En voi tällä hetkellä oikein uskoa, etten ole tänä jouluna lähtenyt mihinkään pahinta hössötystä pakoon. Eikä se oikein harmitakaan, päinvastoin.

Muutin joulukuun alussa ensimmäiseen omaan asuntooni lähelle Turun satamaa. Erityisen hymyn kasvoilleni saa asunnon maltillinen merinäköala, ainakin talvisin, kun ei ole lehtiä puissa. Uuden asunnon ikkunasta näkee aamuisin ja iltaisin ruotsinlaivojen lähdöt ja paluut.

• 

En ehkä ikinä unohda vuosien takaista bussimatkaa abiristeilylle Pirkanmaalta Turun satamaan. Koko bussi, minä mukaan lukien, lauloi surullisen hupaisaa virttä siitä, kuinka Turku on Suomen x-reikä ja kuinka koko kaupunki pitäisi lapioida avomerelle. Lurituksista huolimatta tulin intoa puhkuen kaksi vuotta myöhemmin Turkuun opiskelemaan.

Näiden kahden viikon aikana on minusta ollut äärimmäisen kiehtovaa seurata kotini ikkunasta laivojen lähtöjä ja paluita. Siinä ne ovat kiertäneet samaa rundia jo vuosikymmeniä, tarjoten joka päivä eri ihmisille erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Ihan niin kuin itsellenikin. Muistan risteilyt lapsena perheen kanssa, kuin sittemmin opiskeluystävien kanssa. 

Tuntuu erikoiselta olla omassa elämässä opiskelujen jälkeisessä käännekohdassa, kun on parikymmentä vuotta tottunut siihen, että koulu ja opiskelu antavat sen kuuluisan arjen punaisen langan. Torstaisen publiikin alumnin, Riku Korhosen, puheessa meitä kaikkia kehotettiin pysymään positiivisella tavalla uteliaina. Koin sen fiksuna neuvona.

“Blessed are the curious for they will have adventures.”

Nykyisin Turusta on tullut minulle kaupunki, jonne haluan aina palata omilta matkoiltani. Siihen väliin on tosin tarvittu ne kaikki lähdöt ja paluut, jotka on saanut minut ymmärtämään kaupungin parhaat puolet. Eloisa jokiranta jokilaivoineen, tunnelmalliset kahvilat ja kansallisesti noteeratut ravintolat, yliopisto ja ystävät.

Turussa yhdistyy viihtyisä, kompakti ja historiallisesti merkittävä kaupunki, joka kuitenkin lähellä merta ja luontoa. Visit Finlandin tutkimuksen mukaan meren läheisyys tuo monille Turun alueen asukkaille positiivisia tunnekokemuksia: ”Virkistynyt 15%, Onnellinen 14%, Rentoutunut 14%, Energinen 12%. ”

Voin allekirjoittaa.

Äitini kommentti oli aika hauska, kun ilmoitin ostavani asunnon: ”Mitä ihmettä sä kämppää ostat, kun et osaa ajatella asioita huomista pidemmälle.” Oikeassa tai ei, annoin mennä. Toinen voi kokea pankkilainan vapaudenriistona tai loukkuna, mutta en ainakaan itse koe omistusasunnon juurikaan sulkevan mitään mahdollisuuksia pois. Ainoastaan pankkiin ei ehkä hetkeen kannata soitella lisälainan toivossa.

Perusluonteeltani olen aika impulsiivinen toimija. Parempi touhuta nyt, kuin katua myöhemmin. Harvemmin edes harrastan perästä päin harmittelua. Kaikesta oppii ja kaikkein hulluimmista hommista jää ainakin useimmiten heittämällä parhaimmat muistot. Loppukädessä kuitenkin vastuu oman elämänsä elämyksistä on ihmisellä itsellä.

”Better an oops than what if.”

Joulu Turussa vuosien tauon jälkeen

Laskujeni mukaan sen reilun kuuden vuoden aikana, kun olen Turussa asunut, olen viettänyt ainoastaan yhden joulun ajan Turussa. Se joulu meni aika railakkaasti ensimmäisen opiskeluvuoden rientojen perässä. Sen jälkeen olenkin neljänä vuonna karannut marraskuun lopulla töihin Saksan joulumarkkinoille ja yhden joulun vietin Australiassa. Ennen Turkuun muuttamista asuin Itävallassa.

Pidän kyllä joulusta – kovastikin. Kuitenkin sen ympärille rakentuva hössötys ja se kaikki krääsän määrä saa kuuppani aivan sekoamaan. Nykyisin, ehkä hieman aikuistuttuani, olen alkanut arvostaa enemmän yhteistä aikaa ja tekemistä itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

Jos jotain olen Turun joululta lumen lisäksi kaivannut, niin keskieurooppalaistyylisiä joulumarkkinoita. Siitä ei voi kuitenkaan syyttää kaupunkia. Keski-Euroopassa se homma osataan: Glühweinia ja kiireetöntä yhdessäoloa. Onhan ne Vanhan Suurtorin joulumarkkinatkin kivat. Itselleni erityistä jouluntunnelmaa tuli tutusta hunajakojusta! Huomenna aion nostalgisesti monen vuoden tauon jälkeen mennä kuuntelemaan kauneimpia joululauluja.

Mahtavaa joulunodotusta <3

P.s. Kuvat Turusta on uudella Olympuksellani, jonka kanssa olen uteliaana tehnyt tuttavuutta viimeisen kuukauden. Valokuvauksen opettelu on ollut älyttömän kiehtovaa. Vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt, miten helpolla puhelimen kameralla oikein pääsee.