut Mossalasta kovin pitkä matka ja lisäksi siellä olisi luultavasti valmis nuotiopaikka, koska olen aika turhantarkka siitä, mihin nuotion uskaltaa tehdä. Borgbergin näköalatornille ei ollut parkkipaikalta matkaa kuin 50 metriä, mutta en suosittele jyrkän nousun vuoksi sinne kiipeämistä jos polvet yhtään tutisevat. Surumielistä tervetulosanomaa matkalla huipulle toistaa mustaksi palaneet puut ja risut ympärillä. Kyltti paljastaa savukkeesta syttyneen metsäpalon aiheuttaneen tuhoja täällä jokin aika sitten. Lukuvinkki: Kaukokaipuu – Metsäpalovaroitus: Tulenteko ja nuotio metsäpalovaroituksen aikaan Kallioiden suojiin pystytimme teltan edellisillasta huomattavasti viisastuneena jo päiväsaikaan. Kiipesimme Borgbergin näköalatorniin ja katselimme maisemia kauas saaristoon. Sytytimme nuotion, kokosimme trangian ja odotimme rauhassa tähtitaivasta saapuvaksi. Retkiastiat pyyhimme talouspaperilla puhtaaksi, kotona ehtii sitten tiskaamaan huolellisemmin. Uni maistui vielä paremmin kuin edellisenä yönä. Pakkasimme tavarat ja ajoimme samaa reittiä kotiin päin. Oli jo ikävä suihkua. Borgbergin näköalatornin sijainti Saariston rengastie – kuinka liikkua? Autolla, pyörällä, bussilla tai vaikka kävellen. Huolimatta siitä, että jonkin verran olen aiemmin Turun saaristossa purjehtinut ja muutamia kertoja autoillutkin, niin jouduin etsimään aika paljon tietoa eri lähteistä matkan aikana. Saavutettavuus on ollut pitkään jo Turun saariston yksi haaste. Lisäksi yksittäisten matkailutoimijoiden voimia ei ole oikein onnistuttu yhdistämään niin, että kokonaisuus olisi jotenkin helposti ymmärrettävissä ulkopaikkakuntalaisille kuin kansainvälisille vierailijoille. Archipelago access -hanke pyrkii yhdistämään Turun ja Tukholman välistä saaristoa edistäen selkeämpää kokonaisuutta matkailijoille. Kuitenkin, olen myös kuullut spekulointeja siitä, ettei osa saariston asukkaista hirveästi välittäisi matkailijoista. Saariston rengastien voi kiertää kumpaankin suuntaan, silloin kun reitti on kokonaisuudessaan auki. Kokonaisuudessaan matka on noin 250 kilometriä. Vuonna 2021 rengastie on auki 14.5-29.8. Monet tuntuvat pyöräilevän, mutta matkaa voi taittaa myös autolla, miksei vaeltaenkin. On myös ihan mahtavaa, että bussillakin pääsee kulkemaan: saaristobussi ajaa Nauvosta Mossalaan saakka. Saariston rengastie ei ole ainoa reitti Turun saaristossa. Sain itse yllättyä viime kesänä kuullessani, että Ahvenanmaalle voi ajaa Turun saaristoa pitkin. Nyt olin ehtinyt sen jo unohtaa, kunnes Galtbyn satamassa Korppoossa oli lautta valmiina lähtöön Ahvenanmaalle ja toinen Houtskarille. Saariston Ympäri-reitti alkoi heti houkuttelemaan, vaikka sen reitin yhteysalukset jonkin verran maksavatkin. Visit Parainen: Saariston rengastie Rengastie.fi Turun saariston lossiaikataulut – ei ennakkovarausta Saariston rengastie on ehkä helpommin saavutettavissa, kuin mitä ehkä tulisi ajatelleeksi.
Saariston rengastie telttaillen keväällä – autolla Houtskariin ja takaisin Read More »
Toivottavasti nämä Turun seudun ulkoilureitit antavat sullekin uusia ideoita mihin suunnata. Kamera kannattaa ehdottomasti pakata reppuun mukaan.
7 x Turun seudun ulkoilureitit upealla näköalalla – tiesitkö näitä vuoria? Read More »
Ota yhteyttä:
eveliina.tyllinen@gmail.com
Tmi Eveliina Tyllinen
Y-tunnus: 2888551-7
