Kumpi on kestävämpää; vaihtoehtois- vai pakettimatkailu?
Yliopiston kestävä matkailu -kurssi avasi silmäni, kun professori Jarkko Saarinen esitti ensimmäisen luennon alkuksi kysymyksen: kumpi on haitallisempaa, vaihtoehtoismatkailu vai pakettimatkailu. Vastaus oli kaikkien kurssilaisten yllätykseksi vaihtoehtoismatkailu, koska se luo uusia kohteita massaturismille. Vaihtoehtoisturistit pyrkivät koluamaan maailman kolkkia, joissa ei muut ole vielä käyneet. Pikku hiljaa niiden turismi alkaa kasvaa ja lisää reppureissaajia saapuu kohteeseen. Matkailukohteen kantokyky ylittyy, koska varsinkin kehitysmaissa kohteen matkailusuunnittelu on heikkoa ja kohteen infrastruktuuri ei ole suunniteltu niin suurelle väkimäärälle. Silloin matkailu usein aiheuttaa kohdemaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Monikansalliset yhtiöt valloittavat kohteen pilkkahinnalla ja pakettimatkailijat löytävät kohteen. Turistien tuomista rahavirroista vain murto-osa jää paikallisväestölle. Mukavuudenhaluinen turisti usein ruokailee mielummin tutusti mäkkärissä, kuin paikallisten pitämässä puljussa. Matkailuopintojen myötä olen oppinut myös näkemään matkailua uusin silmin ja pikku hiljaa kestävä matkailu on herättänyt mielenkiintoni. Monesti ajatellaan, että kestävä matkailu rajoittuu vain matkailun ympäristöllisiin haittoihin, mutta se kattaa myös sosiaalisen ja taloudellisen puolen matkailusta. Myönnän kyllä – olen kestävän matkailun innokas puolestapuhuja, mutta omissa valinnoissani on silti vielä paljon parantamisen varaa. En ehkä ikinä unohda samaisen kurssin esimerkkiä Owahimboista. Owahimabat ovat afrikkalainen heimo Namibiassa, jotka ovat eläneet melko erillään muista kansoista. Heidän kulttuuriinsa kuuluu ihon värjääminen okralla ja rasvalla, mikä suojaa heitä auringon paahteelta. Heimon naiset tapaavat kulkeä yläosattomissa. Erikoinen ja autenttinen afrikkalaisheimo herätti pikku hiljaa vaihtoehtoismatkailijoiden kiinnostuksen ja läheisestä kylästä alettiin järjestämään kiertosafareita Owahimbojen asuinalueille. Palkaksi vierailusta turistit tuovat heimolle jauhoja ja muita elintarvikkeita. Owahimbat ovat äärimmäisen huonosti kouluttautuneita, mutta yhteisö kieltää varsinkin tyttölapsia menemästä kouluun, koska pelkäävät heidän imevän muiden kulttuurien vaikutteita ja kadottavan omalle heimolleen tyypillisen pukeutumistavan, minkä pelätään karkoittavan turistit. Turistien tuomat elintarvikkeet auttavat lyhyellä aikavälillä heimon selviytymistä, mutta kouluttautuminen toisi heimolle hyötyä pitkällä aikavälillä. Tiesittekö muuten, että romantiikan kiiltokuvakaupunki Venetsia uhkaa autioitua? Turistien myötä hinnat kaupungissa ovat nousseet pilviin, eikä paikallisilla ole enää varaa asua kaupungissa. Varsinkin lapsiperheet äänestävät jaloillaan ja muuttavat muualle. Venetsian väkiluku on virallisesti reilut 250 000, mutta vain hieman yli 50 000 enää asuu itse kaupungissa. Paikallisille suunnatut palvelut siirtyvät paikallisten mukana ja tilalle rakennetaan turisteille kalliita ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Laskemien mukaan Venetsia on vuoteen 2030 mennessä tyhjä asukkaista ja kaupunki muuttuu museoksi. Venetsiaa yritetään elvyttää luomalla työpaikkoja matkailun ulkopuolelta. Paikallisten poismuutto ei ole kaupungin ainoa murhe, sillä kaupungin perustuksen meinaavat pettää ja se on vajota maan alle. Lisäksi lisääntyneet valtavat tulvat piinaavat kaupunkia. Lisää tästä. 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kaupungin sydän Pyhän Markuksen tori peittyi tulvaveteen kymmenen kertaa vuodessa. 1980-luvulla vesi ylti siellä polvia ylemmäksi 40 kertaa vuodessa, nykyään jo yli 60 kertaa. Puiset jalankulkusillat, passerellat, ilmestyvät kaduille jo lokakuussa, ja kahluukausi jatkuu huhtikuuhun asti. Ensikertalainen ei ehkä innostuksissaan huomaa, ettei kaupungissa juuri näe paikallista elämää. En minäkää silloin, kun kaupungissa lukioaikoina vierailin. Päällimmäisenä muistan ihanat sillat ja pienet sympaattiset kujat, gondolit ja arvokkaat rakennukset. Muistan ahdistuneeni kiinakrääsän tyrkyttämisestä ja valtavista turistilaumoista. Fiilis oli hieman verrattavissa huvipuistoon – kaikkialle joutui jonottamaan ja hinnat olivat korkemmat kuin Suomessa. Ensimäinen visiittini Venetsiaan oli kuitenkin kokonaisuudessan ikimuistoinen, mutta tämän tiedostettuani en ole enää varma haluanko mennä sinne uudelleen. Kuvat ovat Venetsiasta vuodelta 2010. Myöskin Barcelonassa turismin kantokyky on jo ylitetty. Paikalliset suorastaan inhoavat öisin rellestäviä turisteja, joita nykyisin valuu kaupunkiin kasvavissa määrin. Barcelona on 20. vieraillun kaupunki maailmassa, ja se rikkoo turistiennätyksiä vuosittain. Vuonna 2012 turisteja saapui 27 miljoonaa ja vuonna 2016 jo 34 miljoonaa. Matkailijoista ei suinkaan haluta eroon, mutta turismille on asetettava rajoja. “Tourist you are the terrorist” Tällä hetkellä Barcelonassa pyritään rajoittamaan majoituslupia, mutta silti useimmat vuokraavat salaa sakon uhalla asuntojaan Airbnb:ssä. Paikallisten on lähes mahdotonta saada kaupungista enää asuntoa, koska yksi turisti maksaa viikonlopusta mukisematta yhtä paljon, mitä paikallinen on valmis maksamaan koko kuukaudesta. Artikkeli ”Why Barcelona locals really hate tourist” kuvailee värikkäästi paikallisten fiiliksiä. Onko teillä jotain muita kestävä matkailu -aiheisia esimerkkejä?
Kumpi on kestävämpää; vaihtoehtois- vai pakettimatkailu? Read More »



