Manakara – tirkistelyturismia vai yhdenvertaista uteliaisuutta
Mietin mielessäni vastuutani matkailijana olla ylläpitämättä kulttuuria, jossa lasten leikkiminen kanssani ei tapahtuisikaan aidosta hölmöilyn ilosta, vaan ulkoisesta motivaatiosta.
Mietin mielessäni vastuutani matkailijana olla ylläpitämättä kulttuuria, jossa lasten leikkiminen kanssani ei tapahtuisikaan aidosta hölmöilyn ilosta, vaan ulkoisesta motivaatiosta.
Madagaskar on mieletön maa näin viiden yön kokemuksen jälkeen. Aurinko laski hetki sitten Ranohiran kylässä. Päivän aikana näkemäni ja kohtaamani asiat saivat minut jälleen kerran tuntemaan jotain suurempaa onnellisuutta siitä, että saan tällä hetkellä olla juuri täällä.
Astelin varoen kylän päiväkodin lattian lasin sirujen päällä säteilymittari kädessäni. Tuntui kiehtovalta yrittää hahmottaa sellaisen pusikoituneen ja ränsistyneen kummituskylän olleen aikoinaan siisti kotikylä useammalle tuhannelle asukkaalle.
Tällä viikolla se tapahtui. Ostin kauan haaveilemani Afrikan lennot, enkä malttaisi odottaa marraskuun loppuun enää millään. Tuntuu niin mielettömältä ensinnäkin saada olla lomalla ja toiseksi yrittää malttaa odottaa omien matkahaaveiden toteutumista. Minulle Afrikka on toistaiseksi tuttu oikeastaan oppikirjoista, Avarasta luonnosta ja muiden kokemuksista. Matkan suunnitteluun olen saanut käytettyä jo huomaamattani muutamat yöunet ja skipannut yhdet …